Kitarat: soittaminen ›

Vibratoa luonnehditaan usein kitaristin sormenjäljeksi, ja se onkin niitä tiettyjä tuntomerkkejä joiden perusteella voi kitaristien soiton erottaa toisistaan. Hyvänä esimerkkinä toimii audiotallenne jameista joissa soittaa muutama suosikkikitaristi.
 
Vaikka ketjun aloittaja peräänkuulutti omaperäisyyttä, niin joillakin vaan on niin surkea vibrato että kannattaisi suosiolla ottaa oppia muilta. Ja kyllähän nuo maestrotkin ovat omia idoleitaan aikoinaan matkineet.

Mun mielestä vibraam voi puuttua ihan siinä, missä mihin tahansa soitossa. Se on ihan samaan tapaan arvostelulle altis kuin esim. äänivalinnat tai vaikkapa soundi. Kaikki meistä tekee yksilöllisiä soittajia, ei pelkästään vibra, niin miksi siitä vibrasta pitäisi tehdä jotenkin erilainen tabu?
 
Musiikissa kovin usein soitetaan samoihin kaavoihin menevää musiikkia. Ainakin siis länsimaisessa musiikissa. Siihen samaan kaavaan kuuluu myös jonkinlainen tyyliä seuraava vibrato. Tästä tulee kovin usein ne väännöt, joku kun yrittää kuitenkin sotkea pyhää tyyliä. Rauhalliseen musiikkiin ei saisi työntää liian nopeaa ja leveää vibratoa, kun taas tiettyyn juttuun ne on melkeinpä must. Ja näistä saadaan aikaan sitä vääntöä. Jokaisella on kuitenkin oma makunsa ja sen mukaan soittaa juttujaan. Mut toisaalta soittaessaan niitä juttuja julkisesti, ne samalla vähän niinkuin annetaan julkisen arvostelun alaiseksi. Mikä tarkoittaa taas oikeutta kritisoida tai kehua sitä.
 
Totuushan soitossa on loppupeleissä niinkin yksinkertainen, ettei semmoista jamppaa tule koskaan olemaankaan, josta jollain ei olisi jotain huonoa sanottavaksi. Mutta sehän on loppupeleissä musiikin ideakin. Jokaisen makuun jotain, ja kaikki ei sovi kaikille.
 
Tulipa vähän huonosti esitettyä asia, ja ajatuskin katkesi vaihteeksi kesken, mutta koittakaa saada siitä jotain irti. Vaikeaa tulee olemaan.....

Kyllä nopeakin vibra voi olla hyvä, esimerkiksi BB Kingin vibra on usein tosi nopea, mutta rento. Se rentous kuuluu nopeassakin vibrassa läpi hyvin.

Heitänpä tällaisen kysymyksen ilmaan. Kun meikäläinen tykkää tehdä tuon leveän vibraton Wylde/Romeo tyyliin bendaamalla kieltä ylös alas. Onnistuu hyvin kaikilla muilla paitsi ylimmällä kielellä, jolloin kieli tykkää pomppia otelaudasta yli. Toinen vaihtoehto on käyttää floikkaa yläkielen vibratoihin - tätähän käyttää juuri Romeo suht paljon. Kammen hapuilu lyhyemmissä nuoteissa on kuitenkin turhan kömpelöä. Miten muut tykkäätte hoitaa tuon leveän vibraton yläkielellä? Onko jotain poppaskonsteja vai mennäänkö vain ihan normivibratolla - mutta leveämmin?

Heitänpä tällaisen kysymyksen ilmaan. Kun meikäläinen tykkää tehdä tuon leveän vibraton Wylde/Romeo tyyliin bendaamalla kieltä ylös alas. Onnistuu hyvin kaikilla muilla paitsi ylimmällä kielellä, jolloin kieli tykkää pomppia otelaudasta yli. Toinen vaihtoehto on käyttää floikkaa yläkielen vibratoihin - tätähän käyttää juuri Romeo suht paljon. Kammen hapuilu lyhyemmissä nuoteissa on kuitenkin turhan kömpelöä. Miten muut tykkäätte hoitaa tuon leveän vibraton yläkielellä? Onko jotain poppaskonsteja vai mennäänkö vain ihan normivibratolla - mutta leveämmin?
 
Itsekin olen tuota mietiskellyt, ja tullut siihen tulokseen, että ei sitä muuten voi tehdä, kuin bendaamalla kieltä ainoastaan kohti otelaudan keskustaa ja palauttamalla suoraksi. Ei siis venytä enää toiseen suuntaan, jossa kieli luiskahtaisi ulos otelaudalta. Eihän se ihan täysin sama asia ole, mutta tarpeeksi lähellä omiin tarpeisiini.

