Kitarat: kitarakamat ›

Tässähän olisi jollekin musakaupalle myynninedistämisidea, tuolla kimppatilaushuoneessa kun on keskustelua näistä kiinalaisfirmoista joista saa plektroja omalla logolla jotain 10 c/kappale jos tilaa tarpeeksi paljon (muutamia tuhansia kpl.). Ei muuta kuin ämpärillinen liikkeen logolla varustettuja plekuja tiskille ja siitä pari kappaletta jokaiselle ostavalle asiakkaalle kouraan. Voisi tietysti hiukan vähentää plekujen myyntiä, mutta toisaalta enemmän soittavilla kuitenkin on tietty oma suosikkipleku että kyllä niitä varmaan silti menisi niille joille ei ko. "yleismalli" kelpaisi, ja ilmaisplekujen pyytäjille voisi ihan reilusti sanoa että "näitä annetaan ilman, muut mallit pitää ostaa". Samalla saisi vähän mainostakin.
 
custom shop tekee jo näin. ainakin viimeksi sain plekuja kourallisen, jossa luki mad professor custom shop.

Tuohon muuhun perseilyyn en viitsi pahemmin vastata, mutta kommentoin tähän yhteen asiaan...
 
Tyytyväinen asiakas on hyvä asiakas jatkossakin, onko tämä jotenkin vaikea tajuta?
 
Hyvä asiakas on sellainen asiakas, jolle myydyistä tuotteista saa asiallisen katteen. Hyvä asiakas ei ole sellainen, joka ruinaa valmiiksi pienistä katteista puolet pois ja vaatii vielä kourallisen ilmaiskamaa päälle, ja jos ei saa niin haukkuu että "onpas paska palvelu..." Kokemuksen syvä rintaääni toteaa tähän myös sen, että kun kerran on tingitty ja saatu jotain niin sen jälkeen tämä aasiakas olettaa itsestäänselvästi olevansa niin "hyvä asiakas" että hänelle tingitään jatkossakin pienemmät hinnat ja se kourallinen oheiskrääsää. Myyjälle tämä merkitsee a) pienempiä tai olemattomia katteita, b) ajanhukkaa kun pitää vääntää hinnoista ja c) kireämpiä hermoja. Eräässä firmassa näitä ammattitinkijöitä kohdeltiin tasan siten, että jos hinnasta ei päästy yksimielisyyteen ja homma meni aikaavieväksi jankutukseksi, niin todettiin että "ei käy, katteet meni jo" (menetetty aika pois tuottavasta työstä -> pois katteesta) ja siirryttiin palvelemaan seuraavaa asiakasta.
 
Mutta usko pois, niissä musiikkikaupoissa liikkuu myös ihmisiä jotka ovat oikeasti ostamassa itselleen kitaroita, vahvistimia yms. ja joille se parin euron "voitto" ei todellakaan ole paljon paskankaan arvoinen. Ei rahallisesti eikä myöskään "hyvän mielen" suhteen. Luulisin että nämä kaverit ovat musiikkikauppiaalle paljon parempi (ja usein myös tyytyväisempi) asiakas kuin nämä "laitax muutaman kielisetin ja kasan plekuja kaupanpäällisix?!?"-tyypit. Ja tämä on siis ihan mielipiteeni vaikka olen musiikkikaupoissa vain ja ainoastaan asiakkaana.

Minusta on myös turhaa mennä valittamaan musakauppaan siitä että thomanilla on halvempaa, tilatkaa stna saksasta ja jääkää kotiin kitisemään siitä.
 
Kertokaapas myyjät että kannattaako käydä kysymässä liikkeessä että: "Lähteekö tämä kapistus tällä hinnalla" (Saksan hinta+postikulu)? Vai tilaanko aina suoraan Saksasta?

Kertokaapas myyjät että kannattaako käydä kysymässä liikkeessä että: "Lähteekö tämä kapistus tällä hinnalla" (Saksan hinta+postikulu)? Vai tilaanko aina suoraan Saksasta?
 
