Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen pidemmänaikaa miettinyt näitä karaokejan tekijöiden ajatusmaailmaa.
Karaoke tehdään kaikelle kansalle, miksi kuitenkin kotikaraokejen
laulukorkeus on sama kuin ammattiesiintyjällä.
 
Onhan se päivän selvää, ettei tavallinen tallaaja, joka haluaa piisejä laulaa pääse tuonne ylä Eehen.
 
Eikö siis karaokeissa voisi olla kuten "Toivelaulukirjoissakin" soivukset eli ääniraita tavallisille laulajille, joka olisi esim -2 säv askelta.
 
Samoin kiekkojen pyörittäjillä tuntuu olevan tavoitteena karaokebaarissa esiintujien nöyryytys, eli
voisihan kaverilta kysyä onko laulanut paljonkin ja laskea korkeutta jo
pyytämättäkin. Olen usein kuulut esitykasiä, jotka lauletaan hyvin, mutta laulajalla ei vain riitä äänen korkeus kertosäkeessä.
 
Kysyn vaan.

On hyvä vaan, että se on normaalivireessä se tausta. Miten muuten me saadaan lisää asiansa osaavia ja vireessä pysyviä Idols voittajia? Monessa karaokepaikassa on sellainen lappu (ei välttämättä kaikissa paikkaa) missä saa itse valita sen miinuksen, normaalin tai plussan sille valitsemalle laululleen.

Ihan tavallinen tallaaja tuolla paikallisessa karaokebaarissa ei mitä suurimmalla tod.näkisyydellä tiedä yhtään mitään mistään sävelkorkeuksista, niiden nostamisista tai laskemisista. Siitä kohtaa lauletaan, miten ollaan radiosta kuultu ja millaista ääntä kurkusta sattuu sinä päivänä irtoamaan, riitti se tai ei.
Uskaltaako lähipubin Airi edes laulaa enää, jos levynpyörittäjä alkaa kysellä vaikeita vireistä yms?

On hyvä vaan, että se on normaalivireessä se tausta. Miten muuten me saadaan lisää asiansa osaavia ja vireessä pysyviä Idols voittajia? Monessa karaokepaikassa on sellainen lappu (ei välttämättä kaikissa paikkaa) missä saa itse valita sen miinuksen, normaalin tai plussan sille valitsemalle laululleen.
 
Ja vaikkei lapussa sellaista olisikaan, löytyy se usein soittimesta, ja sitä voi ihan ite pyytää karaokeisännältä/-emännältä että nostaa tai laskee vähän.

Uskaltaako lähipubin Airi edes laulaa enää, jos levynpyörittäjä alkaa kysellä vaikeita vireistä yms?
 
Uskaltaako? Kolmen promillen kännissä? Uskaltaa laulaa vaikka ilman vaatteita ja siinä sitä on tekemistä yrittää saada Airi pitämään vaatteensa yllä. Kun Airi vihdoin avaa ensi tahtien jälkeen kulta/suolakurkkunsa, missaa hän 2/3 sanoista, laulaa aivan väärissä kohdissa, aivan väärältä korkeudelta, aivan väärää laulua ja viimeistään yrittää vikan kertosäkeen kohdalla tilata mikrofonilla taksia. Mutta Airi on silti tähti, lähikuppilan tähti, ja saa raikuvat suosionosoitukset sinänsä ihan mukiinmenevästä suorituksesta. Jos mukiin ei olisi mennyt ennen suoritusta vettä väkevämpää, ei Airi edes olisi laulamaan mennyt. Alkoholi tekee taiteilijan, kuolema sinetöi.

Olen pidemmänaikaa miettinyt näitä karaokejan tekijöiden ajatusmaailmaa.
Karaoke tehdään kaikelle kansalle, miksi kuitenkin kotikaraokejen
laulukorkeus on sama kuin ammattiesiintyjällä.
 
Ainakin Melplay-firman levyissä on käytetty DVD:n mahdollistamia useampia ääniraitoja niin että taustaa saa transponoitua ylös tai alas tarpeen mukaan.

Olen pidemmänaikaa miettinyt näitä karaokejan tekijöiden ajatusmaailmaa.
Karaoke tehdään kaikelle kansalle, miksi kuitenkin kotikaraokejen
laulukorkeus on sama kuin ammattiesiintyjällä.
 
