Media ja viihde ›

Hayao Miyazaki - mies, jonka takia animaatioelokuva alkoi disneypakkopullan kyllästämää allekirjoittanutta taas kiinnostamaan vuosien tauon jälkeen. Totoro, Henkien Kätkemä, Liikkuva Linna, Porco Rosso...huh mitä tykitystä. Miehen mielikuvituksella ei rajoja ole ja ympärillään tietenkin japanin kovin iskuryhmä: Studio Ghibli. Legenda.
 
Stanley Kubrick - liian ilmeinen valinta parhaiden ohjaajien listalle, mutta pakollinen. Niin monasti ovat miehen elokuvat ravisuttaneet allelaskenutta, kuten Kellopeliappelsiini, joka pysäytti 11-vuotiaan totaalisesti. Kaveri pahoinpitelee naista ja lauleskelee Singing in the Rainia... Mitä tämä on?! Hiukan myöhemmin nähty Hohto taas lähestulkoon paskannutti alle pelosta. Ei pystynyt ensimmäisellä kertaa katsomaan kirjoituskonekohtausta pitemmälle, vaan piti jättää suosiolla kesken. Full Metal Jacket taisi olla ensimmäinen sotaelokuva minkä näin ja ei ole sen jälkeen yhtä voimakkaita sotarainoja eteen tullut. Hieno mies, ei voi muuta sanoa, ja tapa kuvata yhtä kohtausta (Eyes Wide Shut) likimain yhtä kauan kuin keskivertoa suomalaiselokuvaa on aika uniikki.
 
Spielberg taas oli koko lapsuuden SE elokuvaohjaaja. Tappajahai ja Jurassic Park ne kovimmat muita tietty unohtamatta (E.T., Indyt, Kolmannen Asteen Yhteys, Duel, jne jne). Tim Burton taas on yksi hienoimmista visionääreistä rapakon takana ja on tyylillisesti omaa luokkaansa Terry Gilliamin tavoin. Peter Weir on parhaimmillaan erinomainen (The Truman Show, Dead Poets Society). Paul Thomas Anderson taas vastaa niinkin kovista kuvista, kuin Boogie Nights ja Magnolia. Guillermo del Toro taas on uudempi tuttavuus ja kovassa nousussa, hyvä niin. M. Night Shyamalan taas on laskussa, mikä on sääli sillä miehen tuotannosta löytyy niinkin kovia leffoja kuin Kuudes Aisti ja Signs. Välillä taas tulee hetki jolloin on pakko katsoa jokin Tarantinon elokuva, vaikka miehen meno laskusuunnassa onkin. Timanttisia "roskaleffoja", jotka eivät tietenkään ole roskaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Taidetta voi tehdä monin tavoin ja miehen kyky yhdistellä spagetti westerniä, kung fu:ta ja mitä ikinä mieleen tulee on täysin omaa luokkaansa. Sitten on näitä kerronnan mestareita, kuten Milos Forman, joka on valloittanut pienen, mutta vaikuttavan osan levy-hyllyäni. Yksi Lensi Yli Käenpesän ja Man on the Moon ovat aika vahvasti siellä omien suosikkileffojen top kymmenessä.
 
Ja ettei mene pelkästään ulkomaanpellejen hehkuttamiseen, niin kotomaastakin löytyy/löytyi Risto Jarva, jonka elokuviin kannattaa kaikkien joskus tutustua. Antti Litjan tähdittämät Jäniksen Vuosi ja Loma ovat täyttä timanttia Suomi-elokuvien kastissa ja varmaan ne helpoimmin lähestyttävät. Mitä lie olisi mieheltä vielä saatu nähdä, ellei kohtalokas auto-onnettomuus olisi miestä vienyt. Jäniksen Vuosi ainakin enteili, että ehkä jopa vieläkin parempaa voisi olla luvassa. Elokuvan ensi-illasta tuli kuitenkin miehen muistotilaisuus.