Työ musiikkialalla ›

Tässä on esitetty hyviä ja paikkansa pitäviä pointteja aiheesta:) Omasta kokemuksestani sanoisin vielä muutaman jutun. jne.
 
Kyllähän näin pitkästä ja hienosta kirjoituksesta plussaa tippuu.

Tässä on esitetty hyviä ja paikkansa pitäviä pointteja aiheesta:) Omasta kokemuksestani sanoisin vielä muutaman jutun. Olen pianisti/koskettelija, joten eteneminen klassisen kautta on väylä minulle, mutta esim. kitaristeille se ei ole niin justiinsa. Toivottavasti tämä kokemuspohjainen kertoelma valaisee tilannetta joltakin näkökantilta. Valmista vastausta asiaan kun ei ole...
 
Haaveilin koko pienen ikäni muusikon ammatista ja tulin silloin miettineeksi monia vaihtoehtoja. Kävin klassisen musaopiston, mutta jossain vaiheessa aloin ottamaan yksityistunteja oheen hkin pop&jazzin opelta (tämä ei tietysti ole aina laadun tae). Koin, että oli opittava uutta ja sain rahalle vastinetta.
 
Menin lukioon ja jatkoin yksityistunteja, lopetin musaopiston. En ollut musaopistossa, soitin humppaa. Tarkemmin ottaen soitin humppaa teininä nykyisin varsin hyvissä piireissä vaikuttavien loistavien muusikoiden kanssa. Ennakkoluulottomuus musaa kohtaan auttoi, sillä keikalla pääsin silloin tällöin soveltamaan jotakin tunneilla oppimaani - En toki aina.
 
Lukion jälkeen hain Helsingin pop&jazz -konsalle, pääsin sisään, ei ongelmia. Kävin välissä intin, soitin intissä bassoa, koska se oli kivaa. Tämä silloin outo ratkaisu kehittää sivuinstrumenttia ei maksanut minulle yhtään keikkaa, eivätkä suhteeni muihin muusikoihin menneet pilalle.
 
Opiskeltuani vuoden pop&jazzilla huomasin, ettei itse tutkintoon opiskeleminen antanut minulle mitään. Koko homma tuntui ihan täydeltä paskalta. Päätin olla opiskelematta itselleni tutkintoa ja keskityin luomaan suhteita ja kävin kiinnostavissa workshopeissa tutustumassa uusiin soittajiin. Pyrin soittamaan hyvin, koska se oli ainut asia, jolla oli merkitystä.
 
Toista vuotta en koskaan aloittanut, vaan lähdin pohjoisen yliopistoon lukemaan lakia. Keikat loppui siltä osin etelässä, mutta sain teatterimuusikon töitä pohjoisesta , ja hiljalleen sitten tutustuin muihin kaltaisiini. Pop & jazz dropoutteja on maa pullollaan ja lafkasta valmistuneita muusikoita löytyy yliopistoista uusein tutkintojen kimpusta. Sattuipa samassa yliopistossa olemaan (ainakin) yksi aivan loistava, todella hyvissä kehissä aikansa kiertänyt pianistikin, jollon viimeistään tajusin homman todellisuuden. Muutama vuosi aiemmin olisin katsonut kaverin tekemisiä kilometrin ylöspäin, enkä olisi uskonut tyypin koskaan vaihtavan alaa. Popjazz on kuitenkin niin välivaihe nuoren ihmisen elämässä, että harva sielläkään vielä naulaa kiinni loppuelämänsä suuntaa...
 
Kontaktit on se juttu, jota varten kannattaa miettiä muutakin vaihtoehtoa, kuin lukiota. Itse kirjoittelen gradua oikiksesta ja teen tällä hetkellä taasen keikkaa. Sillä, etten pariin vuoteen tehbyt mitään, ei silläkään ollut mitään väliä. Saan soittaa toisinaan eturivin muusikoiden kanssa ja liksat on kohdallaan.
 
