Yleistä keskustelua musiikista ›

Huonoa heviä ei olekaan, mutta kyllä hevi huonoimmillaan on ihan kamalaa paskaa.
 

Bartender, more beer! Make it fast or Im outta here!
sub zero
 
jos lempimusa ei kiinnosta niin voi kuunnella jotain heviä tai metallia. mutta lempimusaakin on niin monesta genrestä, että tollasia tilanteita ei oikeestaan edes tule. ja aina voi kans kuunnella kohina.com nettiradiota
 
Teillä pyyhin perseeni =D

Pääsääntöisesti näitä hetkiä taitaa olla enemmän kuin niitä, jolloin siedän. Varsinkin jos kyse on taustamusiikista. Esmes töissä tai autoillessa nautin ihan ympäristön äänistä mieluummin kuin huudatan jotain peittämään sitä.
 
Samoin esmes pitkien treenien tai keikan jälkeen annan korvien mieluusti levätä.

Yhä enenevissä määrin. Nykyään olen jaksanut kuunnella musiikkia muutamia kertoja viikossa.

Joskus joku tietty musiikki voi aiheuttaa tällaista. Jos on esim. jonkun tuntemattoman tytön kanssa jossain työpaikalla kahden, ja radiosta tulee joku "SEEXYY, RAKSASTELLAAN, SEEEEKSYYY, NUSITAAN" -tyylinen verevä biisi, tulee vähän vaivautunut olo. "Lopu jo, lopu nyt vain!"

Joskus joku tietty musiikki voi aiheuttaa tällaista. Jos on esim. jonkun tuntemattoman tytön kanssa jossain työpaikalla kahden, ja radiosta tulee joku "SEEXYY, RAKSASTELLAAN, SEEEEKSYYY, NUSITAAN" -tyylinen verevä biisi, tulee vähän vaivautunut olo. "Lopu jo, lopu nyt vain!"
 
Uusin allekirjoitukseni. Ota plus +

Normaali tilanne on ettei musiikkia tule kuunneltua, joskus sitten tekee mieli kuunnella.

Ennen vanhaan (ennen soittolistoja) kuuntelin radiosta paljonkin musiikkia. Nyttemmin radio on pääsääntöisesti kiinni. Kun haluan kuunnella musiikkia, soittelen levyjä.

Yleensä silloin, kun tulee matkalta takaisin kotiin ja on väsynyt ja vittuuntunut. Sillon ei jaksa kuunnella mitään ja olisi mielellään ihan hiljaisuudessa. Toinen on jos on musiikit on ollut päällä koko päivän niin illemmalla ei enää yksinkertaisesti uppoa mikään enää.

Itsellä on toisinaan tuollaisia hetkiä ettei oikein mikään iske. Ei musiikki varsinaisesti ärsytäkään, mutta siitä ei saa oikein mitään irti. Valitettavasti ajottain tämä tuntuu koskevan mitä tahansa muutakin, eli yksinkertaisesti mistään mistä normaalisti nauttii ei saa mitään irti. Väsymys herkistää tälle tilalle muttei aina ole pelkästään siitä kyse. Kaikkein ärsyttävintähän tuossa on ettei sille oikeastaan edes voi tehdään mitään muuta kuin odotella jonkun tunnin että se menee ohi.
 
Toisinaan on sitten taas täysin päinvastaisia kokemuksia. Elämä on kivaa ja kaikki on ihanaa. Joskus epäilen että sairastan lievää kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta eiköhän tuo mene kuitenkin ihan normaalien tunnevaihteluiden piikkiin.

Hetket jolloin et voi sietää musiikkia
Mulle tuli mieleen hetket jolloin naapurista kuuluu jotain kivaa subbari kamaa.
Ehkä myös joskus kun parempi puolisko kuuntelee jotain musaa josta itse en pidä yhtään ... sitä on onneksi aika vähän.
 
Ai niin, ja tietysti silloin kun menee baariin kattoo bändiä ja joutuu kuuntelemaan kaikkia kivoja päivän hittejä ennen kun bändi aloittaa.
 
