Kitarat: kitarakamat ›

Kuten?
 
Ei tunnu olevan mitenkään hirveästi vaihtoehtoja tuossa tonnin tai vähän yli hintaluokassa.
 
Voe mahoton... Kyllä löytyy, meikäläisen kepeistä tuon yli ei ole mennyt kuin yksi. Tolla hinnalla saa vaikka mitä.

Voe mahoton... Kyllä löytyy, meikäläisen kepeistä tuon yli ei ole mennyt kuin yksi. Tolla hinnalla saa vaikka mitä.
 
Tarkennetaan tähän ja muillekin että halutaan
1) Les Paul-malli (eli Fenderiä ei kannata ehdottaa, niitä tosin saisikin tohon hintaan helposti).
2) Hintaa n. 900-1300e, ehkä 1500e asti voisi venyä.
3) Uusi, suomesta (en luota että tähän hintaan ei tulisi maanantai-kappaleita joten näkemättä on paha ostaa)
4) Ei-ruma (tämä on tietty täysin mielipidekysymys)
 
Näin siis jos saan itselleni perusteltua miksi minun kannattaisi ostaa uusi kitara. Nämä kriteerit ovat tietenkin vain omiani, muilla taatusti erilaiset. Tokai kuitenkin vaikuttaa täyttävän hyvin nuo kriteerit, esim LS-90Q tai LS-85F mallit.

Näin siis jos saan itselleni perusteltua miksi minun kannattaisi ostaa uusi kitara. Nämä kriteerit ovat tietenkin vain omiani, muilla taatusti erilaiset. Tokai kuitenkin vaikuttaa täyttävän hyvin nuo kriteerit, esim LS-90Q tai LS-85F mallit.
 
Täyttäähän nuo vaatimukset, mutta eivät mielestäni osu taas tuohon hintahaarukkaan. :) Tokain hintalapussa kyllä lukee 1000€, mutta itse näen sen noin Epiphonen tasolla, ja Epejä saa jo huomattavasti järkevämmällä hinnalla. Itse siis ostaisin Epin tai säästäisin suoraan Gibsoniin. Rupeaisi kuitenkin vuoden kuluttua vituttamaan omistaa Tokain keskitason ylikallis kepukka, sillä ei hintakaan kovin hyvin säily, tosin eipä säily Epilläkään.
 
Ja kannattaa ihan tosiaan testata nuo Tokait itse. Meikäläiselle ne oli kyllä niin suuri pettymys kaiken sen hypen jälkeen, mitä oli täältä lukenut. Olin jo melkein myyty etukäteen, että LS-90Q lähtee kotiin. No kävin sitten samalla testimässä Gibbonin stankun, classicin ja studion ja sen jälkeen kaikki Tokain mallit, mitä Musamaailmassa seinällä roikkui. Sointi oli joka yksilössä onnetonta akustisesti ja sähköllä. Ihme plonk plonk kolin kolin. Osat oli jotain peruskamaa, ei mitään mahdottoman hyvää, muttei tosiaan ihan skeidaakaan. Ja se pintaviilu näytti niin hiton halvalta niissä 2000€ malleissakin. Kuitenkaan en nähnyt sitä ja niitä viimeistelyvirheitä täyttämässä 1000€ kitaran vaatimuksia.
 
Paljon parempaa työnjälkeä paremmilla osilla ja mikeillä saat tonniin jo Schecteriltä, vaikka ne onkin Etelä-Koreassa vesitetty ennen kasaamista USA:ssa. Toinen tonnin arvoinen kohde olisi ne LTD:n Deluxe-mallit, mitä täällä vissiin Bonecrusher ehti jo suositella. Schectereiden kanssa melko samalla viivalla viimeistelyn osalta. Itsekin olen tässä ajatellut, että lähtisin katselemaan Gibsonin Studiota käytettynä, se asettuu varsin hyvin tuohon hintahaarukkaan (Uutena 1500, laske siitä) ja on oikeasti HYVÄ soitin.
 
