Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Onkos tuo Orchid niin "huono" kun miksi sanotaan? Under The Weeping Moonin olen kuullut, eikä se kyllä vaikuttanut yhtään huonolta. Mutta kyseessä taitaa olla hieman enemmän döödistä, jopa bläkkiä edustava levy. Bläkistä en ole koskaan perustanut, mutta tuo biisi kuulostaa niin hyvältä, että lienee pakko-ostos. Vai?

Onkos tuo Orchid niin "huono" kun miksi sanotaan? Under The Weeping Moonin olen kuullut, eikä se kyllä vaikuttanut yhtään huonolta. Mutta kyseessä taitaa olla hieman enemmän döödistä, jopa bläkkiä edustava levy. Bläkistä en ole koskaan perustanut, mutta tuo biisi kuulostaa niin hyvältä, että lienee pakko-ostos. Vai?
 
Orchid on hyvä, ja en ymmärrä mitä porukka miettii. Under the Weeping Moon on varmaan Opethin parhaita biisejä. Itse kuuntelen Orchidia paljon helpommin kuin noita uusia virityksiä, eli jos multa kysytään nii osta ihmeessä!

Orchid on hyvä, ja en ymmärrä mitä porukka miettii. Under the Weeping Moon on varmaan Opethin parhaita biisejä. Itse kuuntelen Orchidia paljon helpommin kuin noita uusia virityksiä, eli jos multa kysytään nii osta ihmeessä!
 
Yleensähän tuon levyn suhteen eniten nillitystä aiheuttaa äänenlaatu ja biisien tietynlainen "raakuus". Itse pidän Orchidista melko paljonkin, In The Mist She Was Standing on aivan loistava biisi, melkein parasta Opethia mielestäni. Jostain kumman syystä Orchidia seuranneet pari levyä eivät sitten nappaakkaan ollenkaan. Olenko outolintu?

Yleensähän tuon levyn suhteen eniten nillitystä aiheuttaa äänenlaatu ja biisien tietynlainen "raakuus". Itse pidän Orchidista melko paljonkin, In The Mist She Was Standing on aivan loistava biisi, melkein parasta Opethia mielestäni. Jostain kumman syystä Orchidia seuranneet pari levyä eivät sitten nappaakkaan ollenkaan. Olenko outolintu?
 
Lähes parasta Opethia todellakin, itse pidän juuri tästä tietystä raakuudesta tuotantopuolella sillä se tuo tunnelmaan omaa kylmyyttä. Huonoista soundeista ei todellakaan voida puhua sillä jokainen soitin kuuluu todella selkeästi ja basso itseasiassa vielä selkeämmin kun uusilla levyillä. Basso oli siis kahdella ensimmäisellä levyllä paljon suuremmassa ja näkyvämässä roolissa kun se nykyinen pörinä kitaroiden taustalla. Vielä lisättäköön että itse diggaan Miken tämän vaiheen örinöistä paljon enemmän, lieneekö tuohonkin syynä juuri tuo tuotantopuolen "raakuus"?
 
Orchid ei siis todellakaan ole huono levy enkä ymmärrä sellaisia jotka näin väittävät. Eihän se tietenkään ole aivan yhtä "helppoa" kuunneltavaa kun tämä uutukainen Watershed kristallin kirkkailla soundeillaan. Kannattaa kuitenkin antaa Orchidille ja miksei myös Morningriselle mahdollisuus, sillä avautuessaan ne paljastavat sinulle mestariteoksen ja täysin uudenlaisen puolen Opethista.
 
Lainaukseen viitaten: En usko että olet outolinto kun Orchidkin kerta nappaa :) Levyt eivät vain vielä ole avautuneet sinulle. Ei siinä muuta kun tarvitsen vain oikein mielentilan/vaiheen elämässäsi. Harvoin se musiikki väkisin kuuntelemalla aukeaa, siihen tarvitaan se tietty taikaelementti. :)
 

 
edit. Senat sakasin

Vielä lisättäköön että itse diggaan Miken tämän vaiheen örinöistä paljon enemmän, lieneekö tuohonkin syynä juuri tuo tuotantopuolen "raakuus"?
 