Uskoisin että karaoketaustat pyritään tekemään mahdollisimman yksi yhteen alkuperäisen kanssa juuri senkin takia, että kappale kuulostaisi tutulta ja "oikealta" myös amatöörille. Sitä paitsi kaikessa musiikissa ei ole tarkoitus päästä ylä-e:hen.
 
Jokaisella on myös oma äänialansa, oli amatööri tai ammattilainen, ja karaokessa on todellakin aina tuo säätömahdollisuus. Joissakin laitteissa sävellajin vaihto heikentää soundia ärsyttävästi, mutta paremmilla vehkeillä voi surutta nostaa tai laske pari kokosävelaskeltakin ilman että tunnelma menee ihan plörinäksi.
 
Toivelaulukirjat tehdään taas hiukan eri lähtökohdista. Niitä on tarkoitus aloittelijankin pystyä soittamaan. Siksi sovitukset on yksinkertaistettu, soinnutukset oiottu ja sävellajit valittu "järkevämmiksi".
 
Samoin kiekkojen pyörittäjillä tuntuu olevan tavoitteena karaokebaarissa esiintujien nöyryytys, eli
voisihan kaverilta kysyä onko laulanut paljonkin ja laskea korkeutta jo
pyytämättäkin. Olen usein kuulut esitykasiä, jotka lauletaan hyvin, mutta laulajalla ei vain riitä äänen korkeus kertosäkeessä.
Missä sä olet tällaista nähnyt?
Karaokevetäjillä on yleensä sen verran kokemusta vaikka minkälaisista ujeltajista, ettei jonkun "nöyryyttäminen" voisi tulla mieleenkään. Mitä hauskaa siinä muka olisi? Lisäksi valtaosa karaokejuontajista suhtautuu työhönsä hyvällä asiakaspalveluhenkisellä duunariasenteella. Tarkoitus on nimenomaan auttaa näitä iloisia loilottajia, ei nöyryyttää.
 
Suomessa on myös melkoinen määrä karaokenharrastajia, joita ei voi pitää enää ihan amatööreinä. Tsekatkaa joskus suosituimpien mestojen vakkarilaulajia, siellä on välillä melkoista taituruutta. Kaikenlaiset suuremmat kisat on tietty sellasia tilaisuuksia joissa näitä sankareita kuulee. Noihin kisoihin suhtaudun kyllä hieman kaksipiippuisesti: Baarikaraoke on vain ja ainoastaan hauskanpitoa, mutta heti kun aletaan kisaamaan, hauskanpito loppuu ja aletaan liikkua vakavan ja ammattimaisen harrastamisen synkkiä polkuja... ja silloin minä ainakin harrastaisin mieluummin kuorossa ja bändissä laulamista kuin karaokessa. Toisaalta. Voihan niissä jollottaa kaikissa kolmessa! :D
 
krapulaista ajatusvirtaa

Uskoisin että karaoketaustat pyritään tekemään mahdollisimman yksi yhteen alkuperäisen kanssa juuri senkin takia, että kappale kuulostaisi tutulta ja "oikealta" myös amatöörille.
 
Mä veikkaan että kovin moni amatöörikaraokelaulaja joka on siellä baarissakin olleessaan vähä kännissä ni huomaa jos se piisi on sävelaskeleen sinne tai tänne siitä alkuperäsestä piisistä :D Mut hyvää tekstiä muuten.

Ainakin täällä mun lähibaarissa jengi vetelee ihan automaattisesti "itselleen sopivasta" sävellajista. Ei pahemmin yhteyksiä taustojen sävellajiin.

..., ja karaokessa on todellakin aina tuo säätömahdollisuus.
 
Mullaki duoräkissä löytyy karaokemahdollisuus. Saapi säädettyä sävellajia kaukosäätimen nappia painamalla.
En mä ny itte karaåkesta kummemmin tykkää. Vaan joka tuota taidemuotoa väheksyy, samalla ylenkatsoo hemmetinmoista potentiaalista yleisömassaa.
Joo, mun bändin yleisö on just tota rentunruusujengiä. Siinä kelpaa munkin bändi. Vaan ei kelpaa yleisön yläpualelle asettuva bändi.