Bottom line: Tokai oli meikäläiselle suuri pettymys, mutta ei se meinaa, että se sinullekin sitä olisi. Kannattaa ihan oikeasti tsekata nuo ja joku Gibsoni noin vertailumielessä. Olisi myös kannattavaa katsoa noi muiden valmistajien tarjoamat kitarat samassa hintaluokassa. Siinä kun ei häviä mitään. :) Ehkä aikaa korkeintaan.

Epiphone Elitist LP Standard:
http://www.thomann.de/fi/epiphone_lp_std_plus_elitist_fcb.htm
 
Epiphone Elitist LP Custom:
http://www.thomann.de/fi/epiphone_lpcustom_elitist.htm
 
Kannattaa nuokin pitää mielessä kaiken varalta.

Tarkennetaan tähän ja muillekin että halutaan
1) Les Paul-malli (eli Fenderiä ei kannata ehdottaa, niitä tosin saisikin tohon hintaan helposti).
2) Hintaa n. 900-1300e, ehkä 1500e asti voisi venyä.
3) Uusi, suomesta (en luota että tähän hintaan ei tulisi maanantai-kappaleita joten näkemättä on paha ostaa)
4) Ei-ruma (tämä on tietty täysin mielipidekysymys)
 
Hyvä että tarkensit, olen kohdan 3) kanssa aivan päinvastaista mieltä. Jos käytössä on tosiaan 1500e ja haluaa plokata ulos käytetyt ja ulkomaat, niin ei tosiaankaan voi päätyä samaan kitaraan.
 
Maanantai kitaroiden kohdalla voi käydä niin ettei siellä liikkeessä ole kuin esim. kaksi maanantai LS-90Q:ta. Suomi on niin pieni markkina-alue ettei tänne välttämättä tule ne parhaat yksilöt.
 
Näin siis jos saan itselleni perusteltua miksi minun kannattaisi ostaa uusi kitara.
 
En saa minäkään, koska olen erimieltä ostokriteerien suhteen.
 
Nämä kriteerit ovat tietenkin vain omiani, muilla taatusti erilaiset. Tokai kuitenkin vaikuttaa täyttävän hyvin nuo kriteerit, esim LS-90Q tai LS-85F mallit.
 
Tästähän on taas kyse, lähtökohdat jo ostotilanteessa ovat tyystin erillaiset. Ei tästä mitään järkevää keskustelua voikkaan syntyä. Itse ostelen kitaroita plokkaamatta käytettyjä ja ulkomaita pois, valinnanmahdollisuudet ovat moninkertaiset. Jos laajasti katselemalla ja eri vaihtoehtoja punnitsemalla päädyt uuteen Tokaihin Suomesta niin tuo valinta on varmaankin sinulle oikea, minulle ei.
 
Ei kannata jäädä tätä jankkaamaan, kerroin vaan oman eriävän mielipiteeni. Henkilökohtaisia valintojahan nämä.

Keskustelua Tokain kitaroista. Omasta mielestäni (ja toivottavasti teidänkin) niissä on älyttömän hyvä hinta-laatusuhde. Itse omistan Koreassa valmistetun Tokai ate-33:sen ja omasta mielestäni älyttömän hyvä ensikitara ja kai se menettelee konkarinkin käsissä.
 
Nuo Tokain halvimmat Korea-valmisteiset strato- ja tele-kopiot ovat hintaisekseen tosi hyviä. Mielestäni monen esim. Squierin nimeen vannovan kannattaisi testata tosissaan niitä. Hintaluokassa 300-400 Squierin sähköpuoli ja esim. mikitys eivät mielestäni pääse lähellekkään Tokain vastaavia. Suosittelen.
 
