Yleistä keskustelua musiikista ›

Jeps, se on aivan sama mitä kuuntelet tai miten pukeudut, niin aina kuulut väistämättä johonkin ryhmään ja joku alkaa aukomaan siitä jotain.
Tai jos onkin todella kaikesta onnistuneesti eristäytynyt yksilö, niin sekin alkaa jossain vaiheessa kasaamaan tai sen ympärille alkaa kasautumaan samantyyppistä porukkaa, ja taas on uusi ryhmä koossa, heh. (ellei sitten eristäynyt yksilö eristä itseään katoavaksi luonnonvaraksi)
 
Kun oikeen etäältä yritää ajatella ihmisten touhua, ei silleen oikeastaan jaksa ressata, mitä muut kuuntelee tai tekee taikka mihin ne kuuluu, kun toi "muodin mukaan meneminen" on tavallaan läsnä ihan kaikissa muissakin asioissa..
 
(tässä ei ollut välttis mitään järkeä, mutta yritinpähän ainaski :-D)

Jeps, se on aivan sama mitä kuuntelet tai miten pukeudut, niin aina kuulut väistämättä johonkin ryhmään ja joku alkaa aukomaan siitä jotain.
 
Niinpä. Tässäkään kyse ei ole mistään mustavalkoisesta asiasta. Ihmiset ehkä kuuntelevat sellaista musiikkia mistä pitävät, mutta osittain kyse on myös muodin seuraamisesta ainakin nuorilla, jotka hakevat identiteettiään musiikin ja pukeutumisen kautta. Joillekin musiikki on tärkeämpää kuin toisille, mitä sitten? Musiikkia tosissaan harrastavat saattavat olla yhtä kapeakatseisia kuin vaikka taiteilijat, jotka eivät ymmärrä kun taidetta ei ymmärretä ja tavallinen kansa ei ole kiinnostunut jostakin kokeellisesta taidemuodosta.

En jaksanut lukea koko ketjua. Totean kuitenkin, että hyvä kun musaa kuunnellaan. Ei syyllä niin väliä, kuhan musa soi.
Ja vittuako sua
(ketjun aloittajaa) kiinnostaa jonkin toisen musamaku jne. ellet aio sitten duunata kaupallisesti menestyvää teosta, ja näin ollen yrität ikäänkuin ennakkoon haistella millaisella lätyllä siihen lopputulokseen päästäisiin parhaiten
 
E: ja kyllä musa on iso osa identiteettiä. Jos Machine headin dudet olisivat (tai olisivat olleet taehdessään ensimäisen levyn) keski-ikäisiä naisia, niin en diggaisi bändistä niin paljoa kuin nyt. Tuskin olisin hyväksynyt orkesteria suosikkien joukkoon 14 kesäisenä. Enkä nyttemminkään.

Jeps, se on aivan sama mitä kuuntelet tai miten pukeudut, niin aina kuulut väistämättä johonkin ryhmään ja joku alkaa aukomaan siitä jotain.

 
Joku aina aukoo jotain, kyllä, mutta itse sen päättää onko se aukominen vittuilua vai ei. Eduskunta, kaiken viisauden kehto, määritteli sexuaalisen häirinnän toiminnaksi jonka joku kokee seksuaalisesti häiritsevänä. Sama idea; vittuilua on vasta kun joku vittuuntuu.
 
-"Ei vittu. Jäbä kuuntelee MUSAA?!! PElle!"

Asenne, jonka mukaan muodin mukaisen musiikin kuunteleminen on perseestä riippumatta itse musiikin laadusta, kertoo lähinnä itsetunto-ongelmista. Toki koen itsekin mielihyvää, kun huomaan pitäväni muille täysin tuntemattomasta mainiosta musiikista, mutta samanlaista mielihyvää saatan kokea kuullessani vaikka muusikoiden.netissä parjattuja Idols -tähtösiä. Jos musiikki on hyvää ja se miellyttää, niin minä kuuntelen sitä.
 
Antaa kaikkien kukkien kukkia.
 
T. Mordax, jolla on Mikan levy The Gion Borno & Condomosin ja John Coltranen lättyjen kanssa samassa levyhyllyssä.

Jep, suuri osa mun kavereistakin kuuntelee sellasta musaa mihin on helppo päästä kiinni. Tarkoittaa siis MTV:n tai radion tarjoamaa kamaa. Kuitenkin jos esittelen jonkun uuden bändin kaverille niin siitä voi tulla yhtälailla suosikki. Ei kaikki vaan jaksa pläräillä nettisivuja, Keltaista jäänsärkijää tai kavereiden underground levyjä löytääkseen uutta musaa.