En ole myyjä, mutta palstaa seuranneena vaikuttaa että soittimet ja vahvistimet kannattaa kysyä Suomesta. Yleinen mileipide vaikuttaisi olevan että pienellä jalkatyöllä saa Suomesta halvemmalla ja pääseepähän ainakin testaamaan sitä soitinta minkä on ostamassa.

Torillakin näkyy välillä "kuin-uusi-juuri-saksasta-tilattu"-keppejä. Eli on ensin säästetty se satku, ja sitten kun myydään uutena käytettynä, niin hävitään kepistä riippuen ainakin tuplat.
 
Edit: esimerkki http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=246268

Tämän ketjun perusteella ei ihme että musakaupoista on pulaa.
 
Palvelun tulisi olla täydellistä, mutta tuotteet on myytävä pilkkahintaan. Ja vielä ilmaisroinaa päälle! Kate on pahasta, missään tapauksessa ei saisi tuottaa voittoa saati varmistaa että omistaja saa voita leivän päälle. Hinnat saatava Toomannin tasolle - hyvä palvelu, säätäminen, testausmahdollisuus, soittimien tilaaminen liikkeeseen, yms "extraa". Tuottaa kauppiaalle kuluja, mutta ei saa vaikuttaa hintatasoon.
 

 
Hinnoittelusta:
 
*** T-kaupan hinta 300e (+ 20e postit) ***
 
- Kotimaisen kaupan hinta 350e, tinkuuvaraa 50e
 
"Kurjat riistäjät yrittivät kiskoa 350 ekua, mutta KOVANA KAUPPAMIEHENÄ hiffasin näyttää niille Toomannin hinnat ja sain LTD:n kolmeen sataan"
 
- Kotimaisen kaupan hinta 300e, tinkuuvaraa 0e
 
"P***a kauppa. En päässyt tinkimään..."
 

 
Täytyy olla tyytyväinen siihen että kukaan ylipäätään viitsii pitää musakauppaa vuonna 2008. Useimmilla aloilla sentään ymmärretään että myös yrittäjän tarvii elää, ja hyvä palvelu/tavara maksaa.

Kertokaapas myyjät että kannattaako käydä kysymässä liikkeessä että: "Lähteekö tämä kapistus tällä hinnalla" (Saksan hinta+postikulu)? Vai tilaanko aina suoraan Saksasta?
 
Ainahan kannattaa kysyä. Osa tuotteista on jo valmiiksi kotimaassa halvempia kuin Keski-Euroopassa, mutta kovasti yleistähän tuo Saksa-vertailu on. Kannattaa vain huomioida pienet seikat joissain tuotteissa. Esim. Thomann myy Hagströmin Super Swedeä suht mukavaan hintaan kun verrataan EM Nordicin kataloogin listahintaan. Se vain että se Thomannin Haggikset tulevat ilman sitä Hagströmin hyvin topattua HagBagia. Vastaavia "omituisuuksia" löytyy muistakin tuotteista.
 
Eli kannattaa ilman muuta käydä kotimaisissakin kysymässä päivän hintaa.
 
PS. Niin ja näitä nettiputiikkeja tosiaan on enempi kuin sieniä sateella. Yleensä tulevat rymisten markkinoille halvoilla hinnoilla ja pienillä katteilla. Lopulta ne kuitenkin päätyvät Thomanneiksi, eivätkä enää olekaan niin edullisia.

Aidan toiselta puolelta:
 
Olen myyjänä eräässä musaliikkeessä.
------------------------
 
Yksi mitä kuulee jatkuvasti: "Onx täs teijän KAIKKI plekut?" (50 erilaisen plekun valikoima on ilmeisesti liian suppea.)
 
------------------------
 
Teillä on liian pieni valikoima. Tilatkaa nyt vaan sinne niitä Ibanezin plekuja. Niitä se kuitenkin kyseli.