Olisikohan aika muuten vihdoin julistaa myös Tokai jonkin asteiseksi brändiksi. Yritys ei suinkaan enää ole mikään salamyhkäinen kopiofirma kaukoidästä, vaan sillä on jo kohtuullisen pitkä historia josta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Omalla tavallaan värikäs historia ja eri aikakausien historialliset hypetykset ovat nostaneet esim. Japanin valmisteiset Tokait jo pelkkine "made in..."-leimoineen uskottaviksi laatutuotteiksi soittajien mielissä. En näe siis syytä miksei myöskään Tokai voisi ylihinnoitella soittimiaan hyödyntäen mainetta ja brändiään. En väitä tässä että he niin tekisivät, mutta toisaalta omasta mielestäni on myöskin liian sinisilmäistä suoralta kädeltä uskoa että he eivät koskaan niin tekisi.
 
Jos joku sanoo että Gibson ylihinnoittelee tuotteensa niin olisi mielenkiintoista kuulla perustelut samalla sille, että miksei Tokai niin tekisi? Sehän ei vielä suinkaan todista mitään että Tokai maksaa vain 50-70% Gibsonista.
 
Entä jos Gibsonissa ja Japanin Tokaissa molemmissa olisi hinnassa ns. brändi-ilmaa vaikka 50%. 2000 Euron Gibsonissa 1000 Euroa ja 1000 Euron Tokaissa 500 Euroa. Mitä silloin kannattaisi ihmisen ostaa?
 
Tarkoitukseni ei ole mustamaalata mitään merkkiä vaan heittää muutama oma ajatus tähän. Itse olen avoin ostamaan sekä Tokaita että Gibsonia. Satun nyt vaan pitämään kriittisestä mielipiteiden vaihdosta, ja vielä näinkin mielenkiintoisen aiheen tiimoilta. :-)

Tarkennetaan tähän ja muillekin että halutaan
1) Les Paul-malli (eli Fenderiä ei kannata ehdottaa, niitä tosin saisikin tohon hintaan helposti).
2) Hintaa n. 900-1300e, ehkä 1500e asti voisi venyä.
3) Uusi, suomesta (en luota että tähän hintaan ei tulisi maanantai-kappaleita joten näkemättä on paha ostaa)
4) Ei-ruma (tämä on tietty täysin mielipidekysymys)
 
Näin siis jos saan itselleni perusteltua miksi minun kannattaisi ostaa uusi kitara. Nämä kriteerit ovat tietenkin vain omiani, muilla taatusti erilaiset. Tokai kuitenkin vaikuttaa täyttävän hyvin nuo kriteerit, esim LS-90Q tai LS-85F mallit.
 
Ihan villinä veikkauksena uskoisin, että Gibsonin perusstudioiden lisäksi myös studio plussan fireburstina saattaisi saada puhuttua 1500€: tuntumaan, tai alle. Silmäkarkista jää puuttumaan reunalistat. Omasta mielestäni se ei vältsysti ole ainakaan miinus.

Haluaisin tietää missä suomessa tai ulkomailla myydään alle 500€ lespauleja, Tokain lespauleja vasureina. ja mielellään väreillä: Violin Finish, Heritage Cherry Sunburst. ei mustaa

Hohhoi!
 
Aihe oli käsittääkseni keskustelua Tokai kitaroista.. Eipä menny kauan ku oli jo G- miehet tuputtamassa uskontoaan. Aika säälittävää.
 
Itselläni oli alc-53 joka on lähtenyt paluupostissa. oli pari lakkavirhettä, muita pikkujuttuja. Soittotuntumalta hyvä, mutta mikit oli aika tunkaiset ja huonosti erottelevat. Komean näköinen noin muuten. Uskon että Japanialaiset on jo aivan eri luokkaa.

Hohhoi!
 
Aihe oli käsittääkseni keskustelua Tokai kitaroista.. Eipä menny kauan ku oli jo G- miehet tuputtamassa uskontoaan. Aika säälittävää.
 
Nooh, tapahtuuhan sitä varmaan yhtä paljon toisinkin päin. Ja muutenkin, keskustelun estäminenhän se vasta "uskontoa" olisikin.

G-mies on erimies.
 
