Kitarat: soittaminen ›

Imagosta puheen ollen...
Mikään ei ole kauheamman näköistä, kuin se, että soitetaan hevisuunnikas polvissa kankeasti ja tuskaisesti, ja vain siksi, että se on jotenkin uskottavampaa.
 
Eikös tää ole yleensä Les Paulilla vetävien glam/katurock-torakoitten juttu joilla on bootsit lahkeitten päällä, stetsonit ja hapsutakit? No offense to anyone... :)

Eikös tää ole yleensä Les Paulilla vetävien glam/katurock-torakoitten juttu joilla on bootsit lahkeitten päällä, stetsonit ja hapsutakit? No offense to anyone... :)
 
Syntisen rennosti se Läsä silti soittaa. Itse en pystyisi tuolla tavalla.

Syntisen rennosti se Läsä silti soittaa. Itse en pystyisi tuolla tavalla.
 
Kyllä, ja minähän arvostan suuresti Slashin soittoa. En pystyis miekään...

Itse en juurikaan kykene soittamaan seisaalteni, vielä. Ranteeseen käy aivan julmetusti kun soitan seisaaltani, kokeiltu on kitara kaulassa ja polvissa sekä siltä väliltä, kaula ylhäällä, kaula nilkoissa. Missään ei oikein tunnu sopivalta, eiköhän tuo ajan mittaan ala istumaan, ottaa vain itseään niskasta kiinni ja yhden sateisen sunnuntain viettää kitaran parissa. Lisäksi tuntuu että sormien tulee olla jotenkin vinossa nähden kieliin, sillon se vasta leviää käsistä, sormet ei pääse leviämään (meinaan siis erkanemaan toisistaan) ja vitossointujen/power chordien soitto on vaikeaa.
 
Näistä varmaan pääsee ylitse vain HARJOITTELEMALLA?

Oman rajallisen kokemukseni mukaan (en ole kuin kerran aloittanut kitaransoiton harjoittelun ihan alusta, usemman kerran sitten melkein alusta) niin voipi varautua siihen, ettei se itselle hyvä kitaran etäisyys leuasta/polvista löydy ihan viikonlopun yli kokeilemalla. Mulla meni useampi kuukausi ja edelleenkin pari vuosikymmentä myöhemmin toi aina välillä vähän elää. Ei tosin kovin paljon. Kyllä ne edelleenkiin roikkuu reilusti vyönsoljen alapuolella, mutta niin ne soittimet on alusta asti tehneet. En mä oikein osaa edes soittaa istualtaa. Kädet puutuu. Ja eihän ne käsien lihakset ole tottuneet tekemään kitaran kanssa töitä siinä istuma-asennossa, kuin ehkä kielien vaihdon yhteydessä.
 
EDIT: Mä muistelisin aluksi joutuneeni opettelemaan biisejä kahteen kertaan. Ensin istuen ja sitten seisten. Muttei sitä paljoa ekan, hieman alta vuoden jälkeen, tarvinnut tehdä. Reenasin vaan seisaaltaan siitä etiäpäin.

ottaa vain itseään niskasta kiinni ja yhden sateisen sunnuntain viettää kitaran parissa.
 
Heh. Yhden vuoden jokainen sunnuntai saattaisi riittää.

Ainahan sitä voi roudata sängyn lavalle jos niin hassusti käy että joskus sieltä makuuhuonetiluttelusta oikeille lavoille asti pääsee.

Eikun mietin vaan että kun muutkin pystyy kerran soittamaan kitara lantionkin alapuolella niin miksen minä? :)
 
Ei siinä muuta mutta ylänauhoilta soittaminen sattuu ranteeseen. Noh, yleensä olen istueltaan treenannut niin eiköhän kannattaisi alkaa seisaaltaankin treenaamaan enemmän.
 
Seisaaltaan reenaaminen on aina hyvä lääke seisaalteen soittamiseen, mut ei oo tullut mieleen, että immeisillä voi olla vähän erilainen anatomia? Toisilla voi olla kädet mallia apina, milloin voi palio paremmi lakaista munien alta.
 
E: jos ihan asiaakin yritetään, niin monele istualteen reenaavalle se käsien asento on hyvä. Eli soittaessa istualtaan, vedä hihna siihen malliin, että noustessa kitara on samalla korkeudella. Siitä voi sitten pikkuhiljaa laskea kitaraa alaspäin, jos katu-uskottavuutta kaipaa.

Soittoasennosta vielä sen verran, että jos soitat paljon istualtaan, niin soittoasento kannattaa seisaaltaan pitää suht samanlaisena. Eipähän tarvitse harjoitella kaikkea kahdelle eri soittotyylille.
 
Näin. Kyllä mullekin treeneissä sanottiin että kitaraa ei saa pitää liian ylhäällä kun siinä kärsii tuo katu-uskottavuus. Laskin sitten reilusti ja pikkuhiljaa hilannut takasin ylös. On se kauheeta soittaa kitara polvissa. :P
 
Tässäpä nykyinen korkeus vaikkei ketään varmaan kiinnosta. http://muusikoiden.net/dyn/users/37610.jpg
 
EDIT
Tulipa vaan tästä http://yuko.cside5.com/picture/pgag.jpg mieleen että tuplakaulaa ei ikinä saa hyvälle korkeudelle. Kaiken lisäksi alempi kaula jää varsinkin seisaalla soittaessa ylemmän kaulan "alle" piiloon eikä ja pitää kurkotella jos mielii nähdä mitä soittaa. Mut onhan se näyttävää kieltämättä.

