Tanssimusiikki ›

Tuon eilisen mestaruuskisan voitto hieman ihmetytti.
Arvelin italialaisen ja venäläisen harmonikkataiteilijoiden tuon "lopputaistelun" käyvän, kuten sitten kävikin.
Italialainen päätuomari, jonka sävellyskin kisassa italialaisen soittajan esittämänä kuultiin, osasi vetää voiton kotiin kuitenkin arvovallallaan ja saaden muut tuomarit puolelleen..
 
Kaikki kilpailut musiikin ja yleensäkin taiteen kohdalla on mielestäni väärin ja suhtaudunkin ko. tapahtumiin yleensä vain viihteenä (jokaisella on ja pitääkin olla omat suosikkinsa ja makunsa).
Tosin väliin alkaa kyrsimään nuo kaupalliset "puljailut" jne. :/

Minä en taaskaan muistanut katsoa, enkä kyllä yritäkään areenalta. Oliko se voittaja joka sitä libertangoa siinä ohjelman lopussa veteli?
Jos oli, niin täytyy tuohon S:n kommentin viimeiseen lauseeseen puuttua: siltä kaverilta oli paljetekniikka hukassa ja välillä oli kyllä oikeat nappulatkin hukassa.
Ei sitä palkeen suuntaa saa kesken soivan äänen kääntää (joo, katson itse kriittisesti peiliin samalla).
 
Miksi ei?

Miksi ei?
 
Niinpä! ..esim. "paljetremolo"!

Niinpä! ..esim. "paljetremolo"!
 
No taas tartutaan epäoleellisiin seikkoihin. Paljetremolo on oma asiansa mutta jos vedetään pitkää vaikka kokonuottia vaihdetaan palkeen suunta kesken kaiken, niin eihän se silloin soi kokonuottina vaan kahtena eri äänenä.

Mutta oliko paljetremolo kohdallaan kimalaisen lennossa?

Miksei muuten sitä päätuomaria vaihdeta vuosittain? Sama italialainen oli tuomaroimassa myös vuosi takaperin.
 
Mulla on tästäkin teoria ja mielipiteeni siitä, mutta en taida sitä kertoa julkisesti.

Tuossa Nummisen Baarien mies kirjassa kerrotaan, että Veikko Ahvenainen oli ollut oppipoikana Kuopion konepajalla. Eräänä päivänä Ahvenainen oli päättänyt hankkia harmonikan. Hän oli mennyt osto- ja myyntiliikkeeseen ja valinnut soittopelin. Soitin mukanaan Ahvenainen oli palannut konepajalle. Palkeissa oli reikiä. Kertoman mukaan "apteekista ostettiin heftaa ja paikattiin reiät", ja Ahvenainen oli ollut valmis aloittamaan maailmanmenestyksensä.

Kaikki kilpailut musiikin ja yleensäkin taiteen kohdalla on mielestäni väärin ja suhtaudunkin ko. tapahtumiin yleensä vain viihteenä (jokaisella on ja pitääkin olla omat suosikkinsa ja makunsa).
Tosin väliin alkaa kyrsimään nuo kaupalliset "puljailut" jne. :/
 
Niin minustakin.
 
Urheilussa on toisin, vaikka viihdettä sekin minulle, mutta ei hulluuteen asti.
Sodankäyntimuoto kiihkoiluineen, mutta
selkeästi pisimmälle hypännyt aina voittaa.
Haitarinsoittokisoissa jäämmekin odottelemaan ensimäistä doping-skandaalia, josta luemme Harmonikkaliiton lehdestä, keille se sitten tuleekin.

Vesterisen Vili ja Laihas-Onni olivat niitä ensimmäisiä doupattuja.

Vesterisen Vili ja Laihas-Onni olivat niitä ensimmäisiä doupattuja.
 
MOI
 
Ai ensimmäisiä? Tuskin, eikä ainakaan viimeisiä. Mutta varmastikkin lajinsa tyylipuhtainta kärkeä.

Ainoan "skandaalin" on tainnut aiheuttaa vahvasti doupattuna
ollut Nyströmin Arvo v.59 Ilomantsissa. Tai ainakin hänen syykseen on
laitettu Olavi Virran suosion hiipuminen sen keikan jälkeen.

Vesterisen Vili ja Laihas-Onni olivat niitä ensimmäisiä doupattuja.
 
Eskö Könönen,
soittimensa tuntien,
tuon viisirivisen.
Nappuloita hivellen,
loi meille ikimuistoisen, jäljen
sieluun jättäen.
 
Setä

Kuulin jostain: Topi Manninen tuli kilpailuihin hiukan maistissa. Joku sanoi, että pitää soittaa selvinpäin. Tähän Topi oli kuuleman mukaan todennut: "Enhän mä voi selvin päin soittaa, kun en ole selvinpäin harjoitellutkaan."

Harmonikka on kaikenkaikkiaan hieno soitin kaikenlaisine soittajineen
Suomalaisuutta. Kouvolan pelit ja Landolan kitarat! Jos ei taitu, niin kirjeopistoon.

Joskus ehkä olen aikaisemminkin...
 
Erään kylän martat halusivat hanurimusiikkia kesäjuhliinsa ja tilasivat kaupungista kuuluisan hanuristin soittamaan juhlan alkuun "Muistoja Pohjolasta"! Hanuristi kun oli ja taksilla kun tuli niin oli tietysti kunnon jurrissa tullessaan juhlapaikalle. Kävi vielä ennen juhlan alkua nurkalla kusella ja jätti sepaluksen vahingossa auki niin että juhlapaidan valkoinen helma lepatti etuhalkiosta. Soitti marssin pois ja otti abloodit vastaan kumarrellen. Eräs mielensä pahoittanut juhlan järjestelytehtävissä aktiivisesti mukana ollut martta tuli siihen ja totesi:"Kyllä herra hanuristi voisi soittaa näin hienossa juhlassa...sepalus kiinni!" Hanuristi totesi siihen:"En nyt muista shitä ulkoa.. mutta josh voisit vähän alkua shiitä mulle viheltää?"

Elokuvassa Pako Alcatrazista, Clint Eastwood opettelee sellissä haitarinsoittoa ja käyttää koteloa pakosuunnitelmissa.

Elokuvassa Pako Alcatrazista, Clint Eastwood opettelee sellissä haitarinsoittoa ja käyttää koteloa pakosuunnitelmissa.
 
Clint on Jazz-diggari ja osaa sitä myös pianolla soittaa ja on myös saanut erityisen huomionosoituksen Jazz-musiikin oivallisesta käyttämisestä ohjaamissaan elokuvissa.

Vesterisen Vili ja Laihas-Onni olivat niitä ensimmäisiä doupattuja.
 
Tarina kertoo, että Vesterisen käsiä oli leikelty sormien väleistä, että sormet pitenee.Ite oon suunnitellu mennä Virroon samaan leikkaukseen mutta kohde sijaitsee muualla kuin sormissa.

Heehee, joku akatemian käyneistä voisikin valaista, että joko sinne on saatu järjestettyä se kännissä soiton alkeiskurssi.
 
Oliskin ollu. Ei sitä luvannu muut tehdä tunnilla kuin Jarvolan Jukka (R.I.P), sille sai soittaa vaparia Ateljessa käynninkin jälkeen.