Aihe: Äänialan venyttäminen
1
duparc
08.07.2008 10:34:15 (muokattu 08.07.2008 10:43:58)
Parhaiten äänialan laajentaminen onnistuu laulunopettajan johdolla ja jo yksi käyntikerta saattaa riittää. Nimenomaan tuossa D/E välillä useimmilla äänityypeillä "rekisteri" nimenomaan vaihtuu eli "rintaäänen" osuutta on viimeistään tuolloin vähennettävä ja "pää-äänen" osuutta lisättävä. Ns. rekisterinvaihdoskohtien yli pääseminen vaatii vain oikean tekniikan ja lähestymistavan oivaltamista eli kun asian kerran hoksaa, sitä ei enää unohda - eri asia tietysti, miten sen saa sovellettua käytäntöön...
 
Kun tuon D/E -rekisterinvaihdoksen on oppinut selvittämään, ääniala laajenee silloin hetkessä ylöspäin useimmiten parin sävelaskelen verran; seuraava rekisterinvaihdos on (äänialasta riippuen) G/Gis-kohdilla. Rekisterinvaihdoskohtansa on hyvä oppia tuntemaan, sillä juuri niissä kohdissa ilmenee helposti jonkinlaista epävireisyyttä, jos ne laulaa liian raskaasti tai liian kevyesti.
 
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta käydä laulutunnilla, itseopiskelussa ainakin itseäni auttoi Seth Riggsin "Singing for the Stars"-kirja (löytyy musiikkikaupoista tai kirjastoista, vähintäänkin kaukolainana). Siinä on mukana CD, jolla on hyviä skaalaharjoituksia nimenomaan äänialan laajentamiseksi. En ihan allekirjoita kaikkia Riggsin metodeja mutta tuolla pääsee hyvin alkuun. Useimmilla ihmisillä kuitenkin on vähintään kahden oktaavin ääniala; toiset vain joutuvat tekemään muita enemmän töitä sen esille ja käyttökuntoon saamiseksi.
 
EDIT: Itsellänikin tilanne oli aluksi se, että käytössä oli n. yksi oktaavi ja sekin matalalla joten alttoilu tuli kuoroaikoina tutuksi. Riggsin kirja paransi tilannetta sen verran, että kun menin vihdoin laulutunneille, äänialaa oli melkein kaksi oktaavia. Opettajan avustuksella löytyi vielä se kolmaskin oktaavi - ja lopulta paljastui, että olenkin sopraano eli nimenomaan ne nuotit, joita minulla ei aluksi lainkaan ollut, ovat minulle kaikista helpoimpia laulettavia.
hannakatriina
08.07.2008 11:33:17
 
 
Tuo Seth Riggsin kirja on minusta jo vähän aikansa elänyt ja lähestyy asiaa tosi klassiselta pohjalta. Mutta hyviä harjoituksia siinä toki on, jos jaksaa kuunnella oopperaääntä, tummaa soundia ja isoa vibratoa... jos taas kevyempi laulutapa kiinnostaa niin suosittelen perehtymistä myös Complete Vocal Techniqueen ja Melissa Crossin metodiin Zen Of Screaming. Hyvä opettaja auttaa asiassa eteenpäin. Usein kyse on vaan oivalluksesta, koska ääni toimii vähän eri tavalla eri korkeuksilla ja eri äänensävyillä. Itse lähden siitä ajatuksesta, että kaikilla on edellytykset tuottaa sekä matalia että korkeita ääniä, mutta pitää löytää vaan se oikea väylä päästä ylös tai alas ja saada ne äänet hallintaan. Leiki äänelläsi - matki uikuttavaa koiranpentua, nasaalisti laulavaa sukkahousuhevilaulajaa, tai mitä ikinä keksit. Etsi eri soundeja ja eri tapoja käyttää ääntä.
ManuMäkinen
08.07.2008 12:11:54
kiitos neuvoista! voisin perehtyä noihin kirjoihin tässä kun lomillakin ollaan. Jos ne jostain käsiini saan.
En millään kehtaisi mennä laulutunneille, koska epäilen/tiedän että minulla ei ole hyvä ääni. Se aiheuttaa suurta epävarmuutta varsinkin laulaessa muiden kuullen.
Mutta eilen tuossa huomasin että kun sitäkin kohtaa aikansa veteli vähän eri äänenvärillä, aloin päästä korkeammalle.
Ärsyttää kun ei ole vielä sinut oman lauluäänensä kanssa niin vaatisi tilaa, jossa voisi olla varma ettei kukaan kuule :D
http://www.mikseri.net/artists/?id=69846
duparc
08.07.2008 12:29:45
En millään kehtaisi mennä laulutunneille, koska epäilen/tiedän että minulla ei ole hyvä ääni.
 