Näi. Eikä ees olla 2 vuotta jälkijunassa... ;) "Uskontoa", voe mahoton... Mistä näit oikein ilmestyy?? Uskonnolla käsittäisin kyl jotain aivan muuta, enemmän etiikkaan ja ihmisjuttuihin pohjautuvaa, en soittimiin, jotka ainakin joillekin on lähinnä työkaluja. Ja tuppaa olemaan, että ammattimies vaatii työkalultaan jotain muuta ku koreaa (hih) ulkonäköä ja sitä että se ainakin noin päällisin puolin näyttää samalta, kuin oikeat proo-vehkehet...
No, asiaan: Eipä noi luokkaa 600-800 euroa LöövRokit mitään huonoja ole, ehei, kaukana siitä. Tosin tuossa sen jälkeen, kun tämä thriidi viimeksi oli ajankohtainen, on "T-miesten" mielisoittimien hinta noussut, ja kun vastaavasti dollari on syöksähtänyt, on vallankin tuolla hintahaitarin yläpäässä "T-uskontoa julistavien" yks argumentti kadonnut hintaeron myötä. Myös hype on hukkunut noista samantien. Nyt näköispainoksissa on uudet tuulet vallalla. Kiinanpoika tekee halavalla, ja massavalmistuksen kaikilla eduilla, huokeampia soittimia.
 
Jerry Cotton, G-mies???

G-mies rohkee ja peloton...

... soittimiin, jotka ainakin joillekin on lähinnä työkaluja.
 
Right, nuthin' fancy - just the tool, ainakin pääasiallisesti näin.

Right, nuthin' fancy - just the tool, ainakin pääasiallisesti näin.
 
Näinhän se pitäs ainakin olla.. ;) Tosin monille se "näköispainos-näkökohta" on ollu tässä vuosien mittaan ns. elämää suurempi, ja suurta mielihyvää on tuottanut seurata voimakasta dissausta koskien toisten soittimia, vallankin sitä yhtä merkkiä.. Milloin mitäkin vikaa ja käpyä on niissä ollu,puhumattakaan, että kalliitakin ovat olleet kovin! (Toisaalta ihmetyttää, kaikki joilla ko. brändin soitin on, on käsittääkseni sen ihan omilla rahoilla ostaneet)

Milloin mitäkin vikaa ja käpyä on niissä ollu,puhumattakaan, että kalliitakin ovat olleet kovin!
 
Tuo yleistävä vika-argumentti on muuten sikäli aika huono, että kaikissa kitaroissa tahtoo jotain pientä olla...Myönsihän Blackmorekin tuossa taannoin, että täydellisen akkarin etsintä ei ehkä koskaan onnistu. Syyksi hän kertoi alkaneensa epäillä sitä, että vika on hänessä itsessään eikä niissä kitaroissa.
 
Perinnäisestihän pienet viat tuotteissa olivat aikoinaan merkki käsityöstä, joka erotti ne rahvaan käyttämistä sarjatuotannossa valmistetuista hyödykkeistä. Mutta kuten sanottua, todellisuudessa pieniä virheitä jää käytännössä lähes aina riippumatta siitä, miten kitarat valmistetaan.

"Uskontoa", voe mahoton... Mistä näit oikein ilmestyy?? Uskonnolla käsittäisin kyl jotain aivan muuta, enemmän etiikkaan ja ihmisjuttuihin pohjautuvaa, en soittimiin, jotka ainakin joillekin on lähinnä työkaluja.
 
Justiinsa juu. Uskontotieteen laitos on toisaalla. Vaan onhan se mukavaa, kun noitten Gibson-kitaroitten kera on tavallaan osa "suurta kertomusta", vaikka teollista sarjatuotantoa ovat he.
 
Tokaista sen verta, että miun mielestä olivat silloin 80-luvun puolivälissä varsin tervetullut lisä markkinoille. Musamaailma uutena ja nälkäisenä toimijana hoiti hommaa paremmalla innolla, kuin esim. iso Äffä kankean verkostonsa kautta. Olivat Tokait hyvissä perussäädöissä asiakkaalle luovutettaessa.
 
