Rock, pop, alternative ›

Mielettömän hienoa musiikkia. Jotenkin ajalle vierasta, kauniin yksinkertaista. Ihan kuin tämä jätkä olisi löytänyt jotakin oleellista.
 
Lie Down in the Light pyörii nyt tehosoitossa, I See a Darkness ja The Letting Go hitusen perässä.
 
Ei mulla muuta. Hyvä löytö.

Youtubeen eksyin hetki sitten kuuntelemaan ja jumalauta että kolahti kuin metrinen leka. Joudun ehkä sortumaan laittomuuksiin, mutta lupaan ja vannon että seuraavasta tilistä lähtee Bonnien vinyylejä tilaukseen taatusti. Huh huh. Kuulostaa niin hienolta että ei oikein meinaa pää enää toimia näinkään vaativassa toiminnassa kuin foorumille kirjoittaminen.
 
Ei saakeli.

Youtubeen eksyin hetki sitten kuuntelemaan ja jumalauta että kolahti kuin metrinen leka. Joudun ehkä sortumaan laittomuuksiin, mutta lupaan ja vannon että seuraavasta tilistä lähtee Bonnien vinyylejä tilaukseen taatusti. Huh huh. Kuulostaa niin hienolta että ei oikein meinaa pää enää toimia näinkään vaativassa toiminnassa kuin foorumille kirjoittaminen.
 
Ei saakeli.
 
Tsekkaa I See A Darkness. Uskallan väittää hienoimmaksi laulajalauluntekijälevyksi koskaan Bon Iverin For Emma, Forever Agon ohella (mainos: http://www.youtube.com/watch?v=GHyo33XLP24 keskustelu on hieman kyseenalaisesti roots-puolella) Onhan I See se tunnetuin Bonnielta, mutta silti.
 
Itsellä älppäreinä tuo Ask Forgiveness EP, jolla on täydellinen coveri Björkin I've Seen It Allista. (SelmaSongs ja oon varmaan hehkuttanut tätä joka paikassa jo) ja sitten Letting Go, joka ei ole ihan lähtenyt vielä aukeamaan. I See A Darkness on cd:nä ja tuo on lähinnä aivan tajuton albumi. En osaa sanoa pahaa sanaa tähän hätään.

Mielettömän hienoa musiikkia. Jotenkin ajalle vierasta, kauniin yksinkertaista. Ihan kuin tämä jätkä olisi löytänyt jotakin oleellista.
 
Lie Down in the Light pyörii nyt tehosoitossa, I See a Darkness ja The Letting Go hitusen perässä.
 
Ei mulla muuta. Hyvä löytö.
 
Näimpä, näimpä. Mitä enemmän näyttää suulin takaa repäistyltä renkimieheltä, niin sitä enemmän on asian ytimessä. Sam Beam eli Iron&Wine on myös isäntä. Jaahas, Letting Go:ta soimaan taas, on se niin hieno levy ettei heti käsitä. Ja juuri tuo yksinkertaisuuskin, niin ei se ole perhana helppoa. Nerokkaan yksinkertaista jo. Ei mitään turhaa yhtään, pelkkää ydintä ja kauneutta ja vaikka mitä. Pitää kasvattaa itsekin roikkuva parta.
 
Ja Junglemanille noin sata vuotta sitten esitettyyn kysymykseen: juu, kolahti Ease ja Master mukavasti myös. Otti aikansa ja vaati tunnelmansa.

Uusi levy Beware ilmestyi juuri. Parin kuuntelun perusteella tarjolla on vähän tylsää studiokantria, mutta ehkäpä se tästä vielä aukenee.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 403 päivää vanhaan ketjuun!
 
No eipä tuosta kauaa ole. Muistuttaisin vain, että herra Oldhamilta pukkasi taas uusi levy, The Wonder Show of World nimeltään.
 
Ekan kuuntelun jälkeen: Aika pelkistettyä, mutta vaikeaa matskua. Paljon rämpytyskitaraa kummempaa instrumentaatiota ei ole. Kappaleet ovat rakenteeltaan aika "epämääräisiä", mutta keskenään aika samankaltaisia, vähän kuin koko levyllinen aiempien levyjen himmeimpiä suhina-muminabiisejä. Ei kuitenkaan missään nimessä huono levy. Ennemminkin tunnelmapala kuin läjä kappaleita. Taustamusiikiksi ei sovi, tarvitaan aktiivista kuuntelua.
 
Taisin vähän aikaa sitten kirjoittaa aika samat jutut Leinosen Villen "suhinalevystä". Ei se mitään, tällaista musiikkia tarvitaan kyllä.

Jumalauta.
 
Vahingossa eksyin viime yönä kuuntelemaan 'I see a darkness' -klassikon. Puoli tuntia siitä oli koneelle haettu koko levy - tunti siitä tilattu aito kopio ynnä pari muuta läpyskää, vaikka varaa tähän ei tietenkään olisi. Ei ole tainnut vuosiin iskeä yksittäinen musiikintekijä näin kovaa ja vauhdilla.
 
Nonstoppina on pyörinyt tuo nyt. Vinksahtaneen kaunista ja koskettavaa musiikkia, hivelee sydäntä ja raastaa sielua. Aivan helvetin hyvä.