Laulaminen ›

Tällainen asia askarruttaa;
 
Jos kasvava taapero kuulee kotona nuotin vierestä laulua,tuleeko hänenkin sävelkorvastaan kuollut?
 
Jos lapsi on saanut syntymälahjana nuottikorvaa niin meneekö se pilalle epätarkkaa laulua kuunnellessa.
 
Jos isä on jossain määrin musikaalinen ja äiti ei niinkään niin pitääkö äidille sanoa sievästi että älä laula vaan keskity vaikka satujen kerrontaan että lapsi oppii oikeille nuoteille heti vauvaiän lastenlauluista alkaen.

En näe, miksi suhteellinen nuottikorva heikkenisi, kun se ei välitä niinkään taajuuksista vaan nimenomaan niiden suhteesta. Jos pelottaa, niin soita lapselle levyiltä "oikeilla taajuuksilla" olevaa musiikkia. (Itse asiassa soita lapselle mahdollisimman paljon erilaista musiikkia joka tapauksessa, jos hänelle on tarkoitus antaa hyvä lähtökohta musiikkiin.)
 
Absoluuttisesta sävelkorvasta on taas teoriaa, jonka mukaan kyseessä on samanlainen tunnistaminen kuin värien aistimisessa (sillä erolla, että värejä on yksi spektri ja ääntä on niin monta kuinka monta oktaavia kuuloalueeseen mahtuu). Tuskin päävärien tunnistaminen heikkenee, jos ympäristössä näkyy paljon "sekoittuneita" värejä, pikemminkin se vahvistuu. Näin luulisin.
 
E: itse asiassa kun asiaa tarkemmin ajattelen, lapsihan kuulee missä tahansa metelissä, esimerkiksi telkkarin valkoisessa kohinassa ja ihmisten puheessa, kaikenlaisia "epäpuhtaita" taajuuksia. Tuskin yksi epävireinen laulaja siihen enää vaikuttaa. Ja siksi toiseksi minua ihmetyttää tämä jos-et-osaa-älä-laula -asenne. Mielummin niin, että jos et osaa, opettele.

Lasten ja aikuisten korvat ovat mukautuvaiset.
Harva ihminen kuulee että piano on epävireessä vasta kun se on jo niin pahasti että sävelet ovat aivan muut kuin pitäisi olla.
 
Itämaisessa ympäristössä kasvanut omaa ihan erilaisen puhtaus ja tonaalisuus-käsityksen kuin esim suomalainen johtuen musiikkikulttuurista.
 
Lapsena opittu jää hyvin muistiin mutta on myös muokattavissa.
Se että joku laulaa väärin tai tykkää puutöistä jää kyllä mieleen mutta ei vaikuta omaan suoritukseen.Se että kotona ei olla arvostettu musiikkia tai hävetty omaa tekemistä opettaa lapselle paljon enemmän..
 
Eikä ole lahjattomia ihmisiä edes musiikin suhteen, toiset ovat vaan vähemmällä vaivalla edistyneet enemmän.Jos perheessä ei koskaan kuunnella musiikkia eikä musisoida, on todennäköistä että monet perheenjäsenistä eivät osaa aluksi laulaa tavalla jonka me ymmärrämme oikeaksi.
 
Myös musisoivissa perheissä on lauluongelmaisia ihmisiä. Se saattaa johtua siitä että ei ymmärretä omaa kehoa ja sen toimintaa kun instrumenttina onkin oma ääni.
 
"epäpuhtaasti"laulamiseen vaikuttaa todella monet seikat, mutta monella se johtuu siitä ettei osata kuunnella omaa ääntä suhteessa muuhun ympäristöön.
 
ELi jos lapsi OSAA kuunnella, ei kukaan voi HUONOLLA laululla pilata korvaa mutta opettaa ehkä vääriä äänen käyttötapoja :)
 
Olipas selkeää..

Tällainen asia askarruttaa;
 
Jos kasvava taapero kuulee kotona nuotin vierestä laulua,tuleeko hänenkin sävelkorvastaan kuollut?
 