Ne örinät kuulostavat tuolla levyllä jollain tavalla paljon tylymmiltä, juuri tuosta raakuudesta ja ohkaisuudesta johtuen. Pitääkö sitten siitä vai uudempien levyjen paksusta mörinästä, se on makuasia. :) Alkaa mennä aika hifistelyksi.
 
Lainaukseen viitaten: En usko että olet outolinto kun Orchidkin kerta nappaa :) Levyt eivät vain vielä ole avautuneet sinulle. Ei siinä muuta kun tarvitsen vain oikein mielentilan/vaiheen elämässäsi. Harvoin se musiikki väkisin kuuntelemalla aukeaa, siihen tarvitaan se tietty taikaelementti. :)
 
Kyllä sitä taikaa on haettu, mutta ei sitä oikein löydy. Ei sillä, kaikesta ei vain voi tykätä. :)

No niin, kyllä se nyt täytyy varmaan vaan ostaa =)
 
Under The Weeping Moon on noussut lähes suosikikseni Opethilta.

Ne örinät kuulostavat tuolla levyllä jollain tavalla paljon tylymmiltä, juuri tuosta raakuudesta ja ohkaisuudesta johtuen. Pitääkö sitten siitä vai uudempien levyjen paksusta mörinästä, se on makuasia. :) Alkaa mennä aika hifistelyksi.
 
Kyllä sitä taikaa on haettu, mutta ei sitä oikein löydy. Ei sillä, kaikesta ei vain voi tykätä. :)
 
Jep makuasioitahan nämä ovat siinä missä lempiruoatkin, ihan oikeassa olet :) Väitän kuitenkin että joku päivä My arms your hearse potkii sinulta munuaiset heinäpellolle! hähää!

Lähes parasta Opethia todellakin, itse pidän juuri tästä tietystä raakuudesta tuotantopuolella sillä se tuo tunnelmaan omaa kylmyyttä. Huonoista soundeista ei todellakaan voida puhua sillä jokainen soitin kuuluu todella selkeästi ja basso itseasiassa vielä selkeämmin kun uusilla levyillä. Basso oli siis kahdella ensimmäisellä levyllä paljon suuremmassa ja näkyvämässä roolissa kun se nykyinen pörinä kitaroiden taustalla. Vielä lisättäköön että itse diggaan Miken tämän vaiheen örinöistä paljon enemmän, lieneekö tuohonkin syynä juuri tuo tuotantopuolen "raakuus"?
 
Minusta ne soundit on vain yksinkertaisen paskat. Persoonallista, raakaa ja tunnelmallista jälkeä saadakseen ei tarvitse olla paskat soundit, siitä hyvä esimerkki vaikkapa MAYH. Ei mitään ylikliinisesti tuotettua, mutta hyvän kuulosta.
 
Lisäksi Opethin parilla ekalla levyllä bassottelu on huonointa ikinä. Siis kyllähän se basso kuuluu, mutta siinä ei kyllä ole mitään positiivista. Ne bassosounditkin on hirveää narinaa ja Opethin silloinen basisti (ei tainnut olla Mendez) ei omannut kyllä mitään hajua tyylitajuisesta bassottelusta. Kaikkea turhaa ja yliampuvaa pilittelyä ja sooloilua... ei näin. Mendez on kyllä soittajana aivan eri planeetalta, kuviot ovat nerokkaita ja toisinaan hyvinkin "irtonaisia" suhteessa muuhun kappaleen linjaan, mutta se tukee silti täydellisesti Opethin tyypillistä, kaoottisen ristiriitaista raskasta riffittelyä.

Lisäksi Opethin parilla ekalla levyllä bassottelu on huonointa ikinä. Siis kyllähän se basso kuuluu, mutta siinä ei kyllä ole mitään positiivista.
 