Tuo on nyt vähän jo samaa sarjaa, kuin ettei menisi lääkärille sillä perusteella, että "ongelmakohta" näyttää rumalta tai haisee pahalta. :D
 
Sitä vartenhan ne laulunopettajat ovat, että auttavat äänenmuodostuksen kanssa. Jos oppilaalla vain on yhtään sävelkorvaa (l. kestää nuotissa) niin äänestä saa harjoittelemalla vähintäänkin kelvollisen. Lisäksi kannattaa muistaa, että ei-klassisella puolella myös hyvinkin persoonalliset äänenvärit ja laulutavat ovat sallittuja, suorastaan suotavia.
ManuMäkinen
08.07.2008 12:35:32 (muokattu 08.07.2008 12:36:23)
Luulisin ainakin motivaationi riittävän laulamiseen, tai lähinnä kaikkeen musiikkiin liittyvään!
Haluaisin vain sellaisen ihanan pehmeän äänen jolta pystyy vetää matalalta, mutta myös korkealta, vähän kuin rufus wainwright... tai niinkuin mikael åkerfeldtin puhtaat äänet. Mutta ääntä ei näin vain pysty tilaamaan kuin pizzaa :/
 
Tuo zen of screaming näytti vähän puistattavalta kun youtubesta pätkiä katsoin. En mä huutasa halua! :D
http://www.mikseri.net/artists/?id=69846
duparc
08.07.2008 14:48:50
Mutta ääntä ei näin vain pysty tilaamaan kuin pizzaa :/
 
Tuo on hyvä pitää mielessä. Samoin se, että ääni kuulostaa omiin korviin aivan erilaiselta, kuin mitä kuulijoiden korviin... Tietysti se, mitä tekniikkaa/laulutyyliä lähtee opettelemaan, vaikuttaa suuresti myös lopputulokseen.
ManuMäkinen
08.07.2008 15:08:13
Tuo on kanssa yksi asia mikä harmittaa, siis ettei ääni kuulosta saalta kuin omiin korviin kuulee. Nimittäin pidä nlauluäänestäni itse, mutta se kuulostaa hirveältä kun tallentaa äänen. Varsinkin kun pelaan euron mikrofonilla :D
http://www.mikseri.net/artists/?id=69846
sukeltaja-ankka
30.07.2008 07:02:33
Tuo on kanssa yksi asia mikä harmittaa, siis ettei ääni kuulosta saalta kuin omiin korviin kuulee.
 
Agree. Iha perseest ku jossai jengis laulat ja on semmoi itsevarma fiilis. Sit joku tulee heittää jotai tyylii "lauloit sit vaa yhtä nuottia".
 
Itse en yksinkertaisesti enää uskalla laulaa liian monen omaa lauluani koskevan kommentin jälkeen. Ku ei itsetunto riitä, ni ei viiti ees yrittää. Epävarmana ku on iha turha laulaa, siit tulee pelkkää piipityst.
aaro
31.07.2008 21:24:47
Kyllä huonommallakin lauluäänellä kehtaa mennä laulutunnille.
 
Mun puheäänikin on jo ärsyttävän nasaali, mutta kun laulaminen on vaan hiton hauskaa puuhaa ja halusin oppia tekniikoita niin liityinpä keväällä opiskelijakuoroon ja kävin muutamalla laulutunnilla. Tekniikkaharjoitteet oli kyllä hyviä, ja nyt kun jälkeenpäin on niitä tajunnut enemmän ja alkaa niitä ymmärtämään, niitä tulee yksin oleillessa tehtyäkin, omasta mielestäni jopa hyvin tuloksin. Kuorossa laulan tenoria, ja keväällä tuntui ehkä hieman vaikealta ja korkealta, jännittää mennä nyt syksyllä taas, että pitääkö nyt vaihtaa bassoon. Laulutunneillekin on tarkoitus kyllä taas mennä, kunhan opinnot alkavat ja pääsen muuttamaan takaisin pk-seudulle.
 
Muutenkin mulla on pieni projekti puheeni/ääneni suhteen. Pääsoittimeni on kirkonurut ja piano, ja haluaisin toimia puoliammattilaiskanttorina. Hommaa haittaa kuitenkin epävarmuus äänen kanssa ja äänen nasaalisuus, ja tiettyjen konsonanttien lausumisvikaa. Puheterapeutin mukaan puheharjoitteilla saa äänen melko nasaalittoman kuuloiseksi, ja laulunopettajan kanssa taas äänenmuodostuksen hyvään kuntoon. Jää nähtäväksi sitten, kuinka paljon nämä vaikuttavat loppujen lopuksi, mutta yrittää kannattaa.
 
Tulipahan tekstiä, toivottavasti avautumiseni auttoi mitään..
sukeltaja-ankka
11.08.2008 17:13:20
No meig nyt sit varas itelleni paikan laulutunneille. Vähä hermostuttaa mitä siit sitte tuleekaa. Et onko ne sit vaa semmossia tsemppareit jotka yrittää esittää et hyvä tulee kuha maksat vaa. Vai oppisko siel sit oikiasti jotai... :D
 
Täytyy ny katella.
hannakatriina
11.08.2008 21:09:39
 
 
Et onko ne sit vaa semmossia tsemppareit jotka yrittää esittää et hyvä tulee kuha maksat vaa. Vai oppisko siel sit oikiasti jotai...
 
