Kitarat: kitarakamat ›

Laitanpa minäkin sanaseni tähän keskusteluun. Olen siis hiljattain (hieman varttuneemmassa 26 vuoden iässä) aloittanut kitaransoiton, ja omistan akustisen kitaran ja Fenderin halpis-straton. Näistä akustinen Yamahani on tilattu Thomannilta, kuten myös nykyistä Fenderiä (jonka sain kaverilta) edeltänyt Squierini (ihan ensimmäinen kitara).
 
Ja miksikö T-kaupasta? Koska rajallinen kokemukseni suomalaisista musiikkiliikkeistä on vähintäänkin masentava. Koko musiikkikaupan "kulttuuri" tinkimisineen on minulle vierasta ja hieman epämiellyttävää (arvostaisin reippaasti enemmän valmiiksi tingittyjä tavaroita ja kohtuullisilla hinnoilla varustettuja hintalappuja, jotka pitävät kutinsa). En tähän mennessä ole tuntenut olevani millään tavalla arvostettu asiakas, vaikka saattaisinkin kantaa useammankin sataeurosen firman kassaan.
 
Kerronpa kaksi esimerkkiä:
 
1) Kävelin täytenä ummikkona sisään Kitaraliikkeeseen (name withheld) ja hetken aikaa ympäristöä tarkasteltuani esitin asiani myyjälle: En ole koskaan mitä instrumenttia soittanut, mutta haluaisin kovasti sähkökitaran. Myyjän silmiin syttyi kiilto, ja hän esitteli mairittelevasti minulle muutamaankin kitarapakettia. Onneksi olin ottanut asioista sen verran selvää, että minulla oli jonkinlainen käsitys kitaroiden hinnoista ja perus-aloittelijamerkeistä, ja tajusin, että diilit joita sorvattiin eivät olleet millään tavalla reiluja (kuten eivät olleetkaan, näin jälkeenpäin paremmalla tiedolla katsottuna). Mainitsinkin jotain vähän sen suuntaista, minkä jälkeen myyjä hymähti ja katsoi alentuvasti, minkä jälkeen puheisiin tuli ivallinen sävy. Sanoin harkitsevani asiaa, ja poistuin liikkeestä.
 
Koko ajan olo oli kuin käytettyä autoa keltaisesta pörssistä ostaessa, ja kotiin päästyäni pistin tilauksen vetämään T-kaupasta. Tämä kyseinen Kitaraliike menetti minussa asiakkaan pysyvästi, mutta minä sain samat vehkeet Thomannilta yli 150 euroa halvemmalla (mikä on jo mielestäni aika rutkasti, kun kyse on 200 euron Squierista ja micro cubesta).
 
2) Halusin akustisenkin kitaran, joten menin sukuloimassa ollessani käymään toisen kaupungin Musiikkiliikkeessä (jätetään nyt tämänkin nimi mainitsematta). Kävelin akustisten luo ja kysyin myyjältä, saisinko kokeilla muutamaa. Lupa heltisi toki, ja siinä sitten ajattelin kokeilla muutamaa halvempaa mallia. Pidin akustista kitaraa ensimmäisen kerran kädessäni sen jälkeen, kun aloin opetella soittoa, joten en varmaankaan antanut kovin ammattimaista vaikutelmaa. Kitara oli melkoisessa epävireessä, mutta sain sen korvakuulolta jonkinlaiseen kuosiin, minkä jälkeen yritin soittaa paria tuttua biisiä (en Stairway to Heavenia tai Metallicaa :)). Yhtäkkiä huomaan, että myyjä hihittelee minulle, eikä edes yritä peitellä sitä. Haluaisinpa nähdä sen puoli vuotta soittaneen, jolta se barre-F tulee kauniin heleänä, varsinkin jos tämä on tottunut ohuehkoilla kielillä varustettiin sähkökitaraan ja kokeilee nailonkielisellä... no, päädyin kuitenkin mukavan tuntuiseen ja käteen sopivaan teräskieliseen (jolla sujui jo reippaasti paremmin, ja jota olin jo aikaisemmin katsellut netistä), vein sen kassalle ja kysyin hinnasta. Myyjä totesi saman hinnan kuin hintalapussa ja ehdotin, että hinnan voisi kenties pyöristää alaspäin vaikkapa lähimpään sataseen (muutaman kympin alennus, ja tässä vaiheessa hinta noin 80 euroa T-kaupan hinnan yläpuolella). Myyjä totesi että ei voi, koska muuten menee alle sisäänostohinnan, mutta että voisin saada plektran kaupantekijäisinä (vau), tai sitten voitaisiin katsoa jotain minulle sopivampaa kitaraa (wtf?). Sitten mainitsin jo Thomannin hinnan suorana, ja myyjä totesi, että ostapa sitten sieltä. Ja niin minä ostin, ja olen ollut tyytyväinen.
 
En takuulla ole musiikkiliikkeen unelma-asiakas: En ole assertiivinen tai ulospäinsuuntautunut, en tiedä kitaroista saati sitten muista soittimista kovin paljoa, en osaa heittää asiaankuuluvaa läppää ja pitkästä tukastani huolimatta en soita heviä tai progeilevia sooloja. En oikeastaan osaa edes soittaa. En ole hengannut kaupoissa teini-iästä saakka niin, että tuntisin myyjät, enkä sitä aio tehdä jatkossakaan. Saatan kysyä tyhmiä, mutta oletan että hyvään asiakaspalveluun kuuluu se, että vilpittömin mielin tyhmiä kyselevä saa tietoa ja kokeilla soittimia ilman, että yritetään kusettaa tai vittuilla. Näin se toimii lähes kaikilla aloilla, mutta tästäkin ketjusta päätellen musiikkiliikkeet ovat jotenkin oma juttunsa. Viimeksi kun menin tietokonekauppaan hakemaan komponentteja, myyjä selitti juurta jaksain eri virtalähteiden ja koteloiden eroista ja valittiin yhdessä minulle paras vaihtoehto, ja sain asennuksenkin kaupan päälle. Viimeksi kun menin musiikkiliikkeeseen, myyjä vittuili minulle.
 
Tästä syystä siis kasvoton verkkokauppa voi oikeasti olla ihan houkutteleva vaihtoehto, varsinkin aloittelijalle. Nyt olen harkitsemassa Stratocasterini vaihtoa esimerkiksi RG-sarjan Ibaneziin, sillä haluaisin humbuckereilla varustetun kitaran, jossa on matala action ja josta saa vähän rankemmat säröt. En vaan oikein tiedä, uskallanko mennä kokeilemaan musakauppaan moisia enää. Tietysti voisin ottaa osaavamman kaverin mukaan tai sitten koittaa tuuriani kolmannessa kaupassa, sillä onhan niitä tässä kaupungissa monta. Ehkä minulla on käynyt vain huono tuuri. Ja sujuuhan se F-duurikin jo.