Kyllä niissä Thomannin kitaroissa on myös katteet hinnoissa, joten turha sääliä suomalaisia musakauppoja, jos eivät voi myydä tuotteita tarpeeksi halvalla hinnalla. On liikkeiden oma vika, jos pitävät välittäjäportaita nostamassa keinotekoisesti hintoja, kun jokaisen portaan pitää saada osa kakusta voittoa. Loppukädessä liike kyllä ottaa itse suurimmat katteet. Toinen seikka on se, että aika monet musaliikkeet pystyvät pitämään liiketiloja ydinkeskustassa, jossa vuokrat ovat kalliit. Laittaisivat puljunsa pidemmälle keskustasta, jossa saisi isommat tilat samaan hintaan ja rauhallisemman ympäristön.

Kyllä niissä Thomannin kitaroissa on myös katteet hinnoissa, joten turha sääliä suomalaisia musakauppoja, jos eivät voi myydä tuotteita tarpeeksi halvalla hinnalla. On liikkeiden oma vika, jos pitävät välittäjäportaita nostamassa keinotekoisesti hintoja, kun jokaisen portaan pitää saada osa kakusta voittoa. Loppukädessä liike kyllä ottaa itse suurimmat katteet. Toinen seikka on se, että aika monet musaliikkeet pystyvät pitämään liiketiloja ydinkeskustassa, jossa vuokrat ovat kalliit. Laittaisivat puljunsa pidemmälle keskustasta, jossa saisi isommat tilat samaan hintaan ja rauhallisemman ympäristön.
 
Eihän sen musiikkiiliikkeen tehtävä ole saada myytyä soittimia mahdollisimman halvalla asiakkaille, vaan maksimoida käteen jäävä raha ja tehdä mahdollisimman hyvää pisnestä. Joku tekee sen myymällä paljon halvalla, joku vähemmän ja paremmalla katteella, ja monet suomalaiset musiikkiliikkeet eivät tee kumpaakaan.
 
Kyllä Suomessa voitaisiin tehdä paljon paremmin asioita, mutta ei sitä tosiasiaa mikään muuta, että ei me täällä pärjätä Euroopan volyymeille ja kustannuksille. Joten lähtökohtaisesti ollaan kyllä aina jäljessä Thomannia. Ja siinä missä voitaisiin olla parempia, kuten palvelussa, testimahdollisuuksissa, säädöissä, markkinoinnissa, nettikaupustelussa yms. ollaan monesti ihan surkeita.
 
Heti kun lotossa napsahtaa niin perustan. :)

Kate on pahasta, missään tapauksessa ei saisi tuottaa voittoa saati varmistaa että omistaja saa voita leivän päälle.
 
Itse myöskin ihmettelen välillä tuota ajatusta, että kate ja firman tekemä voitto on pahasta. Monet tuntuvat todellakin ajattelevan niin, enkä nyt puhu pelkästään soitinkaupoista.
 
Mutta ilman positiivista tulosta ei tehdä uusia investointeja (ilman lainaa), mikä tarkoittaa ongelmia tulevaisuudessa. Silloin eletään täysin kädestä suuhun.
 
Tai mitä mä näistä tiedän.

Kyllä niissä Thomannin kitaroissa on myös katteet hinnoissa, joten turha sääliä suomalaisia musakauppoja, jos eivät voi myydä tuotteita tarpeeksi halvalla hinnalla. On liikkeiden oma vika, jos pitävät välittäjäportaita nostamassa keinotekoisesti hintoja, kun jokaisen portaan pitää saada osa kakusta voittoa. Loppukädessä liike kyllä ottaa itse suurimmat katteet. Toinen seikka on se, että aika monet musaliikkeet pystyvät pitämään liiketiloja ydinkeskustassa, jossa vuokrat ovat kalliit. Laittaisivat puljunsa pidemmälle keskustasta, jossa saisi isommat tilat samaan hintaan ja rauhallisemman ympäristön.
 
Ja sitten m.netin kamapalsta täyttyy uusavuttomien rutinoista kun Helsingin/Tampereen/etc keskustassa ei ole musakauppoja. Ja mitä katteeseen tulee, sillä on _katettava_ vuokrat, palkat, yms yms.
 
