Etno, proge, latin ›

Ja halvimmillaan cdonissa on kyseinen albumi ollut 12,95€ .

Ja halvimmillaan cdonissa on kyseinen albumi ollut 12,95€ .
 
Nyt näyttäisi olevan noin 16e play.comissa, postikulujakaan ei tarvitse maksaa.

Meikä kyllä diggaa The wallia, levyä pitää ehkä kuunnella tietty pilke silimäkulumas =)
 
Sitäpaitsi siinä on Gilmourin parhaimpiahienoinpia sooloja...

Debyytin remasterista ja erikoisversioista en tiedä, mutta minusta se on biiseiltään ihan parhautta.
 
Ostaisin mielelläni kaikki albumit kerralla eli boksina, mutta koska en ole edes työssäkäyvä (lue: työtön, joka ei saanut töitä ja opiskelupaikkaa) ja kuluu keikkoihin rahaa, olisi kerralla aika iso napsaisu tuo boksi. Meinasin silti vielä hankkia. En tiedä mistä saa halvimmalla, jotkut puhuivat vain Keltaisesta Jäänsärkijästä, mutten ole ikinä käynyt siellä (toistaiseksi).

Meikä kyllä diggaa The wallia, levyä pitää ehkä kuunnella tietty pilke silimäkulumas =)
 
Ai jaa, meikäläinen taas kuuntelee sitä tietty liikutuksen kyynel silmäkulmassa. Niin on vaikuttava teos...

Ai jaa, meikäläinen taas kuuntelee sitä tietty liikutuksen kyynel silmäkulmassa. Niin on vaikuttava teos...
 
Se taas riippuu taas täysin mielentilasta =)

Oon aina pohtinu, jos Gilmour, Waters, Wright ja Mason ois vielä tehny _yhdessä_ kunnollisen levyn Final Cutin jälkeen minkäköhänlaista jälkeä ois enää tullu?

Oon aina pohtinu, jos Gilmour, Waters, Wright ja Mason ois vielä tehny _yhdessä_ kunnollisen levyn Final Cutin jälkeen minkäköhänlaista jälkeä ois enää tullu?
 
Kasaripaskaa.

Oon aina pohtinu, jos Gilmour, Waters, Wright ja Mason ois vielä tehny _yhdessä_ kunnollisen levyn Final Cutin jälkeen minkäköhänlaista jälkeä ois enää tullu?
 
Sehän olisi ollut nihilistinen teemalevy kommunikaatiovaikeuksista, vieraantumisesta ja maailman tylyydestä.
 
Biisilistalla olis ollut ainakin Radio Waves, Learning to Fly, Powers That Be sekä 10 minsan soololla ryyditetty The Tide Is Turning. Biisien väleissä olisi ollut ambientahtavia Brian Enon avustuksella koostettuja äänimaailmoja purjehtimisen liplatuksesta tuulen suhinan ja cocktailpianismin kautta kilpa-autojen jyrinöihin.
 
Gilmour olisi miksausvaiheessa ampunut levyltä alas gospelkuorot sekä jousi- ja torvisektiot ja korvannut ne Watersilta salaa Kate Bushin ja Sam Brownin sanattoman laulun duetolla.
 
Kansidesignen tekemään lupautunut Storm Thorgerson olisi viime tipassa tilannut duunin alihankintana Cindy Shermanilta joka olisi valokuvannut siihen eri suuntiin tuijottavia naisia kylmässä valossa ennätyksellisen pitkissä kuvaussessioissa Cambridgessa. Levy myöhästyisi sen takia. Lanseeraustilaisuudessa Andeilla olisi näkynyt ensimmäinen paljain silmin avaruuteen erottuva lasershow.
 
Em. syystä johtuen Live Aidia olisi pitänyt siirtää 4 kk, jotta bändi olisi ehtinyt harjoitella uuden levyn biisit ja Stanley Kubrickin ohjaamat lavavideot synkkaan ja esityskuntoon.
Eiköhän se jotenkin noin olisi mennyt.

mut mimmostakohan jälkeä tulis jos tekisivät nyt uuden levyn...veikkaan et aika samanlaista ku gilmourin soolosta. Paitsi et paskemmin laulettuna ja mukana vois olla jotain kornia angstiakin tyyliin the wall (mun mielestä the wall on osittain aika pirun korni levy).
 