Jos lapsi on saanut syntymälahjana nuottikorvaa niin meneekö se pilalle epätarkkaa laulua kuunnellessa.
 
Jos isä on jossain määrin musikaalinen ja äiti ei niinkään niin pitääkö äidille sanoa sievästi että älä laula vaan keskity vaikka satujen kerrontaan että lapsi oppii oikeille nuoteille heti vauvaiän lastenlauluista alkaen.
 
Tämä kyllä kuulostaa aika uskomattomalta. Minusta tuntuu että sitä nuottikorvaa joko on tai ei ole. (kaikilla vähän(?)) Ei se siitä mihinkään katoa jos äiti laulaa nuotin vierestä.

Tämä kyllä kuulostaa aika uskomattomalta. Minusta tuntuu että sitä nuottikorvaa joko on tai ei ole. (kaikilla vähän(?)) Ei se siitä mihinkään katoa jos äiti laulaa nuotin vierestä.
 
Nuottikorva, samoin kuin rytmitaju on treenattavissa olevia asioita. Jotkut vaan oppii ja omaksuu helpommalla kun toiset, kuten tuossa edempänä jo todettiinkin.

Tällainen asia askarruttaa;
 
Jos kasvava taapero kuulee kotona nuotin vierestä laulua,tuleeko hänenkin sävelkorvastaan kuollut?
 
Jos lapsi on saanut syntymälahjana nuottikorvaa niin meneekö se pilalle epätarkkaa laulua kuunnellessa.
 
Ei tu, ei me. Muksut imuroivat vaikutteita semmottista lähteistä, joihin vanhemmilla ei ole osaa, eikä arpaa. Vanhemmat voivat kannustaa tai pilata hommaa monin tavoin, mut iltasadun laulaminen nuotin vierestä ei tee mitään suuntaan tai toiseen. Laulamatta jättäminen voipi tehdä hallaa.

Eipähän tuo meidän äitikään mikään laululintu ole, mutta on kuitenkin saanut minut pikkutaaperona innostumaan musiikista. Lauloi kehtolauluja, ja keksi säveliä ja sanoja omasta päästään, kun en suostunut nukahtamaan parin säkeistön kuluessa... Lapsenlikkana minulla oli kotonamme asuva ukki, ja hän se vasta nuotin vierestä lauloikin, jopa niin, että muistan sen. Isäkään ei juuri sävelpuhtaudella päässyt loistamaan - ei oikein intervallihypyt äänestä toiseen osuneet kohdalleen. Hän lauloi siltä kohdalta mistä oli mukava laulaa, riippumatta siitä menikö melodia välillä ylemmäksi tai alemmaksi.
 
Kaikesta tästä huolimatta olen muusikko ja laulaja, ja korvan ja äänen yhteistyö toimii hyvin. Sävelpuhtautta tajusin alkaa treenaamaan paremmaksi vasta konsalla yli 20-vuotiaana, kun eräs opettaja noista vireasioista jatkuvasti workshopeissa huomautteli. Kun kiinnitin asiaan huomiota ja treenasin, niin opin laulamaan tarkemmin.
 
En siis koe, että olisin mennyt jotenkin pilalle tai saanut muita huonommat lähtökohdat sen takia, ettei suvusta juuri muita muusikoita ja tarkkakorvaisia laulajia löydy. Minusta on vaan mahtavaa, että meillä on musisoitu sillä olemattomalla taidolla mitä on ollut, mutta sekin vähä on tehty sydämellä :) Laula miten laulat, kunhan laulat!
 
Aika ahdistavaa on ollut seurailla vierestä silloin tällöin myös sellaisia tapauksia, että lapsista aletaan kouluttaa huippumuusikoita jo kohdusta asti. Vauvamuskarista tie vie soittotunnille 5-vuotiaana ja paineita sen kun kasataan lisää iän karttuessa. On kilpailuja ja ties mitä, joissa pitää onnistua. Lapsesta yritetään kouluttaa sitä, mihin vanhemmilla itsellään ei taidot tai mahdollisuudet riittäneet. Pelottavaa. Ehkä pitäis antaa lasten olla lapsia ja tarjota, mutta ei tuputtaa virikkeitä. Kyllä ne musiikista innostuvat, jos on yhtään taipumusta siihen suuntaan, ja omaksuvat länsimaisen musiikkikulttuurin tunetettua virettä myöten myös ihan muualta kuin omilta vanhemmiltaan.

