Kitarat: soittaminen ›

Minusta tuntuu että mistä tahansa treenauksesta on usein lopputuloksena se että tuntuu ettei mitään jäänyt käteen. Tämä kuitenkin useimmiten johtuu vain siitä että omaa kehittymistään on vain vaikea huomata, vaikka kehitystä kuitenkin koko ajan tapahtuu.
 
Tietenkin jos kehittymättömyys näkyy siten että aloittaa treenisession soittamalla väärin, ja vielä puolen tunnin päästäkin soittaa väärin, niin silloinhan on käytännössä vain harjoitellut väärin soittamista. Ja toisaalta jos soittaa koko treenisession ajan jotain liian helppoa jonka jo osaa läpikotaisin, niin siinäkään ei oikein harjoittele mitään.
 
Mutta jos pelkkää sorminäppäryyttä harjoittelee niin en usko että television katsominen sitä haittaa. Sitten jos yrittää lukea teoriakirjaa niin siinä voi televisio haitata keskittymistä ja tiedon omaksumista.

Ajattelen näin, että on parempi treenata ja katsoa samalla televisiota, kuin olla treenaamatta ollenkaan. Ei se telkkari treenin laatua paranna, mutta treeniä se on sekin. Paras treeni tulee tietysti keskittymällä, mutta joskus satunnaisesti joku oheistoiminta (esim. tv, kaverin kanssa hengailu ym.) saattaa jopa tuoda uuden oivalluksen.
 
Nimittäin oppimisen kannalta on aina parempi, mitä stressittömämpi se oppimistilanne on. On rento olo, voi vapaasti seurailla impulssejaan, eikä tekemisellä ole mitään suurempaa päämäärää. Se avaa toisinaan mahdollisuuden pieniin yhtä-äkkisiin oivalluksiin, kun mieli ei ole liiaksi sitoutunut jonkin tietyn päämäärän saavuttamiseen. Jos on liian fokusoitunut jonkin tietyn tavoitteen saavuttamiseen, tulee tavallaan putkinäkö kokonaisuuden suhteen, eikä välttämättä löydä sellaisia uusia hienoja juttuja, jotka tulevat sen tavoitteellisen työskentelyn sivutuotteena. No joo, tää on tällaista oppimispsykologiaa. Mutta siis tiivistettynä: oppimista hidastaa stressitila ja turhautuminen; jos pystyy eliminoimaan näiden syntymisen, pystyy edistämään oppimista. Joskus se vaatii tv:n katselua samaan aikaan, kun soittaa.
 
Toisaalta, voi sitä tehdä esim. jotain plektran edestakaisin heiluttelua tai muuta motorista harjoitusta samalla kun katsoo tv:tä, jos sellaisesta treenistä tykkää. Itse olen kehittynyt kymmenessä vuodessa lyömäsoitinpuolella kohtuullisen hyväksi rudimenttien soittajaksi, koska hakkaan huvikseni rumpukapuloilla jalkoihin katsellessani tv:tä. Viime talvena suorastaan yllätyin, kun menin pitkästä aikaa oikean virvelin taakse paukuttamaan. Eli kyllä se eteenpäin menee, mutta hitaammin.

Minusta tuntuu että mistä tahansa treenauksesta on usein lopputuloksena se että tuntuu ettei mitään jäänyt käteen. Tämä kuitenkin useimmiten johtuu vain siitä että omaa kehittymistään on vain vaikea huomata, vaikka kehitystä kuitenkin koko ajan tapahtuu.
 
Heh, hyvä pointti. Poikkeus tosin vahvistaa säännön ja viime aikoina on tuntunut siltä, että kehitystä on ihan oikeasti tapahtunut.
 
Mutta jos pelkkää sorminäppäryyttä harjoittelee niin en usko että television katsominen sitä haittaa. Sitten jos yrittää lukea teoriakirjaa niin siinä voi televisio haitata keskittymistä ja tiedon omaksumista.
 
Tällaisista sormitreenityyppisistä harjoituksista puhuin aiemmin. Ja kyllä ne siinä osaamisen maksimirajoilla olivat ettei ihan liian helppoa kamaa.

Mä harjoittelin Carcassin Heartworkkia kun "kattelin" (siis kuulin vain mitä ne veti siinä).
Kyllähän se onnistui kun keskittyi reenaukseen.

Minä uskon suuresti tähän, usein olen (tosin enemmän rumpujen soittoon liittyvän treenauksen suhteen) näin toiminut, esim. yksi South Park jakso pyörimään, siinä samalla jotakin mekaanista treenausta (lihasmuisti/lihasharjoittelusta). Rumpujen suhteen usein esim. metromi päälle, yhtä rudimenttia sen aikaa kun jakso pyörii, toista toinen jakso yms.
 
Jos tämänlainen treeni ei tuota tulosta, on syytä tutkia onko treenissäsi, tai siinä tavassa millä sen teet jokin ei-rakentava tekijä, esim. jos treenaat jotakin tiettyä pikkauskuviota, välillä huomaamattasi pikkauskuvio meneekin eri tavalla kuin on tarkoitus. Silloin on syytä hidastaa treeniä siksi aikaa kunnes kuvio menee oikein (pätenee käytännössä mihin tahansa kuvioharjoitteluun).

Kyllähän tätä on aika paljonkin tullut harrastettua nimenomaan noiden tekniikkatreenien kanssa. Klikki päälle (www.metronomeonline.com), sarja pyörimään (www.alluc.org) ja ei muuta kuin jauhamaan! Tämän kesän aikana on tullut näissä merkeissä katseltua mm. vähän vajaa viisi kautta frasieria. Jos pitää päästä oikein skarppiin soittokuntoon (esim. ennen studiosessioita) niin tämä on mielestäni varsin toimiva tapa. Sorminäppäryystreenien jauhaminen ei normaalista poiketen tunnu niin tylsältä vääntämiseltä. Tällä tavalla myöskin treenattavat asiat on helppo jakaa osiin ja keskittyä yhteen asiaan aina kerrallaan. Esim. yksi frasierin jakso kestää 22-23min, ja tapana on ollut keskittyä aina yhteen tekniikkaan yhden jakson ajan.