Kitarat: kitarakamat ›

Itselleni ei ole kitaran kanssa sattunut mitään ihmeempiä, mutta kaveri tiputti mopolla ajaessaan (60km/h) melkoisen uuden Jackson RR3:n asfaltille lapa edellä. Kitarapussin hihna petti. Sinne rämähti. Tais vähän kärsiä kun ei vireessä enää kestä kuulema. Itse en ole pääsyt vahingon jälkiä katsomaan.

Itselleni ei ole kitaran kanssa sattunut mitään ihmeempiä, mutta kaveri tiputti mopolla ajaessaan (60km/h) melkoisen uuden Jackson RR3:n asfaltille lapa edellä. Kitarapussin hihna petti. Sinne rämähti. Tais vähän kärsiä kun ei vireessä enää kestä kuulema. Itse en ole pääsyt vahingon jälkiä katsomaan.
 
Ihan oikein. Mopot vittuun ja kitarat koviin keisseihin, kuten kuuluukin.
 
*hymiö*

Ihan oikein. Mopot vittuun ja kitarat koviin keisseihin, kuten kuuluukin.
 
*hymiö*
 
Kyllä. Mutta 20km päässä reenikämpästä asuvalle tuo mopo on kumminkin aikas tärkeä, vaikka kitaran kanssa siitä kulkemisesta usein muodostuu aikas helvetillistä.

Kyllä. Mutta 20km päässä reenikämpästä asuvalle tuo mopo on kumminkin aikas tärkeä, vaikka kitaran kanssa siitä kulkemisesta usein muodostuu aikas helvetillistä.
 
Siinähän se sitoutuneisuus punnitaan kun pitää tarpoa 20 kilometriä kitaralaukku kädessä, umpihangessa susia karkuun jotta pääsee soittamaan kylmään kellariin. =D

Siinähän se sitoutuneisuus punnitaan kun pitää tarpoa 20 kilometriä kitaralaukku kädessä, umpihangessa susia karkuun jotta pääsee soittamaan kylmään kellariin. =D
 
No en mie nyt sentään niin korvessa elä etteikö tiehuolto pelais. (Vaikka on siinäkin moitteita)

Ihan oikein. Mopot vittuun ja kitarat koviin keisseihin, kuten kuuluukin.
 
*hymiö*
 
Nyt alkoi oikeasti vituttamaan. Mikäs siinä mopoilussa niin hirveää on, jos jopa oli virittänyt sopivasti jopa autojen vauhtiin. No en usko, että itse olet vielä autoiässä kun tuollaista kommenttia tulet tänne laittamaan. Varmaan et itse saanut joskus mopoa (tai et tule saamaan, kunhan 15 täytät).
 
Eikös se kaveri voisi mennä vakuuttamaan tuota kitaravahinkoa? Jopa liikennevakuutus voisi korvata :)

Eikös se kaveri voisi mennä vakuuttamaan tuota kitaravahinkoa? Jopa liikennevakuutus voisi korvata :)
 
Hei, saattas onnistua. Ei ennen tullukkaan mieleen. Pitää varmaan vihjasta asiasta.

Hamerin stratocasterin tilasin ebaysta (ja vetää kyllä vertoja custom-fenkkuihi) kaveriksi Tokailleni. No, mitäs täs koht vuoden sen skeban omistanu ja on kahesti samaan skebaan tullu omistajansa typeryyden aiheuttamat naarmut: ensin tuli kun näytin kavereille kunnon soolot ja vyötärössä näyttävä pyörivä bling-bling-vyö paljaana kitaraa vasten. Ei tullu kovinkaan kivaa jälkee sen jälkee ja nykyään oon aina peittäny vyönsoljen paidalla ja suojannu kitaran laittamalla laajalle alalle jesaria ni menee siihe naarmut. Toinen kerta oli kun en sitte kelannu miettiä että metalliset rannekkeetki naarmuttaa ja näin ollen on naarmut myös tallan vieressä. Ja jos ne haluaa jollain tavalla pois niin että tulee siistiä jälkeä ni pitäisi myös vaihtaa pleksi koska osa naarmuista on siinä.
No ei ne naarmut nyt niin paha oo ku valoa vasten kattomalla vaan näkyy ja kitarassa oli muutenki kolhuja ku ostin. Silti omista kömmähdyksistä on vähä vaikee päästä yli. Silmäterä kun on ja aina kun siitä kitarasta on niin ylpeä ni aina muistuu mieleen ne omat kaltoinkohtelemiset ja syvä häpeä täyttää pääni.
Lieneekö sitten sattumaa että molemmat tapaukset oli kännissä...
 
Että hyvät ihmiset älkää soittako kitaraa niin, että oikeassa ranteessa (vasureilla vasemmassa) on mitään metallia ja suojatkaa kitaranne kohtaamiselta mr. vyönsoljen kanssa. Soitossa tulleet kulumat on trendikkäitä mutta se että ollakko mielummin fiksu kun huolimaton kitaristi?

No, ostin vuonna 2003 Gibsonin Flying V Gothicin.
 
Tuli sitten kännissä soiteltua muutamassa enemmän kokeellisen rock-musiikin orkesterissa, ja kitara sai melkoista kyytiä parilla keikalla. Yritin sytyttää sen tuleen, hakkasin sillä monitoreja ja vahvistimia, heitin sen kattoon ja keilasin betonilattialla kohti valokuvaajaa. Tästä kaikesta syntyi vain pari kolhua ja naarmua, ja jotenkin kitarakin alkoi tuntua ihan kädenjatkeelta.
 
On se kohdannut myöhemmin tavallisempia sattumuksia kuten kaatunut kitaraständistä jonkun potkaisemana niin, että satula lohkