Kitarat: soittaminen ›

Morjensta! Tuossa aamulla ajattelin kokeeksi pistää metronomin hakkaamaan 62-tempoa,kuvittelin että iskut ovat kakkosta ja nelosta ja soitellessani I surrenderia tajusin että soittoni on rytmiseltä puolelta hyvin horjuvaa. Jotain on tehtävä. Mistä kannattaisi aloittaa timen parantaminen? Onko kehittävämpää soittaa metronomin, rumpukoneen vai levyn mukana? Mikä on sopiva tempo aloittaa?

itse teen niin että kehitän aina jonkun tekniikkaharjotuksen ja jammailen sitä vähän ja sitte otan metronomin ja etin sille harjotukselle sopivan temmon millä se menee sujuvasti ja soittelen eka sillä ja sitte nopeutan niin että tulee sopivasti haastetta:)

No mun henkilökohtanen mielipide on että Time paranis huomattavsti mikäli siitä ottais sen vaahtokarkkikohan poies alusta. Pink Floydin huonoimpia puolia juurikin tuon kaltaset kohdat...
 
Vakavasti ottaen suosittelisin etsimään bändin ja jammailemaan sen kanssa.

Vakavasti ottaen suosittelisin etsimään bändin ja jammailemaan sen kanssa.
 
Kyllä bändi löytyy mutta ne kaverit on aika alottelijoita, soitan ite paremmin niitten omia instrumenttejä...

Morjensta! Tuossa aamulla ajattelin kokeeksi pistää metronomin hakkaamaan 62-tempoa,kuvittelin että iskut ovat kakkosta ja nelosta ja soitellessani I surrenderia tajusin että soittoni on rytmiseltä puolelta hyvin horjuvaa. Jotain on tehtävä. Mistä kannattaisi aloittaa timen parantaminen? Onko kehittävämpää soittaa metronomin, rumpukoneen vai levyn mukana? Mikä on sopiva tempo aloittaa?
 
Rumpukone ja metronomi ovat hyviä harjoituskavereita. Levyn mukana soittaessa kuulostaa helposti siltä, että homma toimii hyvin, koska esim. se kitara jota plokkaat sieltä levyltä, soi ja kulkee eteenpäin vaikka sä kuinka kämmäilisit.

Tehokkaimmin time kehittyy metronomin avulla. Kakkos-nelonen on hyvä lähtökohta, ja oikeastaan sillä pärjääkin melko pitkälle. Jos haluaa oikein hioa time:ä, niin sitten jätetään kakkonen pois ja mennään pelkän nelosen mukaan. Tai sitten kuvitellaan, että metronomin iskut ovatkin kahdeksas- tai kuudestoistaosien epäiskulla olevia nuotteja.
 
Time:ssa on kaksi aspektia: "perus-time" ja "hieno-time". Perus-time on sitä, että oma sisäinen time kehittyy tarkaksi, ja pystyy ylläpitämään annettua tempoa suhteellisen pitkäkestoisesti ilman ulkoista apua. Soittaja alkaa siis ottaa vastuuta ajoituksesta, ja tuntee tarkasti sisällään kulloisenkin rytmisen sykkeen. Perus-time kehittyy juuri edellä mainituilla metronomiharjoituksilla. Tämä riittää useimmille soittajille.
 
Hieno-time on hienovaraisempaa ajoituksen kontrollointia jonkin fraasin sisällä. Niin sanottu eteen, keskelle tai taakse soittaminen on hieno-time:a, kuten myös näiden parametrien sovittaminen toisten soittajien vastaaviin. Hieno-time:n treenaamiseen tarvitaan rumpukonetta tai vähintäänkin neljäsosia hakkaavaa metronomia, että rytminen muuttumaton vertailukohta olisi riittävän tiheästi toistuva.
 
Bändisoitto kehittää toisten soittajien rytmiikkaan sulautumista. Mutta jos kukaan ei ole myös itsekseen treenannut metronomin kanssa ja tehnyt tarpeellista pohjatyötä omalla tontillaan, saatetaan jäädä tilanteeseen, jossa bändiläiset osaavat soittaa vain toistensa kanssa mutta ei kenenkään muun. On sitten toinen asia, haluaako kehittää sellaisen rytmiikantajun, jonka avulla voi nopeasti sulautua kenen tahansa soittoon. Maailmahan on pullollaan kuuluisiakin bändejä, joiden soittajien yksilösuoritukset eivät välttämättä menisi ainakaan minun kaltaiseni rytmipoliisi-pilkunlaittajan seulan läpi, mutta yhteissoitto on mahtavaa:)

Hieno-time on hienovaraisempaa ajoituksen kontrollointia jonkin fraasin sisällä. Niin sanottu eteen, keskelle tai taakse soittaminen on hieno-time:a, kuten myös näiden parametrien sovittaminen toisten soittajien vastaaviin. Hieno-time:n treenaamiseen tarvitaan rumpukonetta tai vähintäänkin neljäsosia hakkaavaa metronomia, että rytminen muuttumaton vertailukohta olisi riittävän tiheästi toistuva.
 
Anssi Nykänen demonstroi tätä "hieno-time" -juttua TV2:n Iirottelua ohjelmassa muutama vuosi sitten.
 
Klikki naputti kahdeksasosia ja Nykänen paukutti biittikomppia ja soitti väliin muutaman tahdin mittaisen fillin "eteen" ja fillin jälkeen ykkönen taas iskulle. Kertoi homman olevan vuosien treenamisen tulosta.
 
Eli perusasiat ensin kuntoon:)

Mikä tauti sillä Timellä on jos se kerta pitää parantaa?

Mikä tauti sillä Timellä on jos se kerta pitää parantaa?
 
Menieren tauti.

Mikä tauti sillä Timellä on jos se kerta pitää parantaa?
 
" hehe " " :D " .........................................................

Ei kellään sattuisi muuten olemaan mitään harjotuksia mitä toistelisi metronomin kanssa, vai kantsiiko soittaa vaan biisejä?
 
Flamencotyylistä laskevaa pull-off/hammer-on asteikkohakkausta ja toinen juttu mitä kans tulee tehtyä on:
e---------------12-------------
h----12-14-15----15-14-12--
g-15-------------------------12
 
sekä
 
g--------5------
d---5-7---7-5--
a-7------------7
 
Blues kohtaa flamencon suurilla säröillä varustettuna.
Repeat,repeat,repeat...

Itse soittelen paljon yksinkertaisia juttuja ja kiinnitän oikeen tietoisesti huomiota grooveen ja rytmiikkaan. Omia perusharjoituksia ovat mm:
 
Queen - Hammer To Fall introriffi
Free - Allright Now intro, säkeistö ja kertsi
Deep Purple - Smoke On The Water intro
Whitesnake - Fool For Your Lovin intro
Blues Brothers Band - Gimme Some Lovin pääriffi
Deep Purple - Black Night intro, säkeistö ja kertsi
GnR - Think About You, koko biisi
GnR - You're Crazy (akustinen) koko biisi
Snakepit - Serial Killer pääriffit
 
Noita kun pistelee menemään ihan perussoundilla (kaikki kaiut, chorukset, reverbit yms. voi heivata suosiolla vittuun sotkemasta suoritusta) ja miettii miten rytmit niissä kulkee niin kuvittelis avautuvan... Tietty sitten demppihevin soittoon on omat juttunsa kuten metallican ja megadethin klassikot, mutta noilla varmaan pääse hyvään alkuun.