Kitarat: soittaminen ›

Kannattaako enää aloittaa kun ikää on 17v...
 
Itte oon lähemmäs kolmekymppinen ja nyt "vanhemmilla päivillä" oon ruvennu ottamaan tunteja. Voin sanoa, että hyvää tekee vaikkakin soittamista on takana päälle toista vuosikymmentä. Ei se teorian tietämys välttämättömyys ole, mutta jos rupeat käymään ammattilaisen luona, niin kyllä sekin puoli väkisinkin kehittyy...

Eli musiikkiopisto kannattaa? Oikeasti kun yksin soittaa, eikä ole mitään varsinaista päämäärää, niin sitä rupeaa kiinnostamaan enemmän toi soittaminen.
 
Siis tunneilla opetetaan pääasiassa tekniikkaa, mutta myös teoriaa?

Juu kyllä mä juttelen soittomaikkani kanssa teoria jutuistakin. Mutta teoriatunnit ovat kyllä sitten erikseen. Mun mielestä sun kannattais hakeutua musiikkiopistoon jos innostusta riittä. Ei se mistään tule poiskaan olemaan...

Mun mielestä sun kannattais hakeutua musiikkiopistoon jos innostusta riittä.
 
Kyllä riittää. Miten tuo ilmoittautuminen tapahtuu? Itseäni lähinnä olevan musaopiston sivut sattuu olemaan juuri "remontissa". Kannattaa varmaankin siis ottaa soittotuntien lisäksi teoriatunteja?

Eiköhän näihin opistoihin ole aina keväisin haut, minkä kautta opistoihin pyritään.

Olen tässä jo pidemmän aikaa soitellut sähkökitaraa ilman varsinaista päämäärää. Nyt alkoi kuitenkin kiinnostaa jonkinlaiset kitaratunnit. Kannattaako enää aloittaa kun ikää on 17v. Itse opiskelemallakin varmaan oppisi(?), mutta uskon noihin kitaratunteihin. Teillä on varmaan kokemusta musaopistoista. Toi hinta vaan ei hirveästi houkuttele. Täytyykö osata teoriaa kun menee niille tunneille jne.
 
Paljon kysymyksiä, niinpä toivon myös paljon vastauksia;)Kiitos.
 
Itse menin musiikkiopistoon juuri 17-vuotiaana ja saan tehdä nyt tätä työtä ammatikseni. Loppupeleissähän se tietenkin on itsestä kiinni. Opettaja on vaan väline, joka antaa vastaukset parhaansa mukaan niille lukemattomille kysymyksille, mitkä tulevat sinun loputtomasta mielenkiinnosta alaa kohtaan.
 
Se harhaluulo on monilla, että kun menen kitaratunneille opettaja opettaa minut soittamaan, mutta ei se loppupeleissä ole niin. Kyllä sinä itse opit soittamaan ja opettaja on vaan apuna ja kertoo erilaisia ratkaisuja ongelmiin. Itse pitää oivaltaa asiat. Ja aijai sitä tunnetta, kun oikeasti oivaltaa jonkun asian. Jos et osaa kysyä asioita, niin et voi kehittyä hyväksi. Kannattaa asettaa aivan päivänselviäkin asioita kyseenalaisiksi. Musiikissakin on niin hulluja lainalaisuuksia ja pinttyneitä tapoja, joita sitten taotaan päähän, koska asiat ovat vaan niin.
 
Voisin tehdä vertauksen koulunkäyntiin ja niihin tyyppeihin, jotka lukevat kokeisiin himona ja saavat hyviä numeroita juuri hyvän lukupäänsä ansiosta, mutta eivät sisäistä asioita vaan unohtavat lukemansa heti kokeen jälkeisenä päivänä. Näitä tapauksia, jotka haluavat vain paperilla näyttää hyvältä on todella paljon. Sama pitäisi olla koulunkäynnissä, eli esim. matematiikan tunnilla oppilaalla pitää olla oikeus kysyä, mitä hyötyä opiskeltavista asioista on? Esim. sosiaalisten taitojen ja itsensä ilmaisun opiskelu olisi tärkeä oppiaine koulussa. Musiikista kiinnostuneet nuoret voisivat jo hyvissä ajoin valita aineekseen esim. musiikkiterapian. Jos oppisi käyttämään musiikkia välineenä tasapainoisen elämän saavuttamiseen, niin sehän olisi suuri voimavara koko yhteiskunnalle. Vaikka Suomi mainostaa itseään hirveänä hyvinvointivaltiona, niin ei kaikkeen legendaan kannata uskoa. Ei ihmiset täällä ole sen onnellisimpia, kuin slummeissakaan, tai oikeastaan voivat olla masentuneempiakin. Mutta kaiken paskan keskellä on onneks mahdollisuus soittaa skebaa ja mikäs sen hienompaa. :D !

Se harhaluulo on monilla, että kun...
...Mutta kaiken paskan keskellä on onneks mahdollisuus soittaa skebaa ja mikäs sen hienompaa. :D !
 
Täyttä asiaa tuo teksti, saat plussan.

Tottakai kannattaa mennä kitaratunneille, jos soittaminen kerran kiinnostaa! Kehityt hyvän opettajan avustuksella varmasti nopeammin kuin yksiksesi.

