Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Vähän silleen masentavissa olosuhteissa saa kaikkea hienoa aikaan.
 
Huomasin ite saman. Ei ole tosin tullut laitettua kaikkia tekeleitä mihinkään ylös. Valitettavasti.

kyllähän niitä melodioita ja riffejä päässä kehittyy minullakin, ne sitten vaan on joko liian monimutkaisia minulle tai sitten vaan tylsiä ja kuluneita. Mutta pitäisi vaan yrittää ne sinne paperille tjms. laittaa, kuinka paskoja vaan ovatkaan.
 
Eihän nuo maailman levyiltä löytyvät huippubiisitkään välttämättä ole niin erityisen hyvältä kuullostaneet aluksi. Usein ne ratkaisevat elementit voivat syntyä vasta joskus paljon myöhemmin, kun biisi on otettu tehotyöstöön. Tuskin olisi huonosti sanottu, että biisi ei melkeinpä ole koskaan valmis, se vaan jalostuu ja jalostuu. Ja onhan se yhtyeen muistakin jäsenistä kiinni miltä se biisi kuulostaa, varmastikin.
 
Olisi hyvä miettiä paskaa riffiään kirjoittaessaan, että miltähän se kuulostaisi vaikkapa parin vuoden päästä, kun olisi musiikillinen silmä ja korva vähän enemmänkin päässyt kehittymään.
 
Tai sittenhän voi olla niinkin, että olen täysin väärässä.

On se

No nyt on kulunut noin puoli vuotta siita kun aloitin taman aiheen.
Ja sina aikana olen tehnyt kaksi biisia. Kummatki on omasta mielesta, ja bandi kavereittenkin mielesta, saatanan huippuja, heh.
Voitte kuulla nama kaksi laulua ehka kahden kuukauden sisalla kun menemme NO ARMORin (bandini) kanssa studioon.
Eli www.noarmor.tk jos kiinnostaa.
 
Mutta on taas ongelma - (yllatys yllatys). Nyt on just sama fiilis ku silloin ku kirjotin taman aiheen alkuunsa, heh. Ei saatana.
Eka biisi joka syntyi taman aiheen jalkeen... se vaan tuli... soitin vaan niin upsista, sieltahan tulee hyvaa matskua, heh... ja ei tarvinnu ku soittaa 3-5 kertaa lapi se biisi niin oli jo muistissa. Paitsi soolo, johon kaytin vahan aikaa.
 
No ei kai tassa mikaan muu auta ku antaa sen vaan tulla taas, heh.
 
Jou!!!
 
-Antti (gtr/voc - No Armor)
www.noarmor.tk

Kokonaisia biisejä ei ole koskaan pulpahtanut kuin tyhjästä, mutta biisiä kantava / biisin kiteyttävä teema yleensä syntyy "vahingon" kautta, se vain tulee. Siitä eteenpäin sävellys onkin lähinnä armotonta työtä, josta en ainakaan itse pidä kovinkaan paljoa verrattuna tuon teeman tulemisen aikaansaamaan riemuun. Jälkeenpäin on tietysti mukava hymyillä voittajana hyvä biisi takataskussa.
 
Masentuneena kyllä on mukava soitella, mutta turhautuneena ei kyllä onnistu mikään, silloin on pakko jättää musiikkikin ja keskittyä hetkeksi pelkästään vitutuksen ihanuuksiin. Tuollaisen myrskyn jälkeen yleensä syntyy ihan hyviäkin ideoita.
 
Niin, jos oksettaa niin kannattaa oksentaa, tyhjästä on kuitenkin paha nyhjästä biisiä.