Mä veikkaan että kovin moni amatöörikaraokelaulaja joka on siellä baarissakin olleessaan vähä kännissä ni huomaa jos se piisi on sävelaskeleen sinne tai tänne siitä alkuperäsestä piisistä :D
Ei varmasti huomaakaan mut kyllä sekin huomaa jos sen laulaminen tuntuu oudolta. Mikäli puhutaan siis ihmisestä jolla on sen verran sävelkorvaa et vetelee oikeasta laatikosta. Se mitä mä oikeastaan yritin sanoa, on että näiden kännijodlaajien lisäksi Suomessa on aikamoinen määrä sellasia karatelaulajia, jotka harrastaa sitä tosissaan ja jopa selvinpäin.
 
Karaoketaustoista sen verran, että Suomessa on 4-5 eri firmaa jotka noita taustoja valmistaa, ja niiden tuotannoissa on myös aikamoisia laatueroja. Olin itse aiemmin duunissa tekemässä muutamaa levyä, enkä kyllä ois missään nimessä lähtenyt niitä biisejä sovittelemaan tai edes moduloimaan. Idea oli pyrkiä mahdollisimman samankaltaiseen tuotantoon kuin mitä orkkisäänitteellä on. Tietysti paljon halvemmalla. :D

Vielä aiheesta.
 
Ainakin tämä pieni otanta osoittaa että kotikaraoken
tekijät tekevät kotilaulajille karaoket alkuperäisten esittäjien sävellajista ja sillä sipuli. Hyvä asenne. Siinä on hyvä vedellä suomipoppia kotona kun ääni jää 2-3 sävelaskelta vajaaksi.
 
Monellakaan ei ole DVD-soittimessa korkeudensäätöä ja näin
pettymys on suuri kun levyn kanssa tullaan kotiin.
 
Toivelaulukirjojen tekijät ovat oivaltaneet sen, mitä kotikaraokejen tekijät ei.
 
Kyllähän versioissa haetaan "alkuperäistä" meininkiä, mutta hakemiseksi se on monasti jäänyt. No kyllä hyviäkin löytyy. Tekijöiden nimet paljastaa laadun.

Vielä aiheesta.
 
Ainakin tämä pieni otanta osoittaa että kotikaraoken
tekijät tekevät kotilaulajille karaoket alkuperäisten esittäjien sävellajista ja sillä sipuli. Hyvä asenne. Siinä on hyvä vedellä suomipoppia kotona kun ääni jää 2-3 sävelaskelta vajaaksi.
 
Et ihan ymmärtänyt pointtia. Kellään ihmisellä ei ole sama ääniala ja sekin riippuu paljolti fiiliksestä ja kuosista kuinka ylös millonkin pääsee. Toi ylä E ei todellakaan ole mikään maaginen kotilaulelijoiden äänialan raja.
 
Alkuperäisten sävellajien etu on juuri siinä, että kun kuulee radiosta piisin ja mukana pystyy laulamaan, sen pystyy myös siellä karaokepaikassa laulamaan. Jos taas karaokepaikan levy oiskin sen -3 tai -4 puolikasta homma ois paljon hankalempi. Vois mennä jo ihan liian alas tms.
 
Hommasta vähän paistaa läpi, että nimenomaan sun äänialas on usein liian matala ja nimenomaan sun soittimesta puuttuu se transposenappula.
Osin samasta syystä (rajallinen ääniala ja normi DVD-soitin) itse laulelen kotona kitarakompin taikka itse väkerrettyjen midipohjasten sähköpianosekvensseritaustojen kanssa.
 
Jos ehdoton vaihtoehto on karaoke, ei ole paha investointi, jos hankkii oikean soittimen, jossa on se transpose-nappula. Halvemmallakin varmaan saa...
http://www.allyouneed.fi/ayn/aime/ostoskeskus/tuote/634
http://www.ksf.fi/v3/cat/product_details.php?p=7040

Mä en kyllä oikein ymmärrä tätä kysymystä. Aivan kuin esiintyvillä artisteilla olisi 'vakiona' se pari pykälää korkeammalle menevä ääniala, jota ei normaali karaoke-pubistilla ole?
 