Mistä tuleekin mieleen et vieläköhän se gilmour jaksaa väsäillä uuden levyn...edellinen soolonsa on mielestäni ehdotonta kärkeä herran tuotannossa noin niingo kautta linjan, kuulostaa enempi semmoselta mihin suuntaan luulisin floydin lähteneen DTSOM:n jälkeen jos waters ei olis ollu vetelmässä langoista.

mut mimmostakohan jälkeä tulis jos tekisivät nyt uuden levyn...veikkaan et aika samanlaista ku gilmourin soolosta. Paitsi et paskemmin laulettuna ja mukana vois olla jotain kornia angstiakin tyyliin the wall (mun mielestä the wall on osittain aika pirun korni levy).
 
Paska laulu on just vatun jees. Tarjoilee hienon vastakohdan Gilmourin puhtaalle ja kauniille lauluäänelle.
 
Mistä tuleekin mieleen et vieläköhän se gilmour jaksaa väsäillä uuden levyn...edellinen soolonsa on mielestäni ehdotonta kärkeä herran tuotannossa noin niingo kautta linjan, kuulostaa enempi semmoselta mihin suuntaan luulisin floydin lähteneen DTSOM:n jälkeen jos waters ei olis ollu vetelmässä langoista.
 
Olis jäänyt kaikki huba kuulematta jos olisivat ruvenneet puhaltelemaan muniinsa jo DSOTM:n jälkeen. Onneksi eivät ruvenneet, vaan vaikeuksista huolimatta tekivät parhaan levynsä, sitten toiseksi ja kolmanneksi parhaan. En vaan osaa sanoa onko Animas vaiko The Wall toiseksi paras.
 
Mutta siis kyllä OAI on ehkäpä paras Gilmour-soololevy ja vaikka Gilmourista diggaan ku simo hillosta niin, täytyy nyt rehellisyyden nimissä sanoa, että aika puolivillaista sekin on..
 
Watersin puolustukseksi on sanottava, että kyllä hänellä selkeästi on käsitys miten tehdään hyviä biisejä, mutta näemmä tarvitsee Wrightin ja Gilmourin vähän kaupallistamaan ne.

Watersin Amused to Death on muuten ylivoimaisesti parasta, mitä Floyd-porukasta on tullut Animalsin jälkeen, ja hyvin todennäköisesti päädyn joskus nostamaan sen Animalsiakin paremmaksi.

Watersin Amused to Death on muuten ylivoimaisesti parasta, mitä Floyd-porukasta on tullut Animalsin jälkeen, ja hyvin todennäköisesti päädyn joskus nostamaan sen Animalsiakin paremmaksi.
 
Tosta olisi saanut erittäin hyvän levyn, jos se olisi mahdutettu vinyylille.

Tosta olisi saanut erittäin hyvän levyn, jos se olisi mahdutettu vinyylille.
 
Olen Waters-dominaatioon Floydissa nuivasti suhtautuva vinyylimitan ystävä, joten sitä yllättyneempi olen siitä, että huomaan harkitsevani viiden tähden kunniamerkkiä. It's a Miracle on parhaita biisejä koskaan.

Olen Waters-dominaatioon Floydissa nuivasti suhtautuva vinyylimitan ystävä, joten sitä yllättyneempi olen siitä, että huomaan harkitsevani viiden tähden kunniamerkkiä. It's a Miracle on parhaita biisejä koskaan.
 
Lloyd-Webber's awful stuff
Runs for years and years and years
An earthquake hits the theatre
But the operetta lingers
Then the piano lid comes down
And breaks his fucking fingers
It's a miracle
 
En ehkä sanoisi amused to deathia parhaaksi animalsin (suosikki pf-levyni) jälkeiseksi levyksi, pidänhän wallistakin kovin (ei kaikkein vähiten ezrinin tuotannon tähden), mutta ainakin paras pink floyd-soololevy se on. Valtavan hyvä levy. Omana suosikkina siltä levyltä on perfect sense. Etenkin sen liveversio jossa on mukana 2001: avaruusseikkailu-dialogia on aivan äärettömän hieno. Snif.