Itse en ole ikinä mitenkään jaksanut välittää jos joku kuuntelee ns muodinmukaista musiikkia, tai siis se ei ole minua mitenkään häirinnyt. Ainahan muoteja on tullut ja mennyt... Itse teininä innostuin speed ja thrash metallista sen ollessa "muodissa" 80-luvun lopussa siinä määrin, ettei mikään muu oikeastaan kiinnostanut. Jaettiin bändikämppä yli kolmekymppisten "taiteilijamuusikoiden" kanssa, jotka jaksoivat naureskella ja ivailla tyyliin "mikäs ampiaisparvi siellä pörrää?", tai muuta urpoa kommenttia joistain tuplabasareista, china-pelleistä ja örinälauluista. Antoipa suuri rumputaiteilija vielä kännisen demonstraation rumpalillemme, joka oli soittanut tuossa elämänvaiheessaan kokonaiset kolme vuotta, kuinka rumpuja soitetaan "oikeaan" tyyliin. Kyllä se ärsytti ja vitutti, ja ihmeteltiin, etteivätkö nämä suuret taiteilijat yhtään tajunneet miten vammaisen kuvan he itsestään antoivat; aikuiset immeiset... Noh, eipä kulunutkaan kuin 15 vuotta ja törmäsin eräässä kuppilassa samaiseen känniseen rumputaiteilijaan ja ensimmäiset sanat oli tyyliin "et sä mitään mistään musasta tiedä, soitan patarumpua oopperassa" ja kyllähän siinä perse repesi (lähinnä tahattoman komiikan aiheuttamana); sama paska jatkui vielä viiskymppisenä... :D Eli en siis tajua nyt yli kolmekymppisenäkään miksi tämmöisestä jaksetaan jauhaa ja vääntää. Bessewissereiden elämä on yleensä lyhyt ja tuskainen.

Bessewissereiden elämä on yleensä lyhyt ja tuskainen.
 
Eli se patarumpuja soittava taiteilija on katsonut parhaakseen jo menehtyä?

Kannattaa myös muistaa, että wannabeismi ärsyttää monia.

Otetaan esimerkkinä eräs kaverini:
 
Hän kuunteli ennen kaikkea teknoa sekä muuta samantyylistä jumputusta. Sitten muutamat pilkkasivat hänen musiikki makuaan koska hän ei muuta kuunnellut kuin tälläistä ''amis-poppia''. Sitten yhtäkkiä hän alkoikin kuuntelemaan paljon death metallia, metalcorea sekä muuta sellaista.
 
Yhteisön vaikutusta(ko)?

En kulje muotien mukana (60 v). Tykkään 1930-luvun Dallapeesta.

Otetaan esimerkkinä eräs kaverini:
 
Hän kuunteli ennen kaikkea teknoa sekä muuta samantyylistä jumputusta. Sitten muutamat pilkkasivat hänen musiikki makuaan koska hän ei muuta kuunnellut kuin tälläistä ''amis-poppia''. Sitten yhtäkkiä hän alkoikin kuuntelemaan paljon death metallia, metalcorea sekä muuta sellaista.
 
Yhteisön vaikutusta(ko)?
 
Minulla samanlaisia kokemuksia. Olen kuunnellut aikanani pikametallia/grindiä a'la Hausmylly, mutta muiden pilkka sai minut parantamaan tapani ja nykyään erotan jo kantrin klassisesta. Sitä se musiikkitietämys, pojat, teettää. Hieman nolottaisi sama esim. ruoan kanssa; mennä nyt ravintolaan ja tilata spagettia vaikka halusikin läskisoosia. Naurattaa ajatuskin.

En ymmärrä miksi pitää pitää yllä vastakkainasettelua muodikas musa vs. "oikea" musiikki? Minulle on ihan sama onko kuuntelemani musiikki muodikasta vai ei. Ja täytyy ihmetellä, missä on niin lapsellisia/typeriä ihmisiä jotka kritisoivat ihmisiä heidän musiikkimakunsa takia. Kuitenkaan ei kukaan kaverini ole minua tähän mennessä kritisoinut musiikkimakuni takia, vaikka itse kuuntelen mm. vanhaa bluesia ja kaverini taas mm. rehellistä amispoppia. Eli yksinkertaisesti sanottuna, kuuntelen musiikkia joka minusta kuulostaa hyvältä. Tämä sisältää musiikkia 50-luvulta aina -08 -vuoteen asti. Itsessäni olen vain huomannut, että orastavan musiikkiharrastukseni myötä opein kiinnittämään huomiota myös musiikin rakenteellisiin/soitannollisiin seikkoihin, eli eri asioihin kuin ennen, joten nykyään yleensä taidokkaasti soitettu musiikki kuullostaa minusta paremmalta kuin "huonosti" (taidottomasti) soitettu musiikki.
 
Hmm... plussa sille joka keksii mitä järkeä/ideaa oli rustata ylläoleva kirjoitus :D.

Hmm... plussa sille joka keksii mitä järkeä/ideaa oli rustata ylläoleva kirjoitus :D.
 
Oikeassa elämässä sepostellaan että saataisiin pimpsaa. Mnetissä sepostellaan, että saataisiin plussia.