Ja niinkuin sanottu, kyllähän noi on itseasiassa pakko olla samasta sävellajista kuin alkuperäinen. Ihmiset kuitenkin yleisesti opettelevat sen biisin laulamalla sitä mukana, ja monilla karaoken harrastajilla ei kuitenkaan ole niin iso ääniala, että sitä voisi yhtäkkiä laulaa monta pykälää alas/ylös -päin. Saati sitten että osaisi edes, kun on tottunut hoilaamaan sitä kotopuolessa cd-mankalta soidessa sillä tietyllä korkeudella.

Tarkoituksenani oli kommetoida, että
voisiko karaokessa olla useita ääniraitoja eri laulukorkeuksille.
 
Monet laulaa mankan mukana, mutta laulavat "tietämättäään" korkeat kohdat
hennola äänellä tai pudotavat 1 oktaavin. Totuus paljastuukin sitten karaokessa.
 
Mitä tulee piisin tunnistettavuuteen, sävellajin pudotus ei sitä
estä.
 
Piisin äänialan pudottaminen noilla karaokesoittimien +- nappuloilla ei ole sama asia kuin sen soittaminen soittimilla eri korkeudelta.
Aidosti tämän saa ainoastaan digitaalisoitteimella siis kiipparilla pudotamalla tranpoosilla alas / ylöspäin.
 
Jos ette usko, ottaakaapa porukka "taviksia" laulamaan testimielessä.
Moni osaa laulaa hyvin, kunhan ääniala valkataan laulajalle.
 
Nitittäin myös ammattimuusikotkin "VALKKAAVAT" piisien äänialan itselleen sopivaksi. Sen takia jonkin piisin sävellaji on hankala. Se on tehty esim C-duurissa, mutta tarsponoitu ko. laulajalle ja sen takia nuottiviivaston alussa on niitä hassuja merkintöjä.

-"tietämättäään"
-hennola
-pudotavat
-digitaalisoitteimella
-pudotamalla
-tranpoosilla
-ottaakaapa
-Nitittäin
-tarsponoitu
 
Suomenkieli on hauska asia, varsinkin sanat tranpoosi ja tarsponoitu. Älä myöskään jaksa vaihtaa tuota riviä enterillä, hankaloittaa vaan lukemista. Kits.
 
Käykää siellä karaokessa ja opetelkaa laulamaan, niin ne korkealta kiekuvat tähdetkin on tehneet. Tai no, ainakin tuota jälkimmäistä. Ei tosin sekään tunnu pätevän ihan kaikkiin... :D

Jep. lipsahti aika monta ki-ro-tus-vir-hetä tuohon ed. viestiin.
 
Pointti oli kuitenkin se, että DVD:llä voi olla useampia ääniraitoja. Näitä vosi siis hyödyntää eri sävellajeihin, jolloin kotilaulajakin voisi löytää piisin omalle äänialalleen. Toki siis se alkuperäinen raita on oletuksena.
 
Kaikilla ei ole tuollaista DVD-soitinta, joka muuttaa korkeuden. Lisäksi enemmän muutettuna (Esim -5) soundi muuttuu huonoksi.
 
Aidon transponoinin saa ainoastaan soittamalla piisin aidosti eri sävellajista. Kirjoittelusta jäi sellainen maku, että karaoket tehdään kotilaulajille, joilla on ammatilaisen lauluääni ja pelit vimpan päälle. AIka pieni markkinasegmentti.
 
Hyvänä esimerkkinä "tavisten" laulusta voisin vielä mainita
näitä kesällä näytettyjä laulatus tv-ohjelmia.
Eiköhän niissäkin ole nuo piisit vedetty jollain muulla kuin alkuperäissävellajilla.
Voin olla tietysti väärässäkin.

Jep. lipsahti aika monta ki-ro-tus-vir-hetä tuohon ed. viestiin.
 
Pointti oli kuitenkin se, että DVD:llä voi olla useampia ääniraitoja. Näitä vosi siis hyödyntää eri sävellajeihin, jolloin kotilaulajakin voisi löytää piisin omalle äänialalleen. Toki siis se alkuperäinen raita on oletuksena.
 
Kaikilla ei ole tuollaista DVD-soitinta, joka muuttaa korkeuden. Lisäksi enemmän muutettuna (Esim -5) soundi muuttuu huonoksi.
 
