Yleistä keskustelua musiikista ›

kasarit urkusaundit ja tissahdusvirveli

http://acta.uta.fi/teos.phtml?10811 Koppaappa tuosta sähköinen veriso. Kyseessä on Juha Korvenpään väitöskirja "Paavot kehiin", jossa käsitellään suomalaisen iskelmämusiikin kehitystä niin laitteiden,tekijöiden kun työskentelytapojen näkökulmasta.
 
No hitto, plussa tästä. Mielenkiintoista luettavaa ja käsitellään tuota bassosoundiakin useamman sivun verran.

Hmm..itselle tulee mieleen moog 70 -luvulta (Jan Hammer,proge) sekä Phil Collinsin rumpusoundit 80 -luvulta sekä Genesiksestä ,että soolona.

kasarit urkusaundit
 
mitäs nämä kasarit urkusaundit on?
 
tutumpia useimmille luulis olevan kasarisynasoundit

Parin viime vuoden aikana kaikenlaisilla artisteilla, joita MTV:llä pyörii:
 
Timbaland. Kirjoitetaan biisin nimeen että feat. Timbaland ja ko. ukko käy vähän pyörimässä videolla ja huutamassa yeah yeah. Nykyäänhän tuon kyllä sinäänsä ymmärtää, että herra on sen verran iso nimi, että hänen läsnäolonsa taitaa tuoda automaattisesti pääsyn MTV:n listoille.
 
Viime aikoina Timbalandilla on ollut tapana vetään joka biisin alkuun sellainen helvetin ärsyttävä "TSIKITSIKITSIKI timbaläääääääääänd" -mölinä joka biisin alkuun.

Hmm..itselle tulee mieleen moog 70 -luvulta
 
Aaah ihana moog-soundi :) The best of the best.

Nämä ovat lähinnä omia kuulohavaintoja, jotka sopii kyllä kyseenalaistaa.
 
70-luvulta on helppo sanoa kliseitä: moog, huilu, jouset, torvet, rhodes, wurly, wah-wah, bongot, hyvin erottuva basso, lattariperkussiot (diskossa). 80-luvun peruskliseet olivat kai saksofoni, kliinisyys, digisynat ja em. isot, kaikuvat, geitatut rummut + synarummut filleissä. Pirstoutuneelta 90-luvulta ei paljon uskalla sanoa, synapuhaltimia (esim. Calliope) ja synkopoitua synapianoa nyt esiintyi aika paljon tanssimusiikissa. Vähän vaikeammin huomattavaa hidasta kehitystä ovat vaikkapa overdubien yleistyminen ja taustalaulujen monimutkaistuminen (varsinkin R&B:ssa) vuosikymmenten kuluessa.
 
Sitten on näitä pikkujuttuja.
 
80-luvulla on hitaissa biiseissä usein sellaista Pastoriuksesta muistuttavaa mouruavaa bassosoundia, joka nousee välillä aika ylöskin.
 
Brittirockissa luultavasti Smithsin vaikutuksesta 12-kielinen yleistyi 80-luvulla.
 
Olen ihmetellyt miten saadaan aikaan 80-luvulle tunnusomaiset korkeat, kaiutetut kitararyöpyt, joita esimerkiksi Rushin Power Windows -kiekko on täynnä. Millään muilla vuosikymmenillä ei kuule mitään vastaavaa.
 
80-luvullakin käytettiin torvia, mutta enemmän korkealta soitettuina pikku tuuttaussarjoina kuin 70-luvun big band -tyylillä.
 
80-luvun puolivälissä monilla poplevyillä stereokuva on ihan joka paikassa, kaikkea pientä kilkutusta ja kitarariffiä on pannattu sinne sun tänne. Tsekatkaa vaikka joku Simple Minds tai Arcadia.
 
00-luvun vaihteessa kuului todella monien biisien taustalla olevan jotain hiljaista rumpukonenakutusta pannattuna vähän keskeltä pois.
 