Heitänpä tällaisen kysymyksen ilmaan. Kun meikäläinen tykkää tehdä tuon leveän vibraton Wylde/Romeo tyyliin bendaamalla kieltä ylös alas. Onnistuu hyvin kaikilla muilla paitsi ylimmällä kielellä, jolloin kieli tykkää pomppia otelaudasta yli. Toinen vaihtoehto on käyttää floikkaa yläkielen vibratoihin - tätähän käyttää juuri Romeo suht paljon. Kammen hapuilu lyhyemmissä nuoteissa on kuitenkin turhan kömpelöä. Miten muut tykkäätte hoitaa tuon leveän vibraton yläkielellä? Onko jotain poppaskonsteja vai mennäänkö vain ihan normivibratolla - mutta leveämmin?
 
No esim. jos venyttää ylä-e:n yhden sävelläjin ylöspäin ja täräyttää sen vibraaton sitten siihen/siitä. Tarkoitatko normivibraatolla kielen pituussuunnassa tehtyä vibraattoa, mitä klassisen soittajat vetää?

No esim. jos venyttää ylä-e:n yhden sävelläjin ylöspäin ja täräyttää sen vibraaton sitten siihen/siitä.
 
Joo tuo on kyllä hyvä tapa.
 
Tarkoitatko normivibraatolla kielen pituussuunnassa tehtyä vibraattoa, mitä klassisen soittajat vetää?
 
Jep.

Miksi sitä vibratoa edes pitäisi käyttää?

Pistäkää klippejä niin vertaillaan, vähän niinkuin saunassa peniksKarvoituksen kokoa.

Miksi sitä vibratoa edes pitäisi käyttää?
 
Kyllähän se soittoa elävöittää ja luo imua. Ideaalitapauksessa.

Miksi sitä vibratoa edes pitäisi käyttää?
 
Koska joissain biiseissä on sitä. Ja se kuulostaa hyvältä joidenki mielestä.

Miksi sitä vibratoa edes pitäisi käyttää?
 
Empä tiedä, itekseen se sieltä tulee kuitenkin, ainakin minulla. En vaan pysty soittamaan ilman vibratoa koska silloin kuulostaa tylsältä ja jää se jokin puuttumaan.
Miksei soita vaikka syntikkaa jos haluaa vetää vaan pilkuntarkasti nuoteista, tuomatta mitään eloa siihen soittoon? Kitarassa kuitenkin SE juttu, ainakin itselle, on se miten paljon tatsi ja muut elävöittää sitä soittoa, ja miten paljon pikkujutuilla kuten vibratolla voi vaikuttaa ulostuutattavaan ilmaisuun, jota vaikka fiilikseksi voi kutsua.

Vibratoa luonnehditaan usein kitaristin sormenjäljeksi, ja se onkin niitä tiettyjä tuntomerkkejä joiden perusteella voi kitaristien soiton erottaa toisistaan.
 
Säestäen...
 
Mulla ei ole yhtä vibraa, mitä tulee syvyyteen tain nopeuteen. Joskus tuli vähän pohdittua tätä ja tutkittua omaa vibraa. Kaksi juttua nousee omalla kohdalla tärkeäksi, ja samalla näihin tietysti kiinnittää huomiota muiden soitossa. No, vire on tietysti ensin. Väärä pitch vibrassa vaan kuulostaa pahalta. Toinen kulkee toisen kanssa käsikkäin, enkä nyt osaa samoa, kumpi on tärekämpi. Vai onko kumpikaan.
 
Se toinen on sitten time. Jos ajatellaan vibran tempoa niin, että venytyksen rajat tekee nuoteille aika-arvot (jopa oli ilmaisu), niin tulee käytettyä 1/2-nuotti (harvemmin), 1/4, 1/4-trioli (joskus), 1/8, 1/8-trioli ja 1/16 vibraa. (Jossain vanhassa nauhoituksessa oli omituinen kvintoliravistus, mutta sen on täytynyt olla vahinko.) Nyt jos rytmi on kohdallaan, niin vireen pitäisi sattua aikalailla automaattisesti oikealle tontille. Oma juttunsa & taiteenlajinsa on tietysti sitten nämä rall. (hidastuva) ja acc. (kiihtyvä) vibrat.
 
