Kitarat: soittaminen ›

Voiko biisin sävellajin selvittää miten yksinkertaisesti mikäli käytössä on johonkin biisiin nuotti/tabit käytettävissä? Eli jos biisi alkaa esim. A soinnulla, niin onko kyseessä näin ollen A sävellaji vai kuinka? Tarkoitus olisi soitella vaikkapa blues-skaalasta fillejä/sooloja biiseihin, kun tietäisi aina vaan sävellajin. Tähän asti olen etsinyt sävellajin sattumanvaraisesti (yleensä se on jotenkin löytynyt).
20 vuotta olen soitellut ( joista tunneilla 10 v.), mutta eihän kukaan luvannutkaan tämän olevan helppoa :)

Voiko biisin sävellajin selvittää miten yksinkertaisesti mikäli käytössä on johonkin biisiin nuotti/tabit käytettävissä? Eli jos biisi alkaa esim. A soinnulla, niin onko kyseessä näin ollen A sävellaji vai kuinka?
 
Paljon varmempi tapa on katsoa viimeinen sointu, se on kaikenlaisessa rock/pop -musiikissa lähes aina se pohjasävel. Ei tietenkään aina, mutta voi siihen silti aika hyvin luottaa.
 
E: niin, ja nuotit kun on saatavilla, niin etu-ylennysalennusmerkeistä (pahoittelen terminologian ontumista) näkee suoraan sävellajin, tai oikeammin kai 2 vaihtoehtoa, duurin ja rinnakkaismollin.

Nuoteissahan se on merkitty sinne heti alkuun joko ylennys- tai alennusmerkeillä.

Nuoteista kannattaa kattoa ne kiinteät etumerkit ja ehkä ensimmäistä mielummin viimeinen sointu. Jos nuottikuvassa esiintyy jatkuvasti jokin tietty tilapäinen korotus/alennus, voi alkaa jo epäilemään esimerkiksi jotain moodia. Jos se tilapäinen korotus on johtosävel, niin onneksi olkoon, olet löytänyt harmonisen mollin.
 
Saanko kysyä, että mitä ihmettä siellä tunneilla on opeteltu jos tällaista perusasiaa kuin sävellajin selvittäminen ei ole käyty läpi?

Saanko kysyä, että mitä ihmettä siellä tunneilla on opeteltu jos tällaista perusasiaa kuin sävellajin selvittäminen ei ole käyty läpi?
 
Joo.. Mulla toi asia käytiin läpi ekana vuonna.. Tuli aika usein esille..

Niin siis yleensä nuoteista näkee tosiaan mikä on sävellaji(ylennys tai alennusmerkeistä mitkä on notaation alkuun duunattu), mutta huomiota pitää kiinnittää myös ns. aksidentaaleihin eli tilapäisiin ylennyksiin/alennuksiin/palautuksiin. Etumerkintähän ei kerro myöskään onko kyse jostain moodista jnejnejne...Mutta alkuun pääsee kyllä etumerkintöjä tsekkaamalla ja sitten niitä aksidentaaleja (jotka usein kertoo onko kyseessä harmoninen molli tai melodinen). Näähän menee siis niin että C-duuri(rinnakainen molli on A) niin ei ylennyksiä, G-duuri (kvintin, eli 5 päässä C:stä) yksi ylennys ja sitten taas kvintti niin kaksi ylennystä (eli D-duuri) jne jne...Toiseen suuntaan menee kvartteina (4) eli yksi alennus on F-duuri ja niin edelleen. Totahan sanotaan siis kvintti ympyräksi myös. Ylennykset taas on eka F#, C#, G#...(eli myöskin kvintin matka). Se mitä asteikkoa sitten käyttää ja onko kyseessä luonnollinen molli(aeolinen) tai vaikkapa doorinen moodi on sitten toinen juttu. Mutta jos etumerintä viittaa C-duuriin, niin voit kyllä surutta veivata C-duurin säveliä siihen, vaikka se menisikin D-doorisessa moodissa tai vaikkapa A-mollipentatonista. Tosin suosittelen kyllä kuuntelemaan,tunnistamaan ja opettelemaan siis kaikinpuolin jokaisen moodin itsenäisenä asteikkona (vaikka niitä voidaankin rinnastaa) ...Todennäköisesti joku osaa selittää kaiken tämän paljon selkeämmin ja paremmin jokatapauksessa. Niin ja aksidentaalithan ei kyllä anna aihetta epäillä modaaliseksi mitään.,.,.,.,.,.,.
Ja biisithän ei välttämättä ole tosiaan tonaalisia/modaalisia lainkaan. Myöskin on varsin kiva soitella esimerkiksi bluus tai kantri kiertoihin jokaisen soinnun päälle omaa asteikkoa, siis esimerkiksi 1,4,5 kierto A7, D7 ja E7 niin duuripentatonisia jokaisen soinnun mukaan.

Saanko kysyä, että mitä ihmettä siellä tunneilla on opeteltu jos tällaista perusasiaa kuin sävellajin selvittäminen ei ole käyty läpi?
 
Juu...kysy pois vaan :)
Kaikki opetettiin, mitä William Leavittin kirjoittama teos "A Modern Method For Guitar" sisältää, mutta on eri asia kuinka hommat on omaksuttu ja sujuvasti unohdettu.

Paljon varmempi tapa on katsoa viimeinen sointu, se on kaikenlaisessa rock/pop -musiikissa lähes aina se pohjasävel. Ei tietenkään aina, mutta voi siihen silti aika hyvin luottaa.
 
Tarkoitetaanko tässä nk. sointukierron viimeinen sointu vai biisin lopetus sointu?

Tarkoitetaanko tässä nk. sointukierron viimeinen sointu vai biisin lopetus sointu?
 
Ihan biisin.

Juu...kysy pois vaan :)
Kaikki opetettiin, mitä William Leavittin kirjoittama teos "A Modern Method For Guitar" sisältää, mutta on eri asia kuinka hommat on omaksuttu ja sujuvasti unohdettu.
 
No niin, mutta sittenhän asiat ovat ihan mallillaan ja pienellä petraamisella on sävellajitkin hallussa :) Eli tosiaan kuten monet on jo sanoneet, pääsee niitä etumerkkejä tutkailemalla pitkälle. Kvinttiympyrä löytyi googlaamalla esim. täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Circle_of_fifths Se kannattaa opetella ulkoa, niin että menee edestakaisin vaikka unissaan.
 
loru ylöspäin: gideon ja daavid, aatami ja eeva hyppäsivät fissistä cissiin
alaspäin: fiksusta boksista esiin astui despootti gestapo ces???
 
vai mitä näitä nyt vittu oli... Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että tossa hommassa on selkeä logiikka eikä niinkään muistiloruihin. Moodien kohdalla sävellajin tunnistaminen menee hieman monimutkaisemmaksi, vaikka siinä ei sinällään mitään mystistä ole.
 
Yksi lähestymistapa varsinaiseen soittamiseen on tietysti pentatoniikan huolellinen opetteleminen. Kun soittaa aina kulloisenkin soinnun mukaista pentatonista asteikkoa, ei voi mennä kovin pahasti vikaan. Hommaa voi sitten värittää lisäämällä siihen niitä muita sävyjä tarpeen mukaan.