Nuottikorva, samoin kuin rytmitaju on treenattavissa olevia asioita.
 
Onko? Miksi ammatikseen laulavia ihmisIä vetää silti päin helvettiä?

Onko? Miksi ammatikseen laulavia ihmisIä vetää silti päin helvettiä?
 
Koska se epävire ei aina johdu korvasta. Siihen voi olla 20 muuta syytä, ääni on herkkä instrumentti.

Koska se epävire ei aina johdu korvasta. Siihen voi olla 20 muuta syytä, ääni on herkkä instrumentti.
 
No kerro nyt samalla ne syyt miksi oma korva ei kerro kun mennään nuotinvierestä?
 
Oletus on että kuullan mitä lauletaan.

Onko? Miksi ammatikseen laulavia ihmisIä vetää silti päin helvettiä?
 
Jos riittää keikkaa ja mainetta muutenkin, niin mitäpä sitä treenaamaan turhan takia... Ihan samalla tavalla sitä vois jotkut maailmanluokan laulajat myös treenata esimerkiks englannin lausumista, mut silti vetävät ihan miten sattuu. Joitakin osaamattomuus häiritsee, mut niin kauan kuin on tarpeeks ihmisiä joita se ei häiritse ja jotka ostavat levyjä ja muuta oheiskrääsää, niin mitä sillä osaamisella on väliä. Näin kärjistetysti ilmaistuna... Ja ehkä jotkut vaan ei tajua kiinnittää asiaan huomiota, tai kukaan ei kehtaa sanoa niille, että menee nuotin vierestä. Ihan kummallista ja kieroahan tämä musiikkibisnes on nykyään muutenkin. Mutta tämä ei nyt liity enää keskustelun alkuperäiseen aiheeseen, joten lopetan tähän.

No kerro nyt samalla ne syyt miksi oma korva ei kerro kun mennään nuotinvierestä?
Oletus on että kuullan mitä lauletaan.
 
Joskushan tilanne on myös niin, että kuulee itse ihan selvästi että laulu jää vaikka alavireiseksi, mutta ei PYSTY tekemään asialle mitään. Jos on kipeä tai väsynyt, niin ei vaan riitä botne vetää puhtaasti. Ja vedäpäs vireessä vaikka samalla kun hypit ja taputat kädet kohti kattoa lavalla, niin että saat yleisön riehaantumaan ja fiiliksiin. Myönnän, olen todella monta kertaa laulanut nuotin vierestä. Mutta tuskin se kenellekään on jäänyt keikasta päällimmäisenä mieleen, paitsi ehkä niille nurkassa istuneille musapoliiseille, jotka ei nauti musiikista ja meiningistä kun pitää vaan arvioida suoritusta.

Ja vedäpäs vireessä vaikka samalla kun hypit ja taputat kädet kohti kattoa lavalla, niin että saat yleisön riehaantumaan ja fiiliksiin.
 
Onhan se syy tuokin. Olli Lindholm keskittyy keikoilla lähinnä yleisön villitsemiseen, koska laulu ei satu nuottiin edes studio-olosuhteissa.

En ole kuullut koskaan näistä menestyneistä laulajista jotka vetävät nuotin vierestä? Kuinka menestyneitä ne sitten loppupeleissä voi olla?

En ole kuullut koskaan näistä menestyneistä laulajista jotka vetävät nuotin vierestä? Kuinka menestyneitä ne sitten loppupeleissä voi olla?
 
Ei varmaan ole kuullut jos ei kuule sitä. Suomi on pullollaan väärinlaulavia ammattilaisia, jotka elättää itsensä ja orkesterinsa nuotin vierestä vetämällä, esim.
 