Teen siis töitä muusikkona juuri niin, kuin olin kuvitellutkin. Elämäni ei ole loppuun asti kiinni keikoista, eikä suhteiden luominen ole minulle pakkomielle. Satun vain viihtymään hyvien tyyppien seurassa, jotka soittaa hyvin, ja jotka ilmeisesti myös haluavat soittaa mun kanssa. Kivaa. Kuitenkaan en ole siinä mielessä ammattimuusikko, kuin ne, jotka sen paperin saivat pihalle, tai ne, jotka valmistunevat stadialta, akatemiasta jne. Mulle sillä ei ole mitään väliä, mutta arvostan suuresti niitä taiteilijoita, jotka tekevät suuren itsensäkoulutustyön vain luodakseen uutta ja parempaa musiikkia. SE ON AMMATTILAISUUTTA.
 
Lopuksi. Tutkintona muusikolle se toinen aste ei lopulta merkitse tekijälleen yhtään mitään, vaikka se opiskeluvaiheessa tai paikkaa hakiessa siltä tuntuisikin. Kannattaa kuitenkin hakea, koska se on myös väylä totisempaan puurtamiseen, jos siitä sitten todella innostuu. Ei kannata jäädä kuitenkaan rypemään musiikkikoulutuksessa siihen illusioon, että käymällä jonkun poppikoulun (esim. hki popjazz, josta voi valmistua myös ihan paskana soittajana), olisi tehnyt itsensä autuaaksi. Jos aikoo opiskella, kannattaa tehdä se tosissaan, olla hyvä jätkä JA käydä keikoilla joka paikassa. Ne, jotka menevät poppikouluun, eivät treenaa ja näyttävät haikeaa naamaa kallion kuppiloissa, koska se sopii ogeli-imagoon, päätyvät lopulta vain isoon mustaan pönttöön.
 
Hieno kirjoitus ja tuo mitä puhuit kontakteista pitää täysin paikkaansa. Kontakteistakin on sekin pakko sanoa että väkisinkin esim. Helsingin pop jazz konsalla tai Stadian pop jazz puolella ovat myös laajimmat kontaktit Suomessa. Kun on myös olemassa paljon pienemmän kokoisia konservatorioita (musiikkialan perustutkinto 120ov) eri puolilla Suomea jonka taso ja opiskelijamäärä paljon pienempi.
 
Esim. jos ihan rehellisesti sanon niin nyt kolmatta vuotta Porin konsalla II-asteen musiikkiteknologian linalla opiskelevana voin sanoa että ne parhaat soittajakontaktit ovat syntyneet myös täältä Mnetissä ihan ilman wanted palstan apua.
 
Itse olen Helsingin Pop Jazz konsan II-asteelle hakenut jo 3 ja Stadialle 4 kertaa ja viime-keväänä ensimmäisen kerran tuli ns. drop-out Stadian pääsykokeista, eli karsintanauha ei kelvannut edes pääsykokeisiin ja samoin kävi eräälle tutulle joka hän on taas aika velho instrumenttinsa puolesta.
 
No jonkun mielestä tämä on taas jonkun katkeraa tilitystä mutta mitäpä tuosta nyt olisi katkera kun kerran II-asteella tässä jo kolmatta vuotta opiskellaan muualla päin Suomea. Mutta pistää se kyllä vähän miettimään että alaako tässä sitten täytyy vaihtaa jos ei kerta ovet aukea neljännellä tai viidennelläkään keralla sinne minne on tavoite päästä. Ihan kaikella kunnioituksella kyseistä opinahjoa kohtaan.

Olisikohan täällä kellään kokemusta yliopiston (tai muun korkeakoulun) ja toisen asteen musiikinopintojen yhdistämisestä?
 
Itse opiskelen Joensuun yliopistolla ihan musiikkiin liittymätöntä alaa (yhteiskuntatieteitä) ja olen vähän ruvennut miettimään, että jos vielä tässä kaupungissa ensi vuonna jatkan, niin voisin pyrkiä tuonne paikalliseen konservatorioon. Tarkoituksena olisi siis käydä molempia kouluja samaan aikaan :)
 
Yliopistokuviot on ainakin sen verran joustavia, että niiden takia ei luulisi syntyvät aikataulujen suhteen ongelmia. Lähinnä mietin, että mitenköhän siellä konsan puolella suhtaudutaan tyyppiin, joka ei kuitenkaan pääasiallisesti pyri suuntautumaan musiikkialalle, eikä suoraan sanottuna minua nuo tutkintopaperitkaan erityisemmin kiinnosta. Lisäksi saatan olla jo vähän vanha (25v.) pyrkimään toiselle asteelle(?)