Lloyd-Webber's awful stuff
Runs for years and years and years
An earthquake hits the theatre
But the operetta lingers
Then the piano lid comes down
And breaks his fucking fingers
It's a miracle
 
En ehkä sanoisi amused to deathia parhaaksi animalsin (suosikki pf-levyni) jälkeiseksi levyksi, pidänhän wallistakin kovin (ei kaikkein vähiten ezrinin tuotannon tähden), mutta ainakin paras pink floyd-soololevy se on. Valtavan hyvä levy. Omana suosikkina siltä levyltä on perfect sense. Etenkin sen liveversio jossa on mukana 2001: avaruusseikkailu-dialogia on aivan äärettömän hieno. Snif.
 
Mites Masonin ja Wrightin sooloilut? Eivät ole tuttuja yhtään, mutta kiinnostavat tietenkin. Ovatko hankkimisen arvoisia? Kuulemma ainakin Broken Chinaa on haukuttu aika pahasti mitäänsanomattomaksi yms tekeleeksi.
 
E. En tiedä yhtään, minkälaista musaa miehet ovat tehneet Floydin ulkopuolella..

Mites Masonin ja Wrightin sooloilut? Eivät ole tuttuja yhtään, mutta kiinnostavat tietenkin. Ovatko hankkimisen arvoisia? Kuulemma ainakin Broken Chinaa on haukuttu aika pahasti mitäänsanomattomaksi yms tekeleeksi.
 
E. En tiedä yhtään, minkälaista musaa miehet ovat tehneet Floydin ulkopuolella..
 
Masonin levyä en ole kuullut. Richard Wright on mennyt tekemään jopa kaksi soololevyä. Ensimmäisestä ei ole niin hajua, mutta tuo Broken China on ihan ok tekele. Paljon syntsia rauhallisella otteella. Ei tuo lopulta niiiin kovin kaukana ole Division Bellin maailmoista. Tosin ainakin puolet kappaleista ovat instrumentaaleja. Tuotanto on hyvää, vanhanaikaista soundia modernilla otteella. Rokkikitaroita ei levyltä löydy. Onhan tämä kyllä toisaalta myös ainakin osittain melko mitäänsanomaton. Eipä siinä.
 
Ehdottomina kohokohtina kaksi jumalaisen Sinead O'Connorin tähdittämää kappaletta. Yksistään noiden ansiosta levy on kuuntelemisen arvoinen.

Masonin levyä en ole kuullut. Richard Wright on mennyt tekemään jopa kaksi soololevyä. Ensimmäisestä ei ole niin hajua, mutta tuo Broken China on ihan ok tekele. Paljon syntsia rauhallisella otteella. Ei tuo lopulta niiiin kovin kaukana ole Division Bellin maailmoista. Tosin ainakin puolet kappaleista ovat instrumentaaleja. Tuotanto on hyvää, vanhanaikaista soundia modernilla otteella. Rokkikitaroita ei levyltä löydy. Onhan tämä kyllä toisaalta myös ainakin osittain melko mitäänsanomaton. Eipä siinä.
 
Ehdottomina kohokohtina kaksi jumalaisen Sinead O'Connorin tähdittämää kappaletta. Yksistään noiden ansiosta levy on kuuntelemisen arvoinen.
 
Broken China on hyvinkin mitäänsanomaton minusta. "Ei tuo lopulta niin kaukana division bellin maailmoista" oli sinänsä kuvaava kommentti että pidän myös Watersin jälkeistä Pink Floydia kovin mitäänsanomattomana.

Mites Masonin ja Wrightin sooloilut? Eivät ole tuttuja yhtään, mutta kiinnostavat tietenkin. Ovatko hankkimisen arvoisia? Kuulemma ainakin Broken Chinaa on haukuttu aika pahasti mitäänsanomattomaksi yms tekeleeksi.
 
E. En tiedä yhtään, minkälaista musaa miehet ovat tehneet Floydin ulkopuolella..
 
Mä oon kuullu Masonilta jonkun "I'm A Mineralist' -biisin, joka ton tiedoston tietojen mukaan on 'Nick Mason's Fictitious Sports' -levyltä. Ja on kyllä todella keskenkertasta kamaa, tai siis tää biisi ainakin. Tai itte en ainakaan ole löytänyt tästä mitään sen kummempaa nerokkuutta. :) Aika tylsä... Tämmönen rauhallinen ja aika pelottava synapimputusbiisi.