Kitarat: kitarakamat ›

Terveisiä reissusta, täällä on näköjään kaipailtu infoa Zemaitiksista. Mulla on ikävä kyllä kokemusta vain yhdestä yksilöstä, jonka hain viime joulukuussa Nagoyasta. Kirjoitin silloin alkuhuumassa seuraavan luonnehdinnan Japan Vintage huoneeseen:
 
"Ishibashista löytyi lopulta käytetty Greco Zemaitis GZ-1800 jota ajattelin eka vain koittaa kun niistä oli kyselty Tokaforumilla. Hetken soittelun jälkeen alkoi fiilis olla sellainen että tätä olisi pakko miettiä hieman tarkemminkin. Olin jo tekemässä kauppoja, kommunikointi tapahtui mulla englanniksi ja nuorella myyjäkaverilla japaniksi. Molemmat myös viitottiin, piirrettiin ja väritettiin ahkerasti, rautalankaakin käytettiin aika-ajoin. Päätin kuitenkin vielä nukkua yön yli, mutta se oli ihan turhaa, halusin sen ja ostin sen, hinta oli noin 100 000 jeniä eli vajaa 700 euroa. Eilen kävin soittamassa nopeat treenit bändin kanssa ja melkoisen vakuuttava meininki. Itse asiassa tää on skitta josta ei mun mielestä tarvitse vaihtaa straplockien lisäksi mitään. Runko yhdestä palasta mahonkia, samoin kaula, otelaudassa ruusupuuta. Lavan kulma on vähän loivempi kuin Les Pauleissa, veikkaisin 14-16 astetta. Kaulaprofiili on leveä ja keskipaksu, vähän epätyypillinen meikäläiselle mutta kuitenkin hyvä soittaa. Rungon päällä lähinnä silmäkarkkina ohut loimuvaahtera-viilu, samanlainen myös lavassa. Mikkeinä on Dimarzion PAF-mikit, elektroniikka on huipputasoa, konkat on pikkurillin kokoiset oranssit mötkäleet ja potikat toimii todella nätisti. Talla ja tailpiece on todella massiivista alumiinia ja virittiminä on Schallerit. Luusatula on isokokoinen ja erittäin siististi paikallaan, urat viilattu kielten kulman suuntaan. En tiedä mitä lakkaa on pinnassa, mutta jokatapauksessa kerros on ohut ja todella hienosti viimeistelty. Työn jalki on kaiken kaikkiaan huippuluokkaa. Kaulaliitos ei ole long tenon-tyyppinen, vaan kaula loppuu etumikin koloon, mutta liitos on todella tiukka.

Soundi on kirkkaampi ja atakki ärhäkämpi (25" skaala) kuin Les Paulissa, ehkä lähempänä SG:tä. Mikit sopii todella hienosti kokomahonkirungon kanssa ja alumiiniosat tuo hyvin yläpäätä kokonaisuuteen. Kaiken kaikkiaan erittäin tasapainoisen ja persoonallisen kuuloinen soitin. Jos jotain pientä kritiikkiä haluaa antaa niin nauhat eivät ole ihan huippuhyvin viimeistelty, vaan bendaillessa rutisee vähän. Rungon keveyden vuoksi skitta on ihan himpun verran kaulapainoinen, mutta ei niin että se olisi ongelma."
 
Puoli vuotta kitaraa soittaneena voisin vielä korostaa että kyseessä on todella persoonallisen oloinen, näköinen ja kuuloinen soitin. Soundissa on SG-henkistä rähinää, Telecaster-naukua ja jotain ihan omaa Greco Zemaitis-mojoa. Ihan kaikkeen se ei taitu, mutta on helppo kuulla missä biiseissä ja meiningeissä se on paikallaan. Mitään osia en ole omastani vaihtanut, ainoa asia jota olen harkinnut on TV Jones mikit, mutta ei mulla ole sellaisia rahoja nyt irrottaa. Dimarziot on ihan perusjees.
 
Muut Zemaitiksen mallit on multakin vielä kokematta, ne oli Japanissa lasivitriineissä enkä kehdannut pyytää koeajoa niistä, mutta voisin kuvitella että ovat hintansa väärttejä.