Hae ja huomaa. Ainakin helsingissä on kaltaisiasi tapauksia. Paljonkin, ja jotkut niistä on myös jättäneet yliopiston sivuun sittemmin. Jotkut tekevät kaksi yliopistotutkintoa neljässä vuodessa, niin luulisi onnistuvan toisen asteen hommat, jos ei päällekkäisiä läsnäolo-opintoja satu liiaksi.
 
Kyse on ainoastaan priorisoinnista ja aikatauluttamisesta. Ei kannata kuitenkaan mennä pääsykokeisiin "ei kiinnosta" -asenteella tutkintoa kohtaan. Totta kai sua kiinnostaa ja aiot olla supertehokas opiskelija ja ottaa tutkinnon pihalle... toimii kyllä.

Mitä kannattaisi soitella näyttökokeessa kitaralla kun Hatanpään musapuolelle olen hakemassa?
 
Musamakuni kuitenkin on monipuolinen mutta raskaamman musiikin asiat luonnistuvat paremmin.

Moi!
 
käykää tsekkaamassa www.myspace.com/savoniarytmimusiikki
 
amk-koulutusta rytmimusan alueella!

Moi!
 
käykää tsekkaamassa www.myspace.com/savoniarytmimusiikki
 
amk-koulutusta rytmimusan alueella!

Moi!
 
käykää tsekkaamassa www.myspace.com/savoniarytmimusiikki
 
amk-koulutusta rytmimusan alueella!
 
Hmm...nettipoliisi iskee. Pitäiskö teidän pyytää tarjous mainostilasta tuolta sivun oikeasta yläkulmasta ennemmin kuin spammaa tämä sama useaan kertaan kaikkiin viestiketjuihin? Ylläpito haloo?

Arlainstituutti Espoon Leppävaarassa on erityisopetuksen alueella toimiva ammatillinen koulutus- ja kehittämiskeskus. Koulussa on tarjolla mm. pianonvirittäjän ja muusikon perustutkinnot. Perustutkintojen laajuus on 120 opintoviikkoa eli käytännössä 3 vuotta. Osan tutkinnoista voi suorittaa myös henkilökohtaisesti mukautettuna.
Perustutkinnon voi suorittaa myös aikuisten näyttötutkintona. Keskimääräinen opiskeluaika on tällöin kaksi vuotta.
 
Muusikon koulutuksessa tavoitteena on luoda ammattitaito työskentelyyn muusikkona yhtyeessä, joka keikkatyöllä luo työllistymismahdollisuuden joko koko- tai osa-aikaisesti. Musiikkilajina on rytmimusiikki, kuten pop, rock, tanssi ja jazz. Muusikon tutkinnon suorittaminen antaa mahdollisuuden hakea jatko-opintoihin mm. ammattikorkeakoulun muusikon (AMK) ja musiikkipedagogin opintoihin.
Koulutus on tarkoitettu opiskelijoille, jotka tarvitsevat opinnoissa erityisiä opetusjärjestelyjä tai tukea, ensisijaisesti kuitenkin näkövammaisille ja toissijaisesti muille erityisryhmille. Vapaille paikoille voidaan ottaa ilman erityisperustetta.
 
Opiskelijaksi valintaan edellytetään lisäksi
- riittävää aikaisempaa musiikillista harrastuneisuutta, kuten musiikkiopintoja ja soittimen perussoittotaitoa
- soveltuvuustestin perusteella todettavaa musikaalisuutta
- valintatilaisuudessa erikseen sovittavien kappaleiden esittämisnäytettä
- tarvetta työllistävään koulutukseen
 
Hakuaika elokuussa alkaviin koulutuksiin päättyy 15.4.2008.
 
Muusikon koulutusohjelma pyörii vasta toista vuotta Arlainstituutissa. Koulutusohjelma on oppilasmäärältään hyvin pieni verrattuna vaikka pop&jazz konservatorion vastaavaan koulutusohjelmaan. Pienen oppilasmäärän etuina ovat mahdollisuus mukauttaa opintoja opiskelijoiden henkilökohtaisten tarpeiden mukaan sekä taata kaikille opiskelijoille suuri määrä henkilökohtaista ohjausta eri oppiaineissa.
 