Musaliike ei todellakaan ole mikään rahasampo. Ja vaikka olisi (varattoman, soitinkauppojen "riistämän" harrastelijamuusikon fantasiamaailmassa), niin mitä sitten? Asenne tuntuu olevan tämä: kyllä ne sen verran tuottaa että kauppias saa ostettua maksalaatikkoa Lidlistä. Sehän olisi aivan väärin jos musakauppias rikastuisi asiakkaiden kustannuksella. Samaa ajattelutapaa soveltaen, kuinka moni olisi valmis tepastelemaan pomon konttoriin pyytääkseen minimipalkkaa? "Hei kun tää duuni on aikas helppoa niin mulle oikeestaan riittäis puolta pienempi palkka". Tai pomon ominaisuudessa: "ota sää mun boonukset, mulla on jo rahaa..."
 
Reilua, vai mitä?

Kyllä niissä Thomannin kitaroissa on myös katteet hinnoissa, joten turha sääliä suomalaisia musakauppoja, jos eivät voi myydä tuotteita tarpeeksi halvalla hinnalla. On liikkeiden oma vika, jos pitävät välittäjäportaita nostamassa keinotekoisesti hintoja, kun jokaisen portaan pitää saada osa kakusta voittoa. Loppukädessä liike kyllä ottaa itse suurimmat katteet. Toinen seikka on se, että aika monet musaliikkeet pystyvät pitämään liiketiloja ydinkeskustassa, jossa vuokrat ovat kalliit. Laittaisivat puljunsa pidemmälle keskustasta, jossa saisi isommat tilat samaan hintaan ja rauhallisemman ympäristön.
 
Ja sitten m.netin kamapalsta täyttyy uusavuttomien rutinoista kun Helsingin/Tampereen/etc keskustassa ei ole musakauppoja. Ja mitä katteeseen tulee, sillä on _katettava_ vuokrat, palkat, yms yms.
 
Jep, kyllä itsekin käyn mieluummin keskustassa musakaupassa ja maksan vähän lisää kuin jossain teollisuusaluieen laitamilla vähän halvempaan hintaan.
 
Tuossa on aiemmin ollut puhetta kokeilemisesta paikallisessa liikkeessä ja sitten T-kaupasta (tai mikä muu nettipulju hyvänsä) tilaamisesta. Itse kun keväällä lähdin kitaraa ostamaan, mentaliteetti oli alusta lähtien se että vaikka T-kaupasta saa (tod.näk.) halvemmalla, T-kaupassa ei voi kokeilla. Ja maksoin ilolla kitarastani paikalliselle liikkeelle sen muutaman kympin enemmän kuin T-kaupan hinta samasta kitarasta oli. Muutama kymppi oli mun mielestä erittäin halpa hinta siitä että voi kokeilla kymmentä kitaraa useampaankin kertaan ennenkuin tekee ostopäätöstä.
 
Liikkeessä testaaminen mutta T-kaupasta tilaaminen tuntuu musta vaan huijaamiselta.
 
E: Tuohon viimeiseen lauseeseen vielä disclaimer: on toki kauppoja joiden kanssa Tompalta tilaaminen on ainoa järkevä tapa toimia, mutta noin yleisesti ottaen.

Saksa-Suomi-vastakkainasettelu on ihan passeli esimerkki melkein-performatiivisuudesta, subjektiivisten arvojen ja kaiken mahdollisen poliittisen merkityksestä myös musiikkikaupalle. Suomesta viiskymppiä kalliimmalla ostava (tai tinkivä, ihan miten vaan) edustaa erilaista arvomaailmaa, kuin saksasta tilaava. Jos väittää naama näkkärillä, ettei ostopäätökseen liity mitään muuta kuin 1/10 rahallinen säästö, voi tietysti kysyä, minkämoisten arvojen varaan kamasaksaansa (ja maailmaansa) rakentaa. Huomioitakoon, ettei tarkoitukseni ole syyllistää saksasta tilaavia, T-kaupan pienehkö perheyirtys ;) voi olla osin paljon eettisempi valinta kuin suomalaisesta liikkeestä hankkiminen. Tarkoitukseni on sanoa, että ainakin minusta tuntuu paremmalta, kun rakentaa päätöksensä jonkin muun, kuin kymmenen keskustakaljan kokoisen hintaeron varaan. Ja mainittakoon, että itse kannatan useimmiten kotimaista.
 
