Puhaltimet ›

Perhanan hyvä levy muuten, tuo Garrettin Coltrane -tribuutti.
 
Mitenkäs tuon vireisyyden parhaiten selittäisi? Kun soitat esimerkiksi alttofonilla (joka on Eb-vireinen soitin) sävelen C, sama ääni syntyy C-vireisestä soittimesta kun soitetaan Eb. Kun altto soittaa sävelen E, sama ääni on pianossa G. Altto soi siis pientä terssiä ylempää kuin C-vireiset soittimet.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että fonisti soittaa kappaleen pientä terssiä alemmasta sävellajista kuin esimerkiksi pianisti, jotta he todellisuudessa soittavat samassa sävellajista. (Eli siis jos pianisti ja basisti soittavat kappaletta C-duurista, alttofonisti soittaa kappaletta A-duurista)
 
Jos meinaat soitella Dear Lordia yksiksesi, C-nuotti käy vallan mainiosti, soitat biisiä vain eri sävellajissa kuin alkuperäinen levytys (C-vireisellä soittimella soittaisit alkuperäisen sävellajin mukaan). Tällähän ei ole sinäänsä mitään väliä, koska Garrettinkin versio lienee eri sävellajista kuin Coltranen alkuperäinen. Jos haluat soittaa kappaletta esim. kitaristin tai pianistin kanssa, toisen pitää tehdä transponoitu nuotti, mikä on hiukan työlästä, tai jos rahkeet riittävät, transponoida lennosta.
 
Periaatteessa voit soittaa mistä tahansa nuoteista minkä tahansa vireen omaavalla soittimella (vaikkapa Eb-soittimella Bb-nuoteista), kappaleet tulee vain silloin soitettua eri sävellajista.
Eb-, Bb- ja C-nuotttien tarkoitus on että eri soittimet voivat suoraan soittaa samaa kappaletta samasta sävellajista.
 
Itse soitan altolla paljon C-nuoteista , koska niitä on eniten tarjolla. Joko soitan niistä suoraan, jos soitan yksikseni, tai sitten transponoin ne pientä terssiä alemmas kun soitan bändin kanssa, niin muut voivat vetää suoraan C-nuoteista.
 
Muuten, Dear Lord löytyy muistaakseni The New Real Book 2:sta, joka löytyy Eb- ja Bb-vireisinä Pääkaupunkiseudun kirjastoista.
 
Meniköhän turhan sekavaksi? Toivottavasti tästä oli jotain apua!
 
-Antero