Kitarat: soittaminen ›

Niin, kuinka tuota naksumista voisi vähentää? Kaikkihan varmaan tietää mitä tarkoitan. Itsellä on tuo Jazz III, joten terävä kärki, joka varmasti lisää ääntä. Pleku tulee noin 2 mm "yli" kielen alapuolelta, ja pidän sitä hieman viistossa. Mua häiritsee nyt jostakin syystä toi naksuminen ihan sairaasti, onko olemassa soittotapaa, jolla sitä ei tapahdu? Ei vissiin, mutta lähelle voi varmaan päästä. Soittonäytettä voin pistää, kunhan älyän hieman lisää tekniikan ihmeistä.

Mitä helkkarin naksumista... Siis sitä joka kuuluu "pikkausäänenä" vahvistimesta..?
 
Jos sitä tarkoitat niin middleä pois...
 
E: omasta mielestäni se juuri tekee viimeisen silauksen huippusoundiin... No kaikki ei voi tykätä..

Mitä helkkarin naksumista... Siis sitä joka kuuluu "pikkausäänenä" vahvistimesta..?
 
Jos sitä tarkoitat niin middleä pois...
 
E: omasta mielestäni se juuri tekee viimeisen silauksen huippusoundiin... No kaikki ei voi tykätä..
 
Höhö, just se. Väsymys ottaa velkansa.

Ne kolme juttua jotka pikkausääneen vaikuttaa on kuinka kovaa pikkaat, minkälainen kulma plektrassa on ja minkälainen plektran kärki on.
 
Sitä, kuinka kovaa pikkaa voi säädellä tietenkin tiukentamalla tai löystämällä otetta plektrasta. Mitä löysempi ote, sitä enemmän plektra antaa periksi kielelle ja sitä vähemmän pikkaukseen tulee sitä "pingiä". Myös se, kuinka syvältä pikkaat vaikuttaa. Mitä syvemmältä pikkaat, sitä vahvempi kontakti tulee kieleen. Jos haluaa pikata tosi syvältä, täytyy pitää plektrasta tietenkin aika löysästi kiinni, koska muuten se jää jumiin kieliin. Tässä on oma soundinsa, ja mm. Eric Jonhson suosii tällaista pikkaustyyliä.
 
Mitä enemmän plektralla on kulmaa kieliin nähden, sitä liukkaammin se menee kielen yli. Sitä vähemmän soundiin tulee pingiä ja sitä enemmän sitä kihinää, kun plektran sivu viistää kieliä vasten. Mitä enemmän säröä soundissa on, sitä enemmän se kihinä kuuluu. Mä en siitä itse kovinkaan tykkää, koska se tekee pikkauksesta helposti suttuisen kuuloista, ellei plektra sitten todellakin vain hipaise kieltä pikatessa. Mä tykkään saada oikein kunnon kontaktin plektralla kieleen. Pidä ensin tosi lujaa plektrasta kiinni ja pikkaat jotain muutaman äänen kuviota. Sitten anna plektran olla näpeissä niin löysästi, että se juuri ja juuri pysyy paikoillaan. Siitä välimaastosta sitten haet sen voimakkuuden, joka sulle tuntuu parhaalta.
 
Sitten se plektran kärki. Mä itse vaihdoin Jazz III:sta juurikin tämän syyn takia pois. Mitä terävämpi kärki plektrassa on, sitä enemmän pikkausäänessä on sitä pingiä. Jazz III:n materiaali on mitä on, plektra on todella paksu ja kärki terävä, ja pikkaukseen tuli juuri sellainen v*ttumainen "ping". Vähän saman tuntuinen, mutta hillitymmän muotoinen ja musta materiaaliltaankin parempi plektra on Dunlopin Tortex. Se on aika saman tyyppinen pieni plektra, mutta kärki on vähän pyöreämpi. Mä itse käytän niitä sinisiä, joiden se paksuus vähän alle millin.

Jos on paljon säröä ja yläpäätä etuvahvistimessa, niin plektraääni korostuu. Sitä olisi mahdollista säädellä, jos pystyy säätämään erikseen etu- ja pääteasteen eq:ta. Tehdasvalmisteisissa styrkkareissa sitä mahdollisuutta ei liiemmin ole, paitsi joissain räkkilaitteissa ja esim. Mesa/Boogien Mark-sarjan vehkeissä sekä Marshallin Modern Vintagessa.
 
Mitä aikaisemmassa vahvistinasteessa yläpäätä korostetaan, sitä voimakkaammin pleku kuuluu läpi. Ihanteellista olisi, että voisi säätää vapaasti eri vahvistinasteiden taajuuskorjaukset oman maun mukaiseen balanssiin.
 
Itse kyllä käytän ei-toivottujen plekuäänten eliminoimiseen kitaran tone-potikkaa. Siitä kun kääntää alas suurinpiirtein puolet, niin sähinä häviää mutta sustain ja soundin ääriviivat säilyy.

Soundien vaikutusta tässä onkin pohdittu jo hyvistä näkökulmista. Silti lähtisin liikkeelle siitä lähtökohdasta, että se soundi on juuri "näpeissä". Tässä tapauksessa tarkemmin ottaen siis pikkaustekniikassa tai -tyylissä, miten sen haluaakaan sanoa.
 
