Tanssimusiikki ›

-Rush
-Kaikki laadukkaat hardrock/heavybändit. Twisted Sister ei kuulu niihin.
-Toto
 
Jos saa kolmen lisäksi mainita, niin Yes, Maiden, Elvis Costello, Gary Moore, Frank Gambale, Wes Montgomery, Pat metheny, Robben Ford, vanha Kiss, äh, en mä jaksa kirjottaa enempää. Äärettömän hyviä bändejä on niin paljon!

Sanoisin, että Abba, Genesis ja Leevi & The Leavings. Melodiat ja soundit kolahtivat kovaa.

...Leevi & The Leavings. Melodiat ja soundit kolahtivat kovaa.
 
WOoowoo.
 
Eka pelimies ;) ;)

Lecuona Cuban Boys
Olli Hämeen orkesteri
Kaseva

Bät ja Ryyd! Sen jälkeen mikään ei ollut enää entisellään.

1. Eagles
 
2. Steely Dan
 
3. Ei voi mitään, Agents !
 
Kun oli kerran pakko valita, niin kovan puristuksen jälkeen nämä jäivät.

James Brownin bändi. Puri 60- ja 70-luvulla, ja rytmi ja groove ovat hyvin esillä.
Defunkt, pasunisti Joe Bowien virityksiä. Lokero on no-wave funk. Pari kertaa tuli
pääkaupungissa nähtyäkin.
Contortions ( myös nimellä James White And The Blacks).
80- luvun alkupuolella kaksi viimeksimainittua vastasivat musiikillisia tuntojani ja olivat tuoretta tavaraa. Ja leimallisesti tanssimusiikkia, joten hyppäys Viljo Vesterisen musiikista ei ole kovin pitkä.
Tuosta kysymyksestä, tapahtuukohan kellään parhaillaan jotain vastaavaa, vai ovatko käsitykset vakiintuneet - papat muistelevat pohjalta. Mennyttä on aina helpompi kuvailla. Tuskin bändit kuitenkaan mitään mullistaa, paitsi ehkä vähän jos on itse osallisena.

ei parhausjärjestyksessä:
 
Teddy & The Tigers
- sai tarttumaan kitaraan ja perustamaan ekan bändin
 
The Ventures
- Walk don´t run ´64 ekaa kertaa radiosta kuultuna 70-luvun lopulla räjäytti tajunnan ja ihmetyksen, että mitäs musaa??!!
 
Ramones:
- osoitti että soittamisen ei tarvitse olla ryppyotsaista ja että voi olla hauskaakin sekä biisi ei välttämättä tarvitse kitarasooloa!

Wigwam, Hurriganes, Royals
 
Edit: jaa miksi? No näitä tuli kuunneltua ja näiden biiseillä aloitettua soittohommat kultaisella 70-luvulla. Tosin jo parin vuoden jälkeen hyppäsin tanssimusiikin puolelle ja se linja on pitänyt ja pitää edelleen. Vieläkin kuitenkin välillä muistelen vanhoja ja soittelen näiden bändien biisejä.

1. Topi Sorsakoski & agents. Esan kitarointi ja ne soundit. ja topin laulu.
 
2. Peer gunt. Twist twist erkinharjun rummunlyönti.
 
3. kingston wall. kuoppamäki & walli.

Vai kolme...
 
Ei pysty nimeämään.
Yksi on se tuntematon silloin 1980-luvun alkupuolella, jonka takia rautalanka alkoi kiinnostamaan mutta en tiedä oikein mullistiko varsinaisesti, ehkä hiukan suuntaa antoi ja ajatus jäi kytemään 2000-luvun alkuun asti.
Sitten on Pöheikön Pojat 1991-1993 (en keksinyt nimeä itse), joka on syy siihen, että viikonloppuja tuolla ympäriinsä ravataan.
 
Onhan niitä vaikutteita saatu sitten moneltakin suunnalta mutta mikään ei oikeastaan ole mullistanut maailmaa muuten.