Morningrisellahan on Opethin parhaat bassot. Ihan vitummoisia kuvioita. Kele.

Lähes parasta Opethia todellakin, itse pidän juuri tästä tietystä raakuudesta tuotantopuolella sillä se tuo tunnelmaan omaa kylmyyttä. Huonoista soundeista ei todellakaan voida puhua sillä jokainen soitin kuuluu todella selkeästi ja basso itseasiassa vielä selkeämmin kun uusilla levyillä. Basso oli siis kahdella ensimmäisellä levyllä paljon suuremmassa ja näkyvämässä roolissa kun se nykyinen pörinä kitaroiden taustalla. Vielä lisättäköön että itse diggaan Miken tämän vaiheen örinöistä paljon enemmän, lieneekö tuohonkin syynä juuri tuo tuotantopuolen "raakuus"?
 
Itellä tuo raakuus ja erityisesti tuo laulun ohukaisuus iskee korvaan, koska itse tykkään Åkerfeldin nykyisestä keksimonsteri-tyylistä. Muutenkaan noin raaka ilmaisu ei minulle muutenkaan maistu ja muuten kuuntelenkin paljon kevyempää muzakkia. (Se kerää aina hymähtelyjä truu metallisteissa ku sanon, että Opeth on raskainta mitä kuuntelen.)
 
Ite kuitenkin tuon Candlelight records-kokoelman ostin ja erityisesti Orchid ja MAYH alkoi avaantua ja kyllä nekin mallikkaita levyjä ovat :) Itelle kuitenkin iskee uudempi Opeth ja levylautasellakin useimmiten pyörii Damnation...Mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy on kyseessä!
 
PS: Night and the silent water on parempi Round House tapesilla :)

Morningrisellahan on Opethin parhaat bassot. Ihan vitummoisia kuvioita. Kele.
 
Aivan, joillekin ei vaan taida kahden ekan levyn jazzimpi meininki oikein upota :)
Johan de FarFalla oli basisti ja nuiden levyjen jälkeen alkoi ruotsissa poliitikoksi muistaakseni. Vieläpä johonki Jeesus-puolueeseen. Aivan käsittämätöntä minusta, kun äijä on/oli legendaarisen kova basisti.
Jotenkin tuntuu, että Mendez vasta parilla viimeisellä levyllä on päässyt yhtä rentoon ja kiinnostavaan bassotteluun kuin entinen bassosankari.

Se on se kliseinen into ja innovatiivisuus mitkä noilla ekoilla kiekoilla iskee, MAYH on jo selvästi mietitympi, mutta se on se kohokohta kuiten missä tekemisen into ja panostaminen on hyvässä balanssissa. Tän jälkeen alko alamäki tän asian suhteen, vaikka musiikillisuutta ja miellyttävyyttä lisättiin - minusta tää on imho nimenomaan enemmän jo kiinni ehkä siitä, että miten kuulija mieltää hyvän musiikin.
 
Mulle kun esim. vaikkapa se toteutus ei tartte olla viimesen päälle hiottu ja oikeastaan liika hiominen pilaa idoiden "terävyydet" aikalailla 90% tapauksista, mutta ymmärrän ihan hyvin jos joku arvostaa mietittyä musiikkia.
 
Toinen hyvä esimerkki btw samasta aiheesta on Ulver, joka on liian täydellistä jo Blood Insidellä ja Shadows of the Sunilla. Kornia, että levy on paska jossei siinä ole vikaa, mutta niin se vaan on, että nuo "kömpelyydet" aijemmilla on niitä kohokohtia lopulta, mitkä tekee levyistä mielenkiintosempia, siis kun ne ei ole ns. "valmiita" vaan enemmänkin sitä taidetta.
 
Vähänku hyvässä parisuhteessa ne toisen viat on lopulta ne asiat, mitä eniten rakastaa . äksdee.

En tiedä miten on Watershedin karvalakkiversion laita, mutta tuon Collectors Editionin kansilehtisestähän ei löydy krediittilistan lisäksi muuta tekstiä kuin tämä erikoisella kirjasinlajilla kursittu tekstipätkä. Jonkun aikaa jo mietityttänyt mitä ihmettä se on, kenties jonkinsortin antikristillinen kauppalista, vaiko sanoituksia tai Åken ajatuksenvirtaa symbolein piilotettu. Onko se tarkoitettu kuuntelijan ratkaistavaksi vai ovatko svedut laittaneet sen siihen vain kettuillakseen? Kismittää.
 
Jos joku tämän lauantai-lottoakin jännittävämmän arvoituksen onnistuu ratkaisemaan, soisin hänen kertovan siitä minullekin.

En tiedä miten on Watershedin karvalakkiversion laita, mutta tuon Collectors Editionin kansilehtisestähän ei löydy krediittilistan lisäksi muuta tekstiä kuin tämä erikoisella kirjasinlajilla kursittu tekstipätkä. Jonkun aikaa jo mietityttänyt mitä ihmettä se on, kenties jonkinsortin antikristillinen kauppalista, vaiko sanoituksia tai Åken ajatuksenvirtaa symbolein piilotettu. Onko se tarkoitettu kuuntelijan ratkaistavaksi vai ovatko svedut laittaneet sen siihen vain kettuillakseen? Kismittää.
 
Jos joku tämän lauantai-lottoakin jännittävämmän arvoituksen onnistuu ratkaisemaan, soisin hänen kertovan siitä minullekin.
 
Se vikan sivun koodi? Siinä on osa levyn sanoituksista.

Morningrisellahan on Opethin parhaat bassot. Ihan vitummoisia kuvioita. Kele.
 
Tästä malliesimerkkinä vaikkapa Advent.
 
Eikös DeFarfalla saanu kenkää Öypethistä siks, että halus bassolle vieläkin isomman roolin bändissä? Jostain oon näin lukenu, jos joku osaa sanoa tästä jotain tarkemmin niin olisin kiitollinen.

Tästä malliesimerkkinä vaikkapa Advent.
 
Eikös DeFarfalla saanu kenkää Öypethistä siks, että halus bassolle vieläkin isomman roolin bändissä? Jostain oon näin lukenu, jos joku osaa sanoa tästä jotain tarkemmin niin olisin kiitollinen.
 
Wikipediassakin luki noin.

Morningrisellahan on Opethin parhaat bassot. Ihan vitummoisia kuvioita. Kele.
 
Jesp. Minusta Opethin ehkä ne suitsutetuimmat levyt eli MAYH, Still Life Ja Blackwater Park kaikki "kärsivät" jotenkin liian tavanomaisista ja "piilotetuista" bassolinjoista. Damnationista lähtien tämä passoilu on parantunut huomattavasti, tai ainakin se miellyttää minua enemmän. Katson olevani oikeutettu nyt pätemään bassojutuissakin, kun on yxi tuossa vieressä :)

Jesp. Minusta Opethin ehkä ne suitsutetuimmat levyt eli MAYH, Still Life Ja Blackwater Park kaikki "kärsivät" jotenkin liian tavanomaisista ja "piilotetuista" bassolinjoista. Damnationista lähtien tämä passoilu on parantunut huomattavasti, tai ainakin se miellyttää minua enemmän. Katson olevani oikeutettu nyt pätemään bassojutuissakin, kun on yxi tuossa vieressä :)
 
Blackwater Parkilla on kyllä yksi tyylikkäimmistä "metallibasso" hetkistä kun tulee släppibassoa aboout 8min paikkeilla. Lisää tommosta sais olla.

Blackwater Parkilla on kyllä yksi tyylikkäimmistä "metallibasso" hetkistä kun tulee släppibassoa aboout 8min paikkeilla. Lisää tommosta sais olla.
 
Ja yks tyylikkäimmistä lopetuksista missään muutenkin...