Yleistä keskustelua musiikista ›

En minä mitään suoranaisesti häpeä, omaa musiikkimakua ne kaikki kuuntelemani bändit ja artistit ovat. Koska musamakuni on vaihtunut välillä, on se sekoitus vanhoja ja uusia suosikkeja ja poikkeuksia. Minut vain tunnetaan jonkinlaisena rokkarina, pääpiirteissään old schoolia kuuntelen, mutta myös hyvin paljon kaikkea sekalaista. Joskus kuuntelin ns. hair metalia ja nykyään se on jäänyt, kun kuuntelen enemmän classic rockia, bluesia ja Rush-tavaraa (mitä se sitten lieneekään). Silloin ihmisillä nousee syyttävä sormi "hei et sä voi tykätä W.A.S.P.:sta ja Skid Row'sta kun tykkäät The Doorsista ja Rushista". Ja porukoiden välille tulee kinaa. Niin joskus tietyissä piireissä pidän suuni kiinni tietystä musiikista puhumisesta.
 
Joillekin en ole kehdannut edes Aerosmithista ja Whitesnakesta sanoa, vaikka ne ovat suosikkibändejäni. Niiden imago kun on niin nolo ja porukka varmasti tuntee ne rallatushiteistään, vaikka minusta molempien ensimmäiset levyt ovat helvetin hyviä..
 
Oikeasti häpeäpaalussani on enemmänkin just herkille Zeppelin-diggarelle kamalaa kuraa = Cannibal Corpse. Enkä voi sille mitään, että King Diamond ja Sodom kuulostavat minusta hyviltä, vaikken minä metallia paljon kuuntele enkä näytä sellaiselta (enkä käy Tuskassa). Sitten vastapainona kuuntelen dancea eli Alcazaria, vaikka mitään eurodancea ym. en muuten, vihaan sellaista lähes poikkeuksetta (jostain syystä). Mikaa häpesin ensin, mutta tykkän oikeasti siitä, se nyt ei vaan sovi yhteen oikein tuon Cannibal Corpsen kanssa, joten makuani pitäisi kyseenalaistaa.
 
Anssi Kelahan on hyvä, sitä en ole hävennyt.