Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pleasure To Kill on allekirjoittaneelle yksi tärkeimmistä Thrash Metal levyistä ikinä, ellei juuri se tärkein ja käänteentekevin. Muutkin levyt Coma Of Soulsiin asti on loistokamaa, ja diggaan kyllä myös 90-luvun levyistä jonkin verran, kyllä niillä Outcastilla ja Endoramallakin on hetkensä, vaikkei mitään huippulevyjä olekaan. Violent Revolutionia kuuntelin aika paljon ilmestymisensä aikoihin, mutta levy menetti tehoaan aika reippaasti ajan kanssa. Enemy Of Godin nimikkobiisi on ihan hyvä, mutta muuten ei toimi ollenkaan, about viidennen biisin kohdalla jo alkaa tuntua että eikö tämä lopu koskaan??
 
2002 vuoden keikka Nosturissa oli kova, sen jälkeen Jäähallissa 2004 jo jonkinlainen pettymys. Harmittaa sanoa näin yhdestä lempibändeistäni mutta viimeksi kun näin Tavastialla Celtic Frostin lämppärinä, oli esitys jo aika surkea. Millen ääni aikamoista kähinää ja raakkumista, ja lavameininki vähän väkinäisen oloista. Tähän kun lisätään vielä se että suurin osa settilistasta oli juuri tuota Enemy Of Godthenburg sontaa niin ei hirveästi napannut, ja luvatut harvemmin soitetut biisit kuten Behind The Mirror tai Awakening Of The Gods loistivat poissaolollaan. Ainoa yllätys oli se että kerrankin Pleasure To Kill biisi soitettiin kokonaan eikä pätkäisty välikohdasta poikki niinkuin yleensä. Hyvistäkään biiseistä ei saanut oikein minkäänlaista fiilistä.