00-luvun trendi tuntuu olevan jättää paljon kaikkia ähinöitä ja hönkäyksiä lauluun, mistä en itse välitä juurikaan.
 
00-luvulle tuntuu myös olevan tyypillistä yhdistää lo-fia hifiin: esimerkiksi rummut kirkkaana, joku kitara todella mutaisena ja loput soittimet siltä väliltä.
 
Tuota iskelmäkirjaa täytyy vilkaista, vaikuttaa mielenkiintoiselta.

1980-luvun synatorvet. Kulta-aika noin 1987-1990. Hyi helevetti. Surun pyyhit silmistäni.

http://acta.uta.fi/teos.phtml?10811 Koppaappa tuosta sähköinen veriso. Kyseessä on Juha Korvenpään väitöskirja "Paavot kehiin", jossa käsitellään suomalaisen iskelmämusiikin kehitystä niin laitteiden,tekijöiden kun työskentelytapojen näkökulmasta.
 
Mulla on toi paperiversiona. Mainiota luettavaa.

Konemusan puolelta vois mainita 909/303-yhdistelmän, joka on kaikkien kliseiden klisee jo parilta menneeltä vuosikymmeneltä ja ilmeisesti toimii vieläkin?!?

1980-luvun synatorvet. Kulta-aika noin 1987-1990. Hyi helevetti. Surun pyyhit silmistäni.
 
Tuo on kyllä paras! Voiko enää halvemmalta ja muovisemmalta kuulostaa.
 
Suomalaisessa musiikissa kasarimeininki jatkui vielä pitkälle 90-luvulle, mikä on tietysti hienoa sekin.

2000-luvulla:
 
Soittotekninen osaaminen. Tilutus.
 
Pro-tools.

2000-luvulla:
 
Soittotekninen osaaminen. Tilutus.
 
Pro-tools.
 
Mun mielestä soittotekninen osaaminen ja tilutus tuli kyllä kaikkein kliseisimmin esiin 70 ja 80 luvun progessa ja progevaikutteisessa raskaammassa rockissa. Sen jälkeen sitä ei ole saatu vaan kitkettyä pois.

Tässä uuden polven MTV-ärränbeessä on se yksi ja ylivoimainen hermonpuristaja: ne handclapsit. Ne hevon. veetun. handclapsit. Eikö ny suatana niitä biisejä ole voinut jättää muuten vaan helvetin tylsisksi ja melodiavapaiksi jurnutuksiksi, vaan on 99 prosenttiin pitänyt tunkea perkussiopuolelle niitä käsitaputus-iskuja, pilaten kyseistä soundielementtia totaalisesti.
 
Edit: Kävin miettimään kyseistä ilmiötä. Jaaaaaaaargh, killhackslashmolestdestroywithimpunity!!!!!

mitäs nämä kasarit urkusaundit on?
 
tutumpia useimmille luulis olevan kasarisynasoundit
 
no niin näitä justiin haettiin, kirjottelen mitä sattuu hyvä et korjaillaan

Joukkokäsienläpsäytys tuli jo joskus 1970-luvun loppuvuosina snaren tilalle R&B:ssä. Mikäköhän ois varhaisin hitti-single, missä on tämmöinen?
 
Kyllä musta jo 1960-luvun Motown-sinkuissa läpsitään käsiä kuin gospelmessussa.

Kyllä musta jo 1960-luvun Motown-sinkuissa läpsitään käsiä kuin gospelmessussa.
 
Ja monissa vielä vanhemmissa doowop-levyissä.

Kyllä musta jo 1960-luvun Motown-sinkuissa läpsitään käsiä kuin gospelmessussa.
 
Varsin totta. Enpäs perhana ole ennen ajatellut, silloin sitä vaan menee siihenkin hommaan mukaan. Niinno, niinhän siinä käy kun se musakin on perhana hyvää.

Jo muinaiset roomalaiset...