Tottakai kannattaa mennä kitaratunneille, jos soittaminen kerran kiinnostaa! Kehityt hyvän opettajan avustuksella varmasti nopeammin kuin yksiksesi.
 
Musaopistoon kun hakee, niin varmaan on joku pääsykoe, että pääsee edes sisään? Vai olenko täysin väärässä?

Musaopistoon kun hakee, niin varmaan on joku pääsykoe, että pääsee edes sisään? Vai olenko täysin väärässä?
 
Jooh, sisko kun aikoinaan musiikkiopistoon haki niin pitivät jonkinlaiset pääsykokeet. Piti mm. laulaa joku pikku pätkä. En ole ihan perillä että mitä kaikkea siihen kokeeseen kuului mutta eiköhän ne siellä sitä hakijan musikaalisuutta ja motivaatiota testaa. Voin olla väärässäkin mutta tälläinen muistikuva siitä touhusta on jäänyt. Siitä nyt on kuitenkin aikaa kun sisko sinne haki (ja pääsikin vielä).

Musaopistoon kun hakee, niin varmaan on joku pääsykoe, että pääsee edes sisään? Vai olenko täysin väärässä?
 
Joo, onhan noissa musaopistoissa yleensä joku aika muodollinen pääsykoe.
 
Jos paikkakunnallasi on useampiakin eri musiikkiopistoja, niin kannattaa kysellä, että kuinka suuri pop/jazz-opetuksen puoli kussakin niissä on, järjestetäänkö niissä erillistä pop/jazz-teoriaa, onko esim. bänditoimintaa jne... Täten saat enemmän vastinetta rahoillesi, eikä sinun tarvitse istua millään kuivilla klassisen teorian oppitunneilla, joissa opetus vielä kaiken lisäksi voi (näin kevyen musiikin näkövinkkelistä) olla hyvinkin puutteellista.

...aloitin viime syksynä käydä soittotunneilla musaopistossa, ovet parempaan soittamiseen aukenivat siinä määrin, että tietää paljon enemmän mitä harjoitella ja millä tavoin. Motivaatio soittamiseen kasvaa kun saa kuunnella ammattilaisen soittoa kerran viikossa, tulee suuri halu oppia itsekin paremmaksi ja huomaa kuinka vähän sitä oikeasti itse osaa. Enemmän olen soittotunneilla oppinut teoriaa ja saanut hyviä ideoita tekniikan kehitykseen ja soittoharjoituksiin kuin että olisin siellä pääsääntöisesti soittanut. Itse tulee kyseltyä usein asioista joita on kotona itsekseen miettinyt ja ehkä päätynyt umpikujaan. On siellä todellakin hyötyä käydä, etenkin jos on sitten vaikka soittanut jo aikansa ja haluaa soittaa ihan jotain muuta mitä aikaisemmin on vääntänyt.

Pitäisiköhän minunkin ruveta ottaamaan musaopiston tunteja... Saisin varmaan paremman teoriapohajan, soitto kulkee tos ihyvin mutta en oikeastaan tiedä teoriasta juuri perus asioita enempää...

Jooh, sisko kun aikoinaan musiikkiopistoon haki niin pitivät jonkinlaiset pääsykokeet. Piti mm. laulaa joku pikku pätkä. En ole ihan perillä että mitä kaikkea siihen kokeeseen kuului mutta eiköhän ne siellä sitä hakijan musikaalisuutta ja motivaatiota testaa. Voin olla väärässäkin mutta tälläinen muistikuva siitä touhusta on jäänyt. Siitä nyt on kuitenkin aikaa kun sisko sinne haki (ja pääsikin vielä).
 
Minäkin hain joskus olikohan 7 vai 8 vuotiaana. En muistanut kunnolla biisin sanoja, mutta yritys oli niin kova, että pääsin. Se oli joku kappale, missä joku laiva oli uppoamassa, joku lastenlaulu siis.
EDIT: En oikein muista mitä muuta siihen kuului, mutta taisipa siinä olla jonkinnäköinen haastattelukin tms.
Ja minäkin pääsin ensimmäisellä yrityksellä :)

Minä hain musiikkiopistoon 6-vuotiaana soittamaan viulua.En muista siitä paljoa,mutta lauloin jotain ja sitten opettaja naputteli jotain rytmijuttuja ja se piti naputtaa perässä jne.Pääsin sisään ekalla yrityksellä.Kitarapuolella on kuulemma vähän eri systeemi,koska hakijat ovat yleensä vanhempia.Siitä en juuri mitään tiedä kun vaihdoin suoraan viulusta kitaraan.
 
Eihän tuossa 17-vuoden iässä ole sinänsä mitään ongelmaa,mutta opistoon voi olla vaikea päästä sisään,varsinkin kun paikkoja ei ole avoinna läheskään joka vuosi.Toisaalta myös intensiiviseen harjoitteluun on paljon vähemmän aikaa kuin vaikkapa yläasteella jne.Suosittelen kuitenkin musiikkiopistoon pyrkimistä kaikesta huolimatta.Teorioita voi tenttiä ja niin poispäin.Topah on hyvä esimerkki siitä että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.Kaikkihan riippuu vain omasta mielenkiinnosta ja siitä,kuinka paljon on valmis tekemään uhrauksia oppimisensa eteen.