Koulutusohjelman opettajina toimivat mm.
Erno Viitanen: kitara, teoria-aineet ja yhtyeet
Antti Kujanpää: piano, teoria-aineet ja yhtyeet
Aili Ikonen: laulu
Pekka Saarikorpi: rummut
Pasi Huttula: basso.

lisätietoja:
www.arlainst.fi

Valmistun nyt ylioppilaaksi ja aikomuksena on mennä opiskelemaan tämän jälkeen jotain musiikki(teknologia)n liittyvää. Musiikkiteknologia popjazz konsalla kiinnostaa mutta vaatimukset on kovat. Löytyykö jotain muita toiseen asteen (tai ylemmän asteen) koulutuksia pääkaupunkiseudulta, jotka liittyvät musiikki- tai äänitekniikkaan/-tuotantoon?

Oulussa loistava musalukio (Madetoja) ja yhtäaikaa voi käydä vaikka pop/jazz -konsan ammattipuolta jos lahjoja riittää. Lähtiessä on sitte lukion päästötodistus ja toisaalta muusikon paperit taskussa, ja vain taivas on rajana :) Jos lisää haluaa kouluttautua niin tervetuloa meidän Oulun amkin pop/jazz -puolelle. Sieltä pääset sitte opettajana ulos.
 
Oulussa on kuulemma se huono puoli että musakurssit (soittotunnit) on vähäisiä ja yhteissoittotunteihin saa osallistua vain yhteen kerrallaan? pitääkö paikkaansa,Kaustisen musiikkilukion opettajat kertoili meille näin.lItse opiskelen kaustisen musiikkilukiossa.Pakollisia musakursseja on 13 joista musan hissaa 2kurssia ja teoriaa 2.Loput voi kerätä Instumenttitunneilla,bändissä,orkesterissa,tanssissa ja meilkein mistä vaan.

Moro. Laitan tämän tänne kun en ole aivan varma mistä tätä kannattaisi kysellä..
 
Eli tarkotus olisi ens vuonna hakea orimattilaan musiikkiteknologiaa opiskelemaan ja mielessäni heräsi tämmönen pienenpieni kysymys:

- Onko tietoa olisiko tuolla koulussa mahdollista vapaa-aikana / viikonloppuisin äänittää ja/tai miksata omia projektibändejään..? Nuo studiot on sen verran kalliita että olisi aivan kiva jos saisi jotain näytettä äänisedälle antaa siitä, millä linjoilla ollaan saundien sun muiden kanssa..

kiittimoi.

Miten pitkään helsingin pop ja jazz konservatorio opiskelu kestää? Yksi/kaksi vuotta? Entä miten vaikea sinne on päästä?
 
Koulutus kestää keskimäärin 3 vuotta. Voi tehdä nopeamminkin, tai anoa mahdollisuutta yhteen lisävuoteen.
 
Sisäänpääsyyn en keksi mitään tyhjentävää sanottavaa. Toisille se on helppoa, toisille vaikeaa. Eikä tällä jälkimmäisellä aina ole mitään tekemistä itse soittotaidon/asenteen kanssa. Etenkin laulajien ja rumpaleiden kohtalot toisinaan ihmetyttää... Ihan asiallisia soittajia/laulajia sinne kuitenkin on vuosien varrella valikoitunut.
 
Käy kokeilemassa, jos kiinnostaa. Sillä se homma selviää.

Etenkin laulajien ja rumpaleiden kohtalot toisinaan ihmetyttää...
 
Minulla on lusikkani tässä sopassa rumpaleiden osalta. Jos soitto sujuu, niin pisteitä tulee, mutta joskus hyvästä soitosta huolimatta musiikinteoreettinen osaaminen on ollut niin kehnoa, joten on jouduttu toteamaan, ettei hakijalla ole edellytyksiä suoriutua teoriaopinnoista ryhmässä tai saada opintojaan päätökseen määräajassa. Eli mitään mystiikkaa valintakokeisiin ei sisälly.
 
Mika Säily
PJK:n lehtori

Minulla on lusikkani tässä sopassa rumpaleiden osalta. Jos soitto sujuu, niin pisteitä tulee, mutta joskus hyvästä soitosta huolimatta musiikinteoreettinen osaaminen on ollut niin kehnoa, joten on jouduttu toteamaan, ettei hakijalla ole edellytyksiä suoriutua teoriaopinnoista ryhmässä tai saada opintojaan päätökseen määräajassa. Eli mitään mystiikkaa valintakokeisiin ei sisälly.
 
