(Taustaa tälle sanoitukselle. Kuuntelin Dylania yhdessä paikassa missä kyläilin (5.7.08)
Siellä oli laaja valikoima Dylanin musiikkia. Kuunnellessa kirjoitin nämä sanat, jotka sitten
aamulla korjailin.
oon, oon, ylpeä mies jne. tämä voi tietysti olla myös kertosäe, mutta tarvitseeko välttämättä??
pilkuilla on tässä merkitys, joten ne voisi huomioida muusikissa tauottajana,
tai miten sen nyt näkee/tai voi tehdä, en tiedä siitä puolesta, siis säveltämisen osuudesta?
NAINEN JOKA RAKASTI DYLANIA
mä poljin mäen, ylös kotiin
siellä odotti, no mikä mua odotti
puutalo mäen yllä,
sen taakse jää pala orapihlaja-aitaa
mä heitin paidan,
ruutupaidan, alas maahan
hän nosti sen lipputankoon
oon, oon, ylpeä mies oon, oon
mun paita hänen kunniaks heilukoon
mä laitoin veden kiehumaan
hän tuli mun viereen,
siinä mä tuun, olemaan pitkään
hän puhui ja taittoi lehden
pöytään johon mä, usein nojaan
kun oon yksin, kun teen ruokaa
hän huokaa mulle, sä taidat pitää
naisista jotka rakastaa Bob Dylania
vakavaa syvää laulajaa
vakavaa syvää laulajaa (vakavaa hyvää?)
Dylania ja sen kiharaa tukkaa
nyt se pölyttää mun matosta nukkaa
kun varpaat koskee siihen
siis naisen, ei Dylanin
vaan rennon naisen, vaan rennon naisen
mä varaan, tapaan huomenna
tai jos Dylan suo,
mä tuon hänet tänne taas uudestaan
siis naisen en Dylania.
-MR- |
Aluksi tuntuu vähän höntiltä, mutta kyllä se juttu sieltä sit löytyy. Vakavaa syvää laulajaa -kohdat on vähän siinä ja siinä saisiko kukaan laulettua niitä, mutta onhan se kaikkein hölmöimmän tuntuinen juttu monesti ennenkin osoittautunut hyvinkin toimivaksi. Viimeinen kappale on taas sitten aika hyvä. |
kiitti, tätä kohtaa mietin eniten tekstissä
oon, oon, ylpeä mies oon, oon
mun paita hänen kunniaks heilukoon
koska tuli mieleeni seuraavana päivänä kun luin tekstiä,
Eemeli tarina, jossa sisko tyttö nostettiin lipputankoon.
Mutta tämä teksti on improvisoitu suoraan kun kuutelin
musiikkia. Seuraavana päivä korjasin kirjoitusvirheet...
Pitää miettiä, laittaa hautumaan, josko tästä saa korjattua vielä
jotain??? |
soihtu55