Aikaisemmin mainittiin plektran kulma, pikkaus-kovuus yms. Voisi sanoa, että oikeastaan kaikki mitä pikkauskädellä teet, vaikuttaa siihen, minkälainen ääni siitä lähtee. Yksinkertaista, mutta usein on silti vaikea ottaa huomioon näitä seikkoja. Niitä nimittäin on yllättävän paljon, kun sitä rupeaa analysoimaan. Tässähän niistä on puhuttukin, mutta otetaan vielä listaa vähän. Pikkaus-kovuus, plektran kulma, pikkaus-syvyys, ranteen asento, ranteen liikerata, demppaus, kuinka kovaa pidät plekusta kiinni, kuinka suuri liike on, mistä kohtaa kieltä pikkaat...yms.
 
Noitahan löytyy. Esim. lähempää tallaa pikatessa saa terävämmän soundin, kun taas kaulaa lähempää pehmeämmän. Toisaalta taas läheltä tallaa voi olla helpompi pikata vaikkapa nopeita juttuja, koska kielet tuntuvat sieltä kohdin "jämäkämmiltä" johtuen ihan fysiikasta.
 
Plektrakin toki vaikuttaa paljon. Tähän on pakko laittaa pieni vinkki ihan senkin takia, kun olen lukenut näitä "mitä plektraa käytät?" -ketjuja, joissa suurin osa käyttää Jazz kolmosta, tai muita valmiita malleja. Ymmärrän Jazz kolmosen suosion toisaalta, mutta aika outoa ettei moni ole edes tullut ajatelleeksi "rakentaa" itse itselleen toimivia plektroja.
Se on kuitenkin naurettavan helppoa. Ottaa kovuudeltaan oikeanlaisen plärän ja hioo/viilaa siitä sitten kärjen itselleen sopivaksi. Ja mielikuvitus tietysti rajana. Itse käytän Dunlopin 1,5-millistä gator gripillä, jonka kärjen pyöreydestä joskus paikallisessa musaliikkeessä asioidessani joku kitara-teini totesi jotain nerokkaan nasevaa tyyliin "Eihän tommosella pysty soittaan ehehe".
Kerroin sitten teinille, että katsos kun tämä gator gripillä varustettu plärä on juuri sopiva kaikilta muilta ominaisuuksiltaan, niin loppusilauksen antaa kärjen hionta.
 
Itse tykkään todella terävästä kärjestä (terävämpi kuin Jazz kolmosissa), mutta kärjen on syytä olla silti -tai ehkä juuri sen takia- juuri oikean muotoinen. En ole vaan kertaakaan mistään löytänyt suoraan hyllystä sellaista plektraa, joka olisi yhtä hyvä kuin "itseviilattu". Meni taas jo vähän ohi aiheenkin, mutta vittuako siitä.

Kiitos vastauksista. Ehkä mun pitäis hieman tuota plekun kärkeä tosiaan hioa, kun se on aika turhankin terävä. Tätä juttuahan voisi parannella maailman tappiin asti, koska tosiaan hyvin moni juttu vaikuttaa siihen. Middleäkin löytyy tosiaan, klo 3:n kohalla. No joo, nyt alkaa plekun tuunailu. Myös sitä keltasta dunlopin tortexia tulee välillä käytettyä.

Tossa mun kokemuksia aiheesta: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=161805#p8054778

Ambitukselle plussaa ja kiitos. Eli pikkausäänet eivät siis johdu huonosta soittajasta? Sehän on kiva. Osaan arvostaa taas itseäni hieman enemmän :D

Eikös plektraa pitäis pitää niinpäin että se "kärki" osoittaa just poispäin kielistä?

Eikös plektraa pitäis pitää niinpäin että se "kärki" osoittaa just poispäin kielistä?
 
?? Ai niinku kärki osoittaa ylöspäin ja pyöreä pää alas? No kyllähän siitä varmaan ihan oman soundin saa.

Eikös plektraa pitäis pitää niinpäin että se "kärki" osoittaa just poispäin kielistä?
 
Joo ei näin..

No siis...on siinä soittajalla tosi iso osa minkälainen soundi lähtee. Mä ehkä näkisin, et kannattais kokeilla eka esim. erilaisia plekuja ja erilaisia soittotapoja...tutkia plekun kulmaa ja pikkausasentoa. Se on fakta, et jos uittaa plekua kielien välissä yli 2mm, niin varmasti tulee kihinää ja kolinaa. Mä lähtisin ihan vikana vasta ostelemaan jotain finalizereja ja uusia kitaroita/vaffistimia.
 
No joo, ei se ääni nyt mikään paha ole, mutta mua on jotenkin aina häirinnyt se. Tai siis oon mä kovempiakin pikkausääniä kuullut, kuin omani.

Joo ei näin..
 
Kuka sua oikeestaan kieltää näin tekemästä? Ei se oo mihinkään perustuslaki, ''Plektraa tulee pitää niin, että lyhin sivu on sinuun/ylös päin''. Soittaa miten tykkää.