 sormunen
10.02.2004 20:06:47 | |
|---|
Aika harvalla lienee tänä päivänä esim. 78 kierrosta minuutissa pyörittävä soitin... :-) Kyllä mä luulen, että tämän päivän tekniikalla saadaan ikivanhat levytykset kuulostamaan lähemmäksi sitä miltä niiden oli alunperin tarkoituskin kuulostaa. Siis nyt tarkoitan äänityksiä, jotka tallennettiin suoraan levylle.
Sellasten toistoonhan cd ainakin mun mielestäni myös toimii oikein hyvin, kun on tilaa humista. Jopa ihan suht. suoraan siirtämällä, minkä huomaa, kun ostaa jotain esmes bigbandkokoelmia.
Oikeastaan ongelmat alkavat vasta, kun on vastassa matskua, mikä on jo äänitettykin ja ehkä vähän jopa tuotettukin. |
 Blue Moon
10.02.2004 20:20:44 (muokattu 10.02.2004 20:20:52) | |
|---|
sormunen: Sellasten toistoonhan cd ainakin mun mielestäni myös toimii oikein hyvin, kun on tilaa humista. Jopa ihan suht. suoraan siirtämällä, minkä huomaa, kun ostaa jotain esmes bigbandkokoelmia.
Oikeastaan ongelmat alkavat vasta, kun on vastassa matskua, mikä on jo äänitettykin ja ehkä vähän jopa tuotettukin.
Juu, siis ilman muuta juuri noin.
Isoin ongelma mun mielestä on savikakkujen / vanhojen mastereiden huono kunto. Siis ongelmaksi se muuttuu siinä vaiheessa, jos rahinat ja ritinät on sitä luokkaa, että ne hukuttaa musiikin ja tätä ongelmaa on pystytty nykytekniikalla korjaamaan. - It's been a long time coming - |
sormunen
10.02.2004 20:56:03 | |
|---|
...ja tätä ongelmaa on pystytty nykytekniikalla korjaamaan.
Tää on muuten hieno esimerkki siitä, miten perinne ja nykyaika lyövät kättä. Jos siis nimittäin ei ole postimerkkeilijän asennetta. |
Kyllä mä luulen, että tämän päivän tekniikalla saadaan ikivanhat levytykset kuulostamaan lähemmäksi sitä miltä niiden oli alunperin tarkoituskin kuulostaa, jos tehdään homma huolella. Siis nyt tarkoitan äänityksiä, jotka tallennettiin suoraan levylle.
20-40-luvun bluesia on tullut viime vuosina vastaan CD:llä ihan älyttömän hyvillä saundeilla verrattuna hyllyssä oleviin vinyylilevyihin, jotka on samoista mastereista ja/tai 78:ista koottu.
Noinpa. Varsinaisessa "Perinne"-musiikissa ei onneksi ole samaa uuden ylituottamisen ongelmaa kuin esim. eräässä lainaamassani Elvis greatest no 1 hits tms. -kokoelmalla, jossa monoäänitykset oli vängätty stereoksi, poistettu kaikki häiritsevä sekä käytetty jotain excitereita tms. Lopputulos oli käsittämättömän halju, täynnä vaihevirheitä ja muita drop-outhäiriöitä. Säestyksestä ei saanut kiinni oikein mistään - toki Elviksen ääni oli keskellä puhtaana ja voimakkaana. |
Leikari