Oikeassa elämässä sepostellaan että saataisiin pimpsaa. Mnetissä sepostellaan, että saataisiin plussia.
 
Eisaakeli, tää oli oikeesti ns. ihan helvetin hyvä :D Keksikkö ees ite? Mutjoo, aihe jatkukoon.

Kannattaa muuten myös muistaa, että siinä "muodikkaassa" musassa on välillä jopa jotain uutta näkemystä - se on ihmisten korvaan tuoretta.
 
Muistan kuinka Metallica oli 80-luvun lopulla varsin muodikas metallipumppu, mutta samalla myös aikansa innovatiivisin tekijä sarallaan. 90-luvun puolivälissä Korn taas loi aivan uuden metallimusan tyylin, muodikasta se oli sekin.
 
Muodikas on kyllä jotenkin vaikea sana musiikista puhuttaessa - meinaako se sitä, että suuret joukot sitä kuuntelevat, vaiko sitä että muoti-masat ovat siitä mehuissaan?

Oikeassa elämässä sepostellaan että saataisiin pimpsaa. Mnetissä sepostellaan, että saataisiin plussia.
 
Hmm.. Eikös tuon plus-merkin tuossa viestikentän yläkulmassa voisikin korvata kirkkovenesymbolilla...? Tasa- ja sateenkaariarvojen nimissä siinä vieressä voisi olla myös jonkinlainen tatin mallinen tai sukkulamainen objekti.

Itteäni "vituttaa" enemmän päinvastainen ilmiö:
 
Jos musiikki on muodikasta niin sitä ei sitten voi millään kuunnella. Ainoat hyvät bändit ovat ne, jotka ovat julkaisseet korkeintaan yhden omakustanteen, jonka omistaa korkeintaan kolme ihmistä ja joka on nauhoitettu rumpalin kylpyhuoneessa kerralla, improvisaationa.
 
Eli siis suosittu musiikki on automaattisesti huonoa. Stei truu!1!!
 
Näin se valitettavasti usein menee. Yleensä kaikenlaisessa mainstream musiikissa turvaudutaan juuri näihin tyypillisen kliseisiin keinoihin: hyvännäköinen/nuori esiintyjä, simppeli kappalerakenne, ensikuuntelulla tajuntaan iskevä hittikertosäe tai jokin muu musiikillinen muodikkuus. Jotkut vain ei halua tyytyä siihen yhteen hekumalliseen kliimaksiin biisin aikana, joillekin tämä taas sulaa kuin veitsi voihin..
 
En väitä, että kaikki valtamediassa tuutattu tavara olisi sitä haisevaa itseään. Harvemmin vaan näiden kohdalta löytyy niitä oikeasti mielenkiintoisia tuttavuuksia.
 
ps. "support music, not rumors"

Mun mielestä ihminen voi olla semmonen normi musiikinkuuntelija tai sitten ns. tosissaan. Normityypille riittää kunhan jotain ääntä tulee korviin ja kuulostaa jonkinlaiselta. Vähän sama kuin minä elokuvien parissa: kunhan ammutaan, niin se riittää. Toisi musadiggarit taas saavat kovia fiiliksiä musasta ja ovat kiinnostuneita ja siksi kuuntelevat paljon ja ehkä soittavat/säveltävät itsekin.
 
Musan kuunteluun vaikuttaa se, mitä oikeasti sydämessään tuntee, ja ulkoiset avut (mikä on kool, katu-uskottava, muodikas tms.). Normi kuuntelijalla nämä vaikuttavat luultavasti enemmän koska ei ole sellaista paloa musaa kohtaan ja kuultavalla äänellä ei ole niin väliä. Tosidiggari taas tuntee sitä paloa musaan ja sen vaikutus on voimakkaampi kuin noiden ulkoisten seikkojen vaikutus, joten tosidiggari sitten kuuntelee sitä mistä oikeasti tykkää. Se voi olla sitten mainstreamia, undergroundia, uutta tai vanhaa.
 
Itseä ärsyttää suunnattomasti nuo normityypit, mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että molemmat ovat yhtä ok. Toiselle musa vaan on tärkeämpi kuin toiselle, eikä juuri musiikki ole Se Oikea ja Ainut vaihtoehto maailmassa. Ulkoiset vaikutteet (esim. muoti) vaikuttaa varmaan joka ihmiseen ainakin jollain tavalla, eikä siinä ole mitään pahaa. Ihminen vaan sattuu olemaan vaikutteille altis. Pääasia että on tyytyväinen.
 
Periaatteessa kunnioitan kaikkia, jotka kuuntelevat musiikkia intohimoisesti, digaten suosikkejaan, olivatpa ne sitten Eija Sinikkaa, Opethia tai Radioheadia. Silti en itse halua tai voi digata kaikesta, esim. metallia en kuuntele juuri lainkaan. Mutta kyllä musiikkiin tosissaan suhtautuvat erottuvat nopeasti jo pienenkin keskustelun jälkeen.