Mulla on ollut -86 (hinnat alkaen 60's-malli) ja -87 (hevi-floikka-Jackson-kopio) uutena ostetut Tokain stratot ja hyviä pelejä olivat. Tosin sähköpuoli oli tuossa perus-stratossa tyypillistä jaappanin kevyttä sarjaa ja Floyd Rose-kopion tallan paloja piti vaihtaa takuuseen, kun murtuivat.
 
Vaan olin jo tätä ennen Gibson-poika, kun olin SG:n hommannut, joten Loverokkiin sun muuhun G-tyyliseen Tokaihin perehtyminen jäi.
 
Ja kyllä, dollarin halpeneminen sai minutkin investoimaan noihin halpis-Gibsoneihin. Jotain kehityksestä kertonee se, että hyvinkin Tokaihin verrattava Japanin Epiphone Elitist Les Paul Studio maksoi muutama vuosi sitten saman kuin Gibson Faded Studio Les Paul männä keväänä. Ja molemmissa tehtaan laukku. Vaan Tokaissa taitaa sekin yhä puuttua vakiovarustuksesta.
 
Tokait muuten tekivät Korean mallien osalta lyhyen pyrähdyksen Thomannin kataloogiin viime joulukuussa. Hävisivät saman tein ja laitoin kyselyä, mistä moinen. Vastasivat, että tuskin saavat niitä myyntiin edes vuoden 2008 aikana. Josko tuli noottia "kopiotuotteiden" esittelystä mahtavalta päämieheltä. Tämä oli vainoharhainen salaliittokuvitelmani... ;)

Hävisivät saman tein ja laitoin kyselyä, mistä moinen. Vastasivat, että tuskin saavat niitä myyntiin edes vuoden 2008 aikana. Josko tuli noottia "kopiotuotteiden" esittelystä mahtavalta päämieheltä. Tämä oli vainoharhainen salaliittokuvitelmani... ;)
 
Enpä usko, nimittäin Euroopassahan nuo on aina olleet.. (siis siitä lähtien ku tulivat markkinoille) Syynä voi olla ihan joku muu, nimittäin ei se niin suurivolyyminen valmistaja ole, Tokai(kaan) ja eräitten syitten vuoksi, joista esim. Ishibashilla tiedetään paremmin, joutuivat ilmeisimmin vähentämään valmistusta myynnin notkahtamisen vuoksi. Lisättäköön tähän nyt vielä jälleen se, ettei mikään tehdas mitään mallia valmista "vaan varastoon" vaan tukkureitten tilauskantaa ohjenuoranaan pitäen. Tästä sitten seuraa, että jos joku jonkun tehtaan joku tietty malli yllättäen rupeaakin myymään kunnolla, saattaa tulla tilapäisiä toimitusvaikeuksia.. ;)
Salaliittoa saati Illuminatia tässä tuskin on takana..

Minä olen kelpuuttanut Tokait soittopeleikseni ihan hyvin, varsinkin Japanissa valmistetut. Yhden Love Rockin olen myynyt en siksi että se olisi ollut huono vaan rahan tarpeessa, yhden omistan tälläkin hetkellä. Nuo molemmat Love Rockit Japanilaisia. Korealaisesta Telecaster-kopiosta en pitänyt. Oli jotenkin liiaksi lakatun oloinen. Minun mielestä Tokai valmistaa ihan ookoo soittopelejä vaikka kopioita ovatkin.

Minun mielestä Tokai valmistaa ihan ookoo soittopelejä vaikka kopioita ovatkin.
 
Tästä ei liene kiistaa ollenkaan, enköpä mä tuolla sanonut:
No, asiaan: Eipä noi luokkaa 600-800 euroa LöövRokit mitään huonoja ole, ehei, kaukana siitä.
Lähinnähän joku tuolla koki tarvetta taas kerran oivaan "G-mies"- ja "G-uskonto"- kortin peluuseen. Toisaalta, ei oikein innovatiivista kuvaa anna, jos tuosta valmistettujen kitaroitten skaalasta yli 90 prossaa on vaan "näköispainoksia"... Jos katellaan vaikka noita muinoisia "kopiopajoja", niin ihan yhtä hyvin, jos ei paremminkin, ovat pärjänneet omillaan.