Kaikella on tietysti rajansa, etenkin kaltaiselleni opiskelijalle, jolle Fulltone OCD:n suomi-hinnassa oli Into-Luhtmanin tappioksi hieman päälle 100%. Kolme ja puoli sataa Helsingissä, 169 Saksassa. Ja tämänkin voi nähdä eettisenä valintana.
 
Sortsit vaan offarista. Markus-setä lähtee nyt...

Itse olen aina valmis maksamaan palvelusta ja kitaroiden kohdalla erityisesti siitä että pääsen näkemään soittimen ennen ostamista. Hallpis kitaratkin on jees kun ne pääsee kattomaan millaisia on ja valitsemaan "parhaan" pinon päältä :D
 
Myönnän että tilaan itsekkin thomanilta mutta se mitä tilaan sieltä on joko sellaista että sitä ei suomesta suoraan saa tai sen saaminen on hankalaa tai se on vain yksinkertaisesti sen 50% kallimpaa kuin suomessa. Yleensä ostokseni rajoittuu tuollaisiin maksimissaan 100€ tavaroita.

Myönnän että tilaan itsekkin thomanilta mutta se mitä tilaan sieltä on joko sellaista että sitä ei suomesta suoraan saa tai sen saaminen on hankalaa tai se on vain yksinkertaisesti sen 50% kallimpaa kuin suomessa. Yleensä ostokseni rajoittuu tuollaisiin maksimissaan 100€ tavaroita.
 
Mä ostan soittopelit ja vahvistimet Suomesta silloin harvoin kun jotain hankin.
 
Kielet ja plekut tilaan kylmästi Seitenkatalogista kerran vuodessa tai vähän harvemmin. Koko hoito kerralla samasta kaupasta ja maksaa puolet Suomen hinnoista. Yli satkun tilauksesta ei mene edes toimituskuluja.

Mutta kun todellisuudessa sitä hintaeroa voi olla pari sataa, sillon kyllä tulee mietittyä pariinkin kertaan.
 
Fenderin Baja Teleä yritin aikoinaan saada Suomesta, mutta kun kotimaassa toimitusaika oli 6kk ja hinta 200e Euroopan nettihintoja kalliimpi, niin ei tarvinnut miettiä edes paria kertaa.
 
=> Testasin pelin Englannissa työmatkan yhteydessä, ja tilasin MusicStoresta. Kepukka oli ovella alle viikossa.

Tiedän tunteen. Vaikka myyjä olenkin, niin Gibson-fanina ei voi kuin ihmetellä yhteispohjoismaisen Gibson-maahantuojan touhua ja hinnoittelua.
 
Otetaan nyt esimerkki haluamastani Gibson V.O.S. '58 Les Paulista.
www.dv247.com myy kyseistä tuotetta n. 2200e hintaan Briteissä.
Kotimaassa kyseisen tuotteen hinta on 3845e. Hintaeroa on VAIN reilut 1600 euroa. Siis oikeasti mitä hel**ttiä?!?
 
Täytyy ehkä hieman istua alas ja jutella kyseisen maahantuojan kanssa. Mikäli se ei tuota tuloksia, niin informoin suoraan valmistajaa ja kerron tilanteesta. Ei samassa tuotteessa voi olla näin suurta hintaeroa kahden eurooppalaisen tukkurin kesken.

Aika harvassa taitavat olla ihmiset jotka parin kympin hintaeron takia vahvistinta tai kitaraa tilaamaan toisesta maasta. Mutta kun todellisuudessa sitä hintaeroa voi olla pari sataa, sillon kyllä tulee mietittyä pariinkin kertaan. Niinku ite tein Thunderbirdin kanssa, Suomessa hinta vähän alle 1200, Englannissa 920 + posti. No ostin kumminkin käytettynä Suomesta sitten lopulta...
 
Niin, tai Marshall JVM 205H. Suomessa listahinta 1400 paikkeilla, Englannista tuli kuljetuksineen hintaa 816 euroa.