Mun mielestä vibra saa olla niin laaja kuin näppivoimat ja kielet antaa periksi, kunhan se tehdään oikeassa timessä. "Epä-time" vibra kuulostaa epävireiseltä, jos ja kun iskulle tulee "väärä" ääni jostain venytyksen ääripäiden välimaastosta (hyvä esimerkki: pohjalla A7, soitetaan G-ääni johon tehdään iso vibra tyyliin 7 => perusääni. Huonolla timellä iskulle tulle sitten G# = maj7. Hyi helevetti!). Enimmäkseen tämä viretaju on kitaristeilla sisäänrakennettuna, mutta joskus kuulee melkoisia kämmentäjiä. Sellainen vibra, jonka tempo ei kohtaa kompin tempoa vaan kuulostaa aika karmeelta.
 
Saattaa kuulostaa hiusten halkomiselta, mutta minkäpä sille mahtaa kun on päähän tällaiset korvat istutettu.

Miksei soita vaikka syntikkaa jos haluaa vetää vaan pilkuntarkasti nuoteista, tuomatta mitään eloa siihen soittoon?
 
Tiedä tuosta. Mä oon just viime aikoina ruvennut vähän miettimään, että kun aikoinaan tuli itsekin vähän oivallettua se, että tauotkin ovat musiikkia, ja niilläkin voi ilmaista paljon, niin eikös vibraaton käyttämättä jättämiselläkin voisi ilmaista jotain? Mulla ainakin se vibraatto tulee usein luonnostaan "refleksinä" ilman, että sillä ihan oikeasti mitään ilmaisee. Sen vain tekee kun on tottunut, ja hassulta se tuntuu olla sitä tekemättäkään. Mutta jos oikeasti rupeaa miettimään, niin jos sen refleksin saisi kitkettyä pois, niin vibraatolla voisi varmasti ilmaista paljon enemmän, kun opettelisi käyttämään sitä sellaisiin paikkoihin, mihin sen ihan oikeasti haluaa. Tällainen ajatus vasta tullut mieleen, pitäisi varmaan vähän alkaa tutkailemaan omaa vibraattoa..

No esim. jos venyttää ylä-e:n yhden sävelläjin ylöspäin
 
Miten venytetään sävellajeja?

Tiedä tuosta. Mä oon just viime aikoina ruvennut vähän miettimään, että kun aikoinaan tuli itsekin vähän oivallettua se, että tauotkin ovat musiikkia, ja niilläkin voi ilmaista paljon, niin eikös vibraaton käyttämättä jättämiselläkin voisi ilmaista jotain? Mulla ainakin se vibraatto tulee usein luonnostaan "refleksinä" ilman, että sillä ihan oikeasti mitään ilmaisee. Sen vain tekee kun on tottunut, ja hassulta se tuntuu olla sitä tekemättäkään. Mutta jos oikeasti rupeaa miettimään, niin jos sen refleksin saisi kitkettyä pois, niin vibraatolla voisi varmasti ilmaista paljon enemmän, kun opettelisi käyttämään sitä sellaisiin paikkoihin, mihin sen ihan oikeasti haluaa. Tällainen ajatus vasta tullut mieleen, pitäisi varmaan vähän alkaa tutkailemaan omaa vibraattoa..
 
Ite oon miettiny ihan samaa. Tulee vedettyä automaattisesti kaikki pitkät äänet vibratolla. On melkein vaikeampaa soittaa puhtaasti ja tasaisesti ilman vibratoa kuin sen kanssa.

Mites ootte kaverit muuten treenannu vibraattonne? Onko se tullut ihan ajan mukana (niinkuin mulla) vai rankan harjoittelun tuloksena? Itse en ole oikeastaan ikinä harjoitellut soittoa, soitellu vain biisejä niin harjoitukset jääneet vähän vähälle ja oma vibrani on aika hirveä, ei kuitenkaan hirveimmästä päästä. Soitonopettaja sanoi vaan että rankkaa treeniä metronomin kanssa että saa timessä.

Mites ootte kaverit muuten treenannu vibraattonne? Onko se tullut ihan ajan mukana (niinkuin mulla) vai rankan harjoittelun tuloksena? Itse en ole oikeastaan ikinä harjoitellut soittoa, soitellu vain biisejä niin harjoitukset jääneet vähän vähälle ja oma vibrani on aika hirveä, ei kuitenkaan hirveimmästä päästä. Soitonopettaja sanoi vaan että rankkaa treeniä metronomin kanssa että saa timessä.
 
Meikäläisellä tulee vibra ihan alitajunnasta. En oo sen kummemmin ikinä treenannu timeä, enkä oikeastaan ajatellut koko asiaa... Oon vaan soittanu niin että soundaa omaan korvaan hyvältä.