Ihan varmasti oppii oikeasti jos on pätevä opettaja, siis käytännössä pätevä, ei vaan paperilla pätevä. Ja oppii vielä paremmin jos opettaja on kärryillä siitä musasta mitä haluat laulaa. Omalla kohdalla ei tulis mieleenkään laskuttaa jos en aikois saada tulostakin aikaan, mut kaikenlaisia tyyppejähän sitä maailmaan mahtuu. Jotkut opettaa siks, että jostain on saatava rahaa ja muu motivaatio on nolla, jotkut opettaa siks, että oikeesti tykkää työstään. Ehkä kannattaa jo ekalla tunnilla käydä läpi vähän tavoitteita ja toiveita, kysellä opettajalta mitä hän aikoo sulle opettaa sekä kertoa mitä haluat itse oppia. Jos ei mikään asia kohtaa millään tasolla, niin sit voi olla parempi etsiä toinen opettaja...
 
Tiedän esim. itse, että en ole opettajana juurikaan mikään jazzin taitaja muuten kuin ihan palikkatasolla, joten teen asian selväks jo heti ekalla tunnilla. Jos oppilaalla on mieletön hinku oppia laulamaan vain ja ainoastaan jazzia, niin ohjaan hänet mahdollisuuksien mukaan jollekin toiselle, asiaa paremmin osaavalle kollegalle. Rokkareita ja hevareita opetan oikein mielelläni, mutta mulle itselleni ei oo kukaan koskaan opettanu niistä tyyleistä mitään - ei niitä metallimusan klassikoita paljoo oo laulutunneilla laulettu, mutta jazz-stankkuja on veivattu sitten siitäkin edestä (sillä tuloksella, että eipä enää paljoa kiinnosta). Opettajiani musiikkioppilaitoksissa en ole voinut itse valita, mutta toisaalta aina on silti jotain jäänyt tunneilta käteen, vaikka ei ehkä ihan just sitä mitä oisin itse halunnut.
 
Pointti tässä siis se, että ei kaikki lauluopet osaa täydellisesti kaikkia tyylejä. Laulutekniikan puolesta asiat ei tietysti eroa niin paljoo, hengitys toimii tietyllä tavalla oli tyyli mikä tahansa jne. mut toisaalta itse tykkään opettaa tekniikkaa juuri biisien yhteydessä, jolloin se on mielekkäämpää. Sitten jos itse tahdot laulaa Helloweenia ja opettaja tykkää laulattaa musikaalikappaleita, niin voit varautua pieniin ristiriitoihin ja turhautumiseen jossain vaiheessa, sekä opettajan että omasta puolestasi. Toki hyvä opettaja voi innostaa joskus sellaisiinkin juttuihin, joihin ei muuten tulisi ajautuneeksi - saattaahan sitä open opastuksella löytää vaikka jonkun musatyylin, joka sopii omalle äänelle ja olemukselle täydellisesti.
Guitar83
12.08.2008 22:04:25 (muokattu 12.08.2008 22:20:23)
Agree. Iha perseest ku jossai jengis laulat ja on semmoi itsevarma fiilis. Sit joku tulee heittää jotai tyylii "lauloit sit vaa yhtä nuottia".
 
Itse en yksinkertaisesti enää uskalla laulaa liian monen omaa lauluani koskevan kommentin jälkeen. Ku ei itsetunto riitä, ni ei viiti ees yrittää. Epävarmana ku on iha turha laulaa, siit tulee pelkkää piipityst.

 
Tähän auttoi ainakin minulla se, että vetää vaan mahdollisimman paljon pöydän kautta, niin että oma ääni kantautuu hyvin esim. monttujen kautta omiin korviin. Opit pikkuhiljaa mikä ei kuulostakaan oikeasti niin hyvältä kuin pään sisällä ja päinvastoin. Itsekään en pitänyt aikaisemmin omasta lauluäänestäni ja puheääntäkin pidin liian korkeana. Loppujenlopuksi huomasin että puheäänijuttu oli jäänne teini-iän itsetunto-ongelmista ja ääni onkin aika matala ja lauluäänestä on tullut paljon kehuja varsinkin hevimmältä naisväeltä. Vieläkään omaan ääneen ei tietenkään ole aivan täysin tottunut, mutta parempaan suuntaan menee kokoajan.
 
Periaatteessa se tärkein asia laulamisessa on kuitenkin se uskallus (ja sitä kautta rentous). Jos ei uskalla niin se laulaminen ei vain lähde, vaan tilalla on jotain vähemmän hienoa. Ja jos jossain olisi tarkoitus laulaa, niin emmehän me toki halua ähistä vaikeana, vaan _laulaa_, :) Tämän kun sisäistää niin kehittyminen on siitä eteenpäin jopa melkein helppoa.
 
Edit. Lisättäkööt perään vielä se, että itsehän en ole koskaan laulutunneilla käynyt ja omassa tekniikassa on vielä paljon pahojakin puutteita (joiden takia pitäisi jokunen tunti ottaa). Mutta näin oman kokemuksen pohjalta kirjoitin.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)