Mika Säily
PJK:n lehtori
 
Tämä jäi nyt osaltani korostamatta edellisessä viestissäni: näiden pääsykokeiden ympärille ei pidä alkaa maalaamaan mitään salaliittokuvioita.
 
EDIT: edit edit edit, turhat myrkyt pois. Mutta se Säilyn hard bop oli silti rautaa :)

Tuo teoria-asia on kyllä helppo ymmärtää. Rumpalit ja laulajat ovat niitä, jotka teoriaa käytännössä vähiten tarvitsevat/käyttävät. Jos niitä ei käytännössä tarvitse, niin vaikea niitä kyllä on oikeasti oppiakaan. Näin kitaristina väittäisin, että PJK:n teoriatehtävät olivat kyllä suhteellisen helppoja ja niin oli kyllä Metropoliankin tehtävät. PJK:lle mut otettiin sisään, Metropolian muusikkolinjalle ei rahkeet soittimen kanssa nähtävästi riittäneet. Jyväskylän pop/jazzille sitten kuitenkin lähdin.

http://www.aol-kurikka.fi/alku.php?t=2
 
tossa on paikka misääs voi opiskella musiikkia ja samalla ahankkii oikeen ammatin

Ehtoota. Olen ajatellut hakevani tuonne Oulun konsaan, tod näk pop/jazz-puolelle.
 
Kuinka suuri merkitys näyttöinä jo valmiilla musalla on, jota on ehtinyt sävellellä + soittokokeella, jossa tietenkin ainakin toinen biiseistä olisi oma? Kysyn tätä siksi, että mun teorian tietämys on heikkoa, vaikka soittohommat, sävellys ja bändin kanssa puuhastelu on tuttua. Uskon musani sävellys- ja soittoteknisen tason olevan riittävää miellyttämään kuuntelijoitaan, mutta riittääkö tämä ratkaisemaan tilanteen? Vai pitääkö tässä aloittaa helevetinmoinen teorian pänttäys iltojen ratoksi? :D
 
Ei siinä, ois mulla aikaa lukea mutta mietin että ehdinkö sisäistää tarpeeksi tietoa ennen pääsykokeita... ja jos soittokoe kaiken lisäksi menee syystä tai toisesta reisille (olen todella herkästi hermoileva ihminen) niin ajattelin, että jääkö se koko homma sitten niiden näytebiisien varaan.. Joutuuko niissä pääsykokeissa muuten JOKAINEN laulamaan? :D

Ehtoota. Olen ajatellut hakevani tuonne Oulun konsaan, tod näk pop/jazz-puolelle.
 
Kuinka suuri merkitys näyttöinä jo valmiilla musalla on, jota on ehtinyt sävellellä + soittokokeella, jossa tietenkin ainakin toinen biiseistä olisi oma? Kysyn tätä siksi, että mun teorian tietämys on heikkoa, vaikka soittohommat, sävellys ja bändin kanssa puuhastelu on tuttua. Uskon musani sävellys- ja soittoteknisen tason olevan riittävää miellyttämään kuuntelijoitaan, mutta riittääkö tämä ratkaisemaan tilanteen? Vai pitääkö tässä aloittaa helevetinmoinen teorian pänttäys iltojen ratoksi? :D
 
Ei siinä, ois mulla aikaa lukea mutta mietin että ehdinkö sisäistää tarpeeksi tietoa ennen pääsykokeita... ja jos soittokoe kaiken lisäksi menee syystä tai toisesta reisille (olen todella herkästi hermoileva ihminen) niin ajattelin, että jääkö se koko homma sitten niiden näytebiisien varaan.. Joutuuko niissä pääsykokeissa muuten JOKAINEN laulamaan? :D
 
Jos pääsykokeissa on solfa-osio niin se on kaikille pakollinen. Vaikka pääsisitkin soitolla sisään, alkaa teorian pänttäys heti koulussa ja ilman mitään pohjaa siitä voi tulla haasteellista. Eli ala vain heti opiskella, et menetä mitään,