Aidon transponoinin saa ainoastaan soittamalla piisin aidosti eri sävellajista. Kirjoittelusta jäi sellainen maku, että karaoket tehdään kotilaulajille, joilla on ammatilaisen lauluääni ja pelit vimpan päälle. AIka pieni markkinasegmentti.
 
Hyvänä esimerkkinä "tavisten" laulusta voisin vielä mainita
näitä kesällä näytettyjä laulatus tv-ohjelmia.
Eiköhän niissäkin ole nuo piisit vedetty jollain muulla kuin alkuperäissävellajilla.
Voin olla tietysti väärässäkin.
 
Mutta niiden studiopaavojen liksoihinhan menis noin kome kertaa enemmän rahaa, jos ne tekis ne biisit vaikka kolmeen sävellajiin. Myytäiskö niitä levyjä kuitenkaan sen takia kolmea kertaa enempää?

Tarkoituksenani oli kommetoida, että
voisiko karaokessa olla useita ääniraitoja eri laulukorkeuksille.
 
Tämä on ihan mahdollista, mutta kallista tehdä. Yksi on paljon vähemmän (halvempaa) kuin kolme.
 
Monet laulaa mankan mukana, mutta laulavat "tietämättäään" korkeat kohdat
hennola äänellä tai pudotavat 1 oktaavin. Totuus paljastuukin sitten karaokessa.
 
Jos ei mankan mukana oikeesti huomaa vetävänsä oktaavia alempaa tai "hennosti", turha sitä sit itkeä mitään muutakaan. Ei sitä eroa karaokessakaan huomaa.
 
Mitä tulee piisin tunnistettavuuteen, sävellajin pudotus ei sitä
estä.
 
Ei estä, mut meininki muuttuu usein täysin. Mm kun on keikalla vedetty Get On Estä (alkup Cn sijaan) tulee tosi kireen kuulonen vemputus, vaikka laulumelodia oiskon kohallaan.
 
Piisin äänialan pudottaminen noilla karaokesoittimien +- nappuloilla ei ole sama asia kuin sen soittaminen soittimilla eri korkeudelta.
Aidosti tämän saa ainoastaan digitaalisoitteimella siis kiipparilla pudotamalla tranpoosilla alas / ylöspäin.
 
Ei tietenkään ole sama. Kunnon soittimella sitli +-2 kuulostaa vielä ihan hyvältä.
Paras tietty, jos se alkup raita on siinä ko sävellajissa.
 
Jos ette usko, ottaakaapa porukka "taviksia" laulamaan testimielessä.
Moni osaa laulaa hyvin, kunhan ääniala valkataan laulajalle.
 
Otetaan joukko IHAN KETÄ VAAN, niin homma kuulostaa paremmalta, jos sävellaji on sopiva.
 
Pointti oli kuitenkin se, että DVD:llä voi olla useampia ääniraitoja. Näitä vosi siis hyödyntää eri sävellajeihin, jolloin kotilaulajakin voisi löytää piisin omalle äänialalleen. Toki siis se alkuperäinen raita on oletuksena.
 
Ihan kivasti ajateltu. Stereotypia, että kotilaulajat eivät pääse ylös on valetta. Jokaisella on se oma ääniala, toisilla matalempi, toisilla korkeampi. Äänialaa saa harjoittelamalla kasvatettua, mutta se toivelaulukirjojen yläE ei oo mikään maaginen raja. Se on ihan ittestä kiinni.
 
Aidon transponoinin saa ainoastaan soittamalla piisin aidosti eri sävellajista. Kirjoittelusta jäi sellainen maku, että karaoket tehdään kotilaulajille, joilla on ammatilaisen lauluääni ja pelit vimpan päälle. AIka pieni markkinasegmentti.
 
Jos ääniala ei ole sama kuin idolillaan ja välttämättä haluaa laulaa karaokessa idolinsa lauluja, on vaan keksittävä jotain kepulikonsteja. Joko voi reenata lisää, tai sit voi kokeilla auttaisko soittimen Transpose-nappi.
 
Alkuperäinen sävellaji on silti joka suuntaan toimivin ratkaisu. Ei turhaa räpellystä