- Toni Wirtanen
- Kaarle Viikate
- Pertti Neumann
- Olli Lindholm
- Yrjänä
- Herra Ylppö
- Ari Koivunen
- ....

No kerro nyt samalla ne syyt miksi oma korva ei kerro kun mennään nuotinvierestä?
 
Tätähän käsiteltiin jo tuolla nuotin vierestä -ketjussa, mutta...
 
Vaikka kuulisi ihan hyvin, mutta jos korva ei TIEDÄ mitä kuunnella (ts. miltä 'vireessä oleva' ääni kuulostaa) niin metsäänhän mennään. Vireessä oleminen voidaan jakaa kahteen osaan: tietyn säveltason toistamiseen (esim. annetaan pianosta sävel ja lauletaan se) ja eri säveltasojen peräkkäin toistamiseen (intervallit).
 
Yksittäisiä ääniä harjoitellessa vireen oppii kuulemaan aika nopeasti - kun kaksi äänilähdettä tuottaa hertsilleen samankorkuista ääntä, äänten saundi on hieman erilainen kuin jos eroa olisi muutama hertsi. Helpoiten ilmiön kuulee kitaraa virittäessä tms, jolloin epävireen kuulee tietynlaisena 'vouvvaamisena'.
 
Skaalat ja intervallit on sitten astetta hankalampia toistettavia, mutta opittavissa nekin. Niitä tarttee vaan kuunnella ja laulaa tarpeeksi, jotta oppii muistamaan sävelten väliset etäisyydet. Monelta jää tämä tekemättä (kuten tuossa edellä sanottiinkin) koska treenaamattakin pärjää, jos on muita avuja (karismaa, musatyyli antaa epävireen anteeksi, tukka on komeempi kun kellään, osaa soittaa jotain muuta pirullisen hyvin).
 
Ja sehän on ihan totta, että jos ääni ei toimi teknisesti kovinkaan kummoisesti niin vireen kanssa voi olla todella suuria ongelmia. Ja vaikka tekniikka olis huippuunsa hiottu niin ei tarvita kuin yksi vuorokausi univelkaa niin se on siinä...

Onko? Miksi ammatikseen laulavia ihmisIä vetää silti päin helvettiä?
 
Kyse on varmaan siitä, että olemme ihmisiä. Errare humanum est. Tiettyyn pisteeseen asti se on ihan hyvä asia.

Just just....jotenkin arvasin että täällä aletaan vänkäämään nimeltä mainiten jostain suomalaisista artisteista jos erehtyy otsikossa mainitsemaan sanan "nuottikorva ".
 
Mutta joo,tulihan tuossa alussa hyviä arvioita, tosin tuli huonosti esitettyä tuo asia mutta anyway.Siltikin intän,että jos maailmassa sattuisi olemaan täysin musikaaliton perhe jossa mummut ja ukit ja äitit ja isät laulaisivat lapselle koko ajan nuotin vierestä niin miten se lapsi rupeaisi yhtääkkiä laulamaan lastenlauluja nuotilleen....en usko.

Siltikin intän,että jos maailmassa sattuisi olemaan täysin musikaaliton perhe jossa mummut ja ukit ja äitit ja isät laulaisivat lapselle koko ajan nuotin vierestä niin miten se lapsi rupeaisi yhtääkkiä laulamaan lastenlauluja nuotilleen....en usko.
 
Jos se on eristäytyny muusta maailmasta, ei soi radio, ei pauhaa teevee, eikä o kavereita hiakkalaatikolla jne...pussissa kasvatettu.
 
Vaan kyllä noi on järjestään laulaneet puuha-peteä ja mylitlleponyä ja röllilauluja ja hardrokhallelujaa vetivätten kovasti nekin, jotka ei viä englannisanaa edes ymmärtäneet. Melko pienikin saattaa hoksata, et mummin laulu ei me ihan niinko röllikasetilla. Mut antaa mummin laulella.