Koskettimet ›

terve, onko kellään tietoa tälläisestä soittimesta: malli on Jen super, italiassa tehty. löytyy polkimia (ilmeisesti bassot hoidetaan näillä? en soita itse synaa..). sellanen metrin korkunen hökötys kaiken kaikkiaan. tarttis vähän osviittaa googletukseen, tai jos joku voi kertoa juttua siitä. minkä arvoisia ovat?
 
tuon tyyppiset ovat liki ongelmajätettä - helkutin isoja tilaa viemässä ja soundit sieltä itsestään... + Yleensä samba-bossanova -analogituhnurytmit. VS. Parilla- kolmella satasella saa kotikäyttöön monipuolisempia kotikeyboardeja so. nykyajan rytmit ja soundit stereona (joo, tiedän, kyllä muuten laadun, mutta potentiaalisen ostajakunnan kannalta varmaan ok - suurinta osaa lapsille ostetuista kiippareista tuskin kovin montaa tuntia soitetaan eikä soittoinnostuksen lopahduttajana ole suinkaan soittemen surkea laatu vaan yleinen lyhytjänteisyys).
 
Vanhan kotiurun ostamisessa kannattaa kiinnittää huomio: on ehjä ja siistin näköinen - on todennäköisesti vähän soitettu & ei muutenkaan heitelty ja kissan kusisastian alustana pidetty. Asiallinen soundi - - niin, mihinkä vertaisi?? omassa lajissaan. Pyörivä kaiutin/"leslie" kuten esim. joissakin yamaha-uruissa on ehdoton plussa - antaa todellista eloa ääneen. Muut mahdolliset efektit. Rytmikoneen soundikin. Mitä vanhempi sitä vähemmän automatiikkaa so. säestys tms. ominaisuuksia. Joku ääneen vaikuttava efekti olisi hyvä.
 
Sanoisin, että 70-80-vaihteen yamahoista, jotka ovat hyvin tehtyjä (eikä aivan perusmalli) voi maksaa jopa jonkun 80,- ja siitä ylöspäin (ennen vanhaan KP:ssä tyypillisesti 400,- FIM). Halvemmallakin voi yrittää osataa (omastani maksoin 100,- fim kun oli aikansa ilmoituksissa pyörinyt eikä kukaan huolinut). Hammondit tuppaavat olemaan nimensä vuoksi vähän kalliimpia. Niistä preset-transistoriuruista ehkä satanen on realismia mitä joutuu maksamaan - mielestäni max-hinta ja liikaa. Italialaiset fafisat, JENit, CRB-diamondit ja muut rimpulat alle 50,- - ehkä jopa luokkaa 20,- että ei tarvitse maksaa jätemaksua. Rikkinäisiä ja ruman näköisiä ei kannata ostaa lainkaan. Muutaman viikon seurannannalla (KP, Huuto.net) löytyy kyllä yllin kyllin valinnanvaraa.
 
Pidemmälle 80-luvulle tultaessa alkaa sitten olla nappulaviidakoita, joiden käyttökelpoisuus kannattaa harkita itse so. hakeeko automaattisoittoja ja "realistisia" pcm-sämplättyjä ääniä & monipuolisempia komppeja. Ko. laitteet ovat maksaneet aikanaan aivan pirusti, mutta totuus on, että vastaavia saa kätevässä koossa nykyään pilkkahinnalla. Kovin monia satasia en menisi laittamaan ellei kyseessä ole tosi edustava "huonekalu". Toki kaksisormioisuus ja mahdollisesti muhkea ääni kannattaa ottaa plussana huomioon vs. muovikuorimasiina (jossa kyllä yleensä on splittikoskettimisto)
 
Vanha neuvo: jos olet ostamassa käytettyä - käy katsomassa, että mitä kaupasta samalla rahalla saa uutena. Tee päätös vasta sitten.
 
Soundeista: aika vähissä ovat ne, jotka harrastavat lo-fi -fiilistelyä ja osaavat "nauttia" paskoista juustosoundeista. Muita kehotan pysymään erossa. En mitenkään suosittele lapsen ensisoittimeksikaan - kyllä semmoisen urun uutuudenviehätys nykyajan ihmelaitteisiin tottuneella häviää alle varttitunnin.