Ehkä tää oli vähän eri asia, mutta tulipa sanottua :D

Kirkko.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Kirkko.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!
 
Olen käynyt paljon kirkoissa kuuntelemassa vanhaa musiikkia, siis konsertteja. En ole kyllä millään tapaa uskovainen enkä kuulu kirkkoon.

Kuuntelen musiikkia vain kuuntelemalla ja ainoastaan kotona tai keikalla.
En halua kuulla musiikkia lenkkeillessä, bussissa, kaupassa, baarissa tai työpaikalla. Jopa katusoittajat ärsyttää kun sotkevat minun maleksimistani.

Syödessä on pakko laittaa poppikone siksi aikaa kiinni.

Ei kai sitä mitään erityisempää hetkeä ole. Mieluummin sanoisin minäkin niin päin että musaa kuunnellaan sitten kuin tekee mieli, ja joka hetki ei suinkaan kiinnosta kuunnella musiikkia. Ehkä siinä mielessä tilanne on muuttunut toiseen suuntaan, että ennen vihasin "taustamusiikkia", mutta nyt esim. autolla liikkuessa pitää aina olla typerä YleX päällä..
 
Mulla oli inttiaikana ja vähän sen molemmin puolin aika pitkä "hetki", varmaan pari vuotta, jolloin musa ei kiinnostanut millään tavalla paljon paskaakaan ja ajattelinkin toisinaan että tässäkö tää nyt oli, kerran kitara ei pysynyt kädessä ja niin päin poijes. Nykyään sitten taas koko homma pyörittääkin sukkia enempi kuin koskaan.

Hyvän keikan jälkeen ei kauheasti enää kiinnosta kuunnella mitään.
 
Ja luonnon keskellä kun on, on hiljaisuus ja luonnon äänet kaikista parasta. Ja välillä vähän omaa huuliharppuilua.

Krapulassa ei kyl oikeen jaksa musiikki napata ja just treenien jälkeen ei oikein joskus jaksa jos joku laittaa heti stereot luukuttamaan.

Ei syytä huoleen. Kun ikää kertyy, huomaa että tota tapahtuu jatkuvasti ja enenevässä määrin. Kyse on osittain myös kehityksestä - musan kuunteleminen ja musan tekeminen on kaksi eri asiaa. Jos musiikki on tärkeää, ei into siihen katoa vaikka olisit vuoden kuuntelematta musiikkia - edelleen päässä soi, ja tulee tarve kirjoittaa biisi-ideoita muistiin.
 
Jos olet tähän asti kuunnellut samantapaista musiikkia kuin mitä itse soitat, on kyseessä ehkä irtiotto. Sameasta kaivosta saa vain mutaista vettä, uudet ideat löytyvät integroimalla omaan soittoon vaikutteita muista musiikin lajeista.
 
Tai pidä tauko. Kohtuus kaikessa.
 
Näin tää miulla on kulkenut myös. Nykyään tulee kuunneltua kohtuu harvoin, mutta sitten kuunteluun keskittyen. Poislukien väsyneenä autolla ajaminen jolloin radiota tullut tuossa kuunneltua ihan hereillä pysymiseen.
 
Mutta keikan jälkeen on aina ollut mulla sellainen fiilis, että ei mitään musaa. Se estää vain kertaamasta mielessä sen keikan tunnelmia, ja se keikan jälkeinen rauhoittuminen ja fiilisten läpikäyminen on mulle ollut aina tärkeä prosessi. Vielä kun kaikki on terävänä mielessä.

Edellä tuli tuttuja tilanteita. Itsellä on myös ne hetket, jolloin viimeistellään omaa musaa. Tehdään niitä miksauksia jne. Silloin ottaa päähän, jos kuulee muiden tekemää musiikkia. Tietyssä mielentilassa yhtäkkiä oma musa tuntuu perin paskalta ja kaikki muu hyvältä. :D