Mun epiphone sg on kamalan painava myöskin. Pitäis vaihtaa se ehkä gibsoniin.
 
Tosson tyyliä :D
http://pelaajalehti.com/wordpress/wp-content/2007/07/slash-blue.jpg

Jos on vaikeaa soittaa kun seisoo niin ratkaisu on Ibanez Jem. Kitara vain roikkumaan sopivan matalalle.
 
http://www.ibanezregister.com/images/images-jems/Jem-777DYV.jpg
 
Hoho!
 
Kesti muutama lukukerta tajuta mitä sä yrität selittää :D

Mä koitan nyt ihan tosissaan saada swiipin kulkemaan vielä paremmin seisaaltaan, kun pääsin eroon chrisbroderickmaisesta tavasta pitää kitaraa älyttömän korkealla.

Usein reenaan biisiä istualteen ja kokeilen miten onnistuu seisaalteen. Yleensä ei tarvitse erikseen harjoitella seisaalteen soittamista, kitaraa pidän siinä vyötärön kohdalla rennon ja silti uskottavan näköisesti :)

Morellon Tomppahan on kohtuu viileä kitara ylhäälläkin:
http://cache.daylife.com/imageserve/0gdnaRL42l8Bd/610x.jpg

Hiljalleen olen itekin ryhtynyt soittelemaan seisaaltaan. Kovin erikoiseltahan se tuntuu, kun olen tähän mennessä soitellut pelkästään istualteen sängyn/penkin reunalla. Aluksi oli vähän hakemista tietyissä kuvioissa käden erilaisen liikeradan takia. Voisihan tuota soittaa seisaalleen vaikka koko ajan, mikäli kitara ei hiertäisi olkapäätä jatkuvasti kaulapainoisuutensa takia. Liekö erilainen hihna olisi poikaa tai sitten voisi porailla hihnalle reiän alemmaksi bodyyn.
 
e: kylläpä tulee sekavaa tekstiä..

Onko olemassa mitään "oikeaa" asentoa missä kuuluisi soittaa tai jotain mikä helpottaisi soittoa. Esim missä kulmassa kitaran pitäisi olla ja mihi suuntaan.
 
Siis tämähän on kitaransoiton historiankirjojen merkittävin asia meinaan koska sillähän ei ole sitten minkään vertaa väliä että miten se kepukka sun kourassa on, ellet ole huomannut... Suosittelen katsomaan mm. Paul Gilbertin, Jimi Hendrixin, Marty Friedmanin sekä Slashin soittovideoita, pitkän päälle tulet huomaamaan että on aivan sama soitatko kitaraa oikeakätisesti, vasenkätisesti, hampailla, selän takana vai niskan päällä.. Se oikea soittoasento siispä taitaa olla se missä sun otekätes yltää tarvittavan pitkälle skitan kaulassa, mutta eipä sekään välttämätöntä enää ole kun porukka on alkanut soittaa kitaraa jaloillaan, eli yhteenveto?? Joku voi yrittää selittää tätä koska mun resurssit ei riitä, ite soitan miltä tuntuu enkä kysele sitä muilta että miten pitäis...

http://www.edroman.com/guitars/bcri … ynamoFestival_Review_1998_Chuck.jpg Chuck Schuldinerhan piti kitaraansa aika ylhäällä, mutta ei se häntä kyllä tyhmännäköseks tehnyt.

Kyllä lienee asennossa korjattavaa, jos kitara olkapäätä hiertää :/
 
Nojoo.. Asiaan. Kyllä melko automaationa tulee toi seisaaltaansoitto, ei sitä ole ikinä tarvinnut reenata. Biisit opettelee himassa istualtaan, ja sitten kämpillä soitetaan seisaaltaan/riehuessa. Kyllä tietysti sooloa helpottaa huomattavasti kitaran polvelle nostaminen, ja jalka jonkun korokkeen päälle.
 
Tais tarkottaa sitä että hihna hiertää olkapäätä, luulenpah... Seisaaltaan opettelu ei oo kaikille niin helppoo, jotkut joilla on pitkät kädet joutuu pitään skittaa matalempana kuin muut ja joillain ei välttämättä taivu ranne paljookaan, sit asentoo joutuu koko ajan vähän hakeen... Itelläni ei oo kovinkaan pitkät, mutta isot kädet niin seisaaltaan soitto on kans yhtä helppoo kun istualteenkin, jos siis ei ota sitä huomioon että istualteen ollessa asentoo ei tarvi koskaan korjata kun taas seisaaltaan ollessa aika ajoin skitan kaulaa saa nostaa ylöspäin tai jotain muuta pientä...

Itellä on kitaran hihna niin kireellä kun sen saa, vähän tulee kitaran alareuna sepaluksesta yli. Itsekin kokeilin aluksi soittaa alhaalla, ja eihän tuo toimi ollenkaan. Jos ei sitten ole apinakäet niinkuin Hetylla.
 
Kun oli tuosta uskottavuudesta puhe, niin mielestäni cooleimmat lavaketut on Åkerfeldt ja Mustaine. Kummallakaan ei ole kitara mitenkään alhaalla, Åkella ehkä jopa ylempänä kuin mulla.