Yleistä keskustelua musiikista ›

Emperor : "In the Nightside Eclipse"
Kaikki toimii. Täydellisin levy koskaan.
 
Ulver : "Perdition City"
Tunnelmointikiekkojen kuninkuusluokan kärkisijoittuja, yhtenäisyyden ylhäisintä aatelia. Ei ainuttakaan heikkoa hetkeä.
 
Meshuggah : "Catch 33"
Njoo, onhan tässä vain se yksi biisi periaatteessa. Konsepti on kohdallaan, toistoa sopivissa määrin, eteneminen suvantokohtineen äärimmäisen johdonmukaista ja taiten rakennettua.
 
Disillusion : "Back to Times of Splendor"
Kappaleissa kaahataan lähestulkoon kaikki metallin subgenret tyylikkäästi läpi omalla persoonallisella otteellaan, tunneskaalaltaan tuhti ja kaikki kappaleet puolustavat paikkaansa.
 
Thorns : "Thorns"
Synkin ja painostavin ei-doomlevy, jota olen koskaan kuullut. Kappaleiden sävyt täydentävät toisiaan.

XL5 - Pedon merkki

Helloween
Keeper Of The Seven Keys Part 1 & 2

Manic street preachers- holy bible, gold against the soul ja everything must go. Ja ehdottomasti James Dean Bradfieldin The great western.

Onhan näitä vaikka kuin paljon, jos jaksaa ajatella ja muistaa: Black Sabbath - Master Of Reality, Vol. 4, Paranoid, Headless Cross, Heaven & Hell. Virgin Steele - The House Of Atreus 1 sekä 2, Guardians of The Flame, Invictus. Deep Purple - Machine Head, In Rock, Purpendicular. WASP - Crimson Idol, WASP, Dominator. Ozzy - Blizzard of Ozz, No Rest For The Wicked, No More Tears. KISS - KISS, Hotter Than Hell. Alice Cooper - Schools Out, Billion Dollar Babies...

Moonsorrow - Verisäkeet (ja myös Voimasta ja Kunniasta)
Turisas - Varangian Way
Wintersun - Wintersun
Ensiferum - Iron
Finntroll - Jaktens Tid
 
onhan näitä

Kuinka monta kertaa tänne pitää kirjoittaa että perustelkaa niitä levyjä älkääkä vain listatko. :(

Kuinka monta kertaa tänne pitää kirjoittaa että perustelkaa niitä levyjä älkääkä vain listatko. :(
 
Eli minun pitäisi kirjoittaa arvostelu levyjen jokaisesta kappaleesta?

Eikös Manboy saanut aikanaan karut arvostelut debyyttilevystään "Stretch your religion"? Tuomio taisi olla yksi tähti viidestä. Perustelut kuuluivat että jokaisella täydellisellä rock-levyllä kuuluisi olla yksi paska biisi ja tällä kyseisellä levyllä ei sellaista ollut.
 
Itsekin olen tuota levyä joskus luukuttanut ja erinomainen kokonaisuushan se on.

Led Zeppeliniltä ei löydy levyä huonolla biisillä varustettuna.
 
Ja RATM -RATM on kyllä moitteeton levy niinkuin on edellä mainittu Ok Computer.
 
Sitten vielä NOFX - Liberal Animation tahi Punk In Drublic (Drunk in Public =) )
 
Edit: Perusteluna jokaiselle levylle; kuuntele, niin tiedät!

Led Zeppeliniltä ei löydy levyä huonolla biisillä varustettuna.
 
Toi saattas jopa pitää paikkansa, mikäli Codaa ei lasketa mukaan.

Janne Malinen - Fragilia
 
Klassisen kitaran virstapylväs! Hyvät soundit, asenne tulkinnoissa. Ehkä nimikkobiisin ois voinu laittaa ihan liveversiona sisään niiden jousien kera.

Stevie Wonder - Songs In The Key Of Life
- 2,5 levyllistä ylittämätöntä tavaraa niin musiikillisesti kuin sanomaltaankin
 
Jimmy Webb - Ten Easy Pieces
- pop-musan suuria teoksia Hänen itsensä pienimuotoisina tulkintoina
 
Barbra Streisand (Barry Gibb) - Guilty Pleasures
- maailman kärkikaartin laulajattarella ja biisintekijä/laulajalla on kyky kertoa aikuisten asioista niin, että suuret tunteet ja intohimo peittoavat ällömakeuden. Hetkittäin ollaan kyllä niillä rajoilla, mutta paras musa on useimmiten sellaista.

Eli minun pitäisi kirjoittaa arvostelu levyjen jokaisesta kappaleesta?
 
No minun puolestani voit rustata vaikka runon missä kehut levyä kunhan se ei oo vain et:
 
"Mnjoo ohan noita ku masterofpuppetii ja on killemallii ja on numberofthebiistii ja on killersii ja cowboysfromhellii....."
 
Listaaminen nyt vain ei oo muuta ku sivutilan täytettä ja sillä menee ketju äkkiä lukkoon ja sit ei oo kivaa ja joku avaa jonku ketjuvolkakkosen jne...
 
Ei mulla muuta muttakun noita listoja ei jaksa ees lukea niin olis kiva jos niihin vois jotain panna vähän mukaan et säilyy mielenkiinto. ZAU :)

Toi saattas jopa pitää paikkansa, mikäli Codaa ei lasketa mukaan.
 
Myönnettäköön, että oon tutustunut Codaan kunnolla vasta tämän vuoden puolella(muihin Led-levyihin jo viimevuosituhannella), mutta mielestäni siinä ei ole yhtään huonoa kipaletta, ainakaan tähän astisen kuunteluni mukaan =)

Näitä kuunnellessa ei juuri ole tarvetta käydä neulaa siirtämässä.
 
Talking Heads: Fear Of Music ja Remain In Light
Joy Division: Closer ja Unknown Pleasures
The Beatles: Rubber Soul, Revolver ja Magical Mystery Tour
Massive Attack: Blue Lines ja Mezzanine
The Doors: The Doors
David Bowie: Ziggy, Aladdin Sane
Peter Gabriel: 4th
Pink Floyd: A Saucerful Of Secrets, Medley
Husker Du: Candy Apple Gray
Kraftwerk: A Man Machine; Computer World
Lou Reed: Transformer
Air: 10 000 Hz Legend
Iggy&Stooges: Raw Power
The Police: Regatta De Blanc
Run DMC: Raising Hell
Jori Hulkkonen: Selkäsaari Tracks
Outkast:Big Boi & Dre Present
John Coltrane: Ballads, A Love Supreme
J.S. Bach: Brandenburg Concertos
 
Suomalaisista voisi mainita vaikka Siekkareiden L'Amourha

Ihsahn - angL
Levyn musiikki on ihan omanlaistaan. Opeth miits Emperor. Hienoja kitarariffejä ja yllättäviä sävellysteknisiä ratkaisuja. Ihsahnin ääni on komea ja tunnistettava.
Levyn jälkeen tekee mieli saada näppeihin aikaisempi levy The Adversary.
 
Grand Magus - Iron Will
Tämä levy niputtaa loistavasti varhaisen Heavy Metallin ja Hard Rockin parhaat puolet kasaan selvin Doom/Sludge maustein. Trion saundi on käsittämättömän tiukka ja JB vaan on niin hyvä laulaja ettei ruotsinmaalta kovempia meinaa löytyä.
 
Joe Satriani - Professor Satchafunkilus and the musterion of rock
Levy, joka ei todellakaan aukea helposti :)
Mahtavaa kokeilevaa musiikkia ja kitaransoittoa tietenkin, mutta ennekaikkea Satriani vetää taas pesäeroa muihin "tiluttajiin" lähtien mielestäni yhä kauemmas siitä ainaisesta nopeus- ja kikkailukilvasta ja vieden homman kotiin ihan eri reittejä. Tällä levyllä ei ole nopeita sooloja eikä arvattavia ratkaisuja. Musiikki soljuu luontevasti ja levyn loppu tulee yllättävän pian. Saundit on erittäin makeat.

Amplifier - Amplifier
Levyllinen maalailevaa rock/metallia jossa tunnelma vaihtelee stratosfäärissä liitelevien kitaroiden ja murskaavan rullaavien riffittelyjen välillä. Kaiken kruunaa tiukka rytmi ja rumpuosasto, joka kuulostaa näin epärumpalin korvaankin monipuoliselta ja vaihtelevalta joka raidalla. Jokainen biisi on tarpeeksi yksilöllinen sanoituksiltaan ja saundilta, että hyvin tasaista ja korkeaa laatua mun mielestä tää levy. Jaksaa siis kuunnella again and again :)
 
Turisas - Varangian Way
Sillon kun tätä jaksaa kuunnella niin hieno kokonaisuus on. Tiukka paketillinen hyvää musaa :)
 
Porcupine Tree - In Absentia
"Heartattack in a Layby" on ehkä ainoa jonka yli joskus skippaisi, mutta ihan sopivan rauhallinen hetki ennen Strip the Soul:in mahtavuutta.
 
Opeth - Blackwater Park
Ehkä Opethin tasaisin levy, kaikki biisit on vähintäänkin jees ja sopivan erilaisia.

Weezerin Blue album.