1. Jussi and the Boys ja albumi "Mä tahdon rokata" on edelleen oiva kotimainen suorite
2. Toto ja albumi "IV" osoitti että taitoa tarvitaan
3. ZZ Top ja albumi "Eliminator" osoitti ettei sitä tarvita kovin paljon loistavaan lopputulokseen pääsemiseen.

1. Led Uriah Purple - hienoa ja mullistavaa
2. Wigwam - nuclearhommaa
3. The Band - syömmeen ( just hommasin Levon Helmin Dirty Farmerin - kertoo Kepun tarinan)

1. Jussi and the Boys ja albumi "Mä tahdon rokata" on edelleen oiva kotimainen suorite
2. Toto ja albumi "IV" osoitti että taitoa tarvitaan
3. ZZ Top ja albumi "Eliminator" osoitti ettei sitä tarvita kovin paljon loistavaan lopputulokseen pääsemiseen.
 
Höhö...ai Eliminatorilla ei ole taitoa...höhö...
 
1. Hurriganes 1972 joulukuussa livenä - ihan tajutonta...
2. Cream - Live Cream Vol II - Hyvöö meininkiä
3. Fabulous Thunderbirds livenä Tavastialla 80-luvun alussa - ihan tajutonta...

3. Fabulous Thunderbirds livenä Tavastialla 80-luvun alussa - ihan tajutonta...
 
Tuo pläjäys jätti jälkensä tännekin päin.

24 viimeistä vuotta on myös Toto inspiroinut.Muistan kun tulin intistä kotiin niin jotkut kuunteli Eppu Normaalin "Vuonna -85" suu vaahdossa. Minä kuuntelin "Rosannea" eikä yhtään tullut vaahtoa suusta,

Nykyään ei jaksa niin diggailla mitään erityisesti, mutta nuoruusvuosilta on jääny joitain influensseja mieleen.
 
* Kiss. Etenkin 70-luvun naamariaika ja miksei jotkut 80-luvunkin julkaisut. Ace Frehley oli mun ja broidin kitaristi-idoli, joka antoi alkusysäyksen tilutukselle.
* Dream Theater. Mun mielestä Images & Words -levy on yks kaikkien aikojen kaikista parhaita julkaisuja kokonaisuutena. Kosketinsoittaja Kevin Mooren lähdettyä tyyli sitten muuttui aika radikaalisti.
* Fates Warning. Jenkki"versio" Iron Maidenista. Toi ei kerro koko totuutta, sillä kyseessä on mun mielestä yks aliarvostetuimpia progebändejä. Kulta-aika 80-90 luvun taitteessa. Laulun ylivoimaa.. ;)
* Toto. Pitäähän sekin mainita. Nykyäänhän se on käsittämätöntä grungekuraa, mutta etenkin 80-luvun julkaisut Fahrenheit ja Seventh One toimivat.
* Eppu Normaali. Hienoa lyriikkaa ja kitarointia kautta linjan.
* Topi & Agents. Besame Mucho -levy jäi ehkä tän kokoonpanon ehjimmäksi kokonaisuudeksi!!?????

Ei noita oikeastaan ole kuin yksi, The Beatles.
 
Pikkupoikana joskus 70 -luvulla sain vanhan levysoittimen ja kasan humppalevyjä vanhalta sukulaismieheltä ja niitä aikani kuunneltuani vien kaikki rahani levykauppaan ja sain sieltä alennuslevynä Beatlesin Rock'N'Roll kokoelmalevyn 1-osan. Muistan vieläkin tunteen kun levyn aloitusbiisi - I Saw Her Standing There - alkoi ja kuinka parin ekan tahdin jälkeen olin pelkkää hymyä ja ajattelin että ''voiko se tosiaan olla tällaistakin'.
 
Tämän jälkeen on toki moni muukin tehnyt lähtemättömän vaikutuksen mutta tuo Beatles juttu on ollut ainoa jonka voi sanoa oikeasti mullistaneen elämän.
 
Edit: Tuo 'voiko se..' tunne tulee vielä nykyäänkin joskus pintaan Beatles levyjä kuunnellessa.

Kyllä se oli The Shadows, Rolling Stones, The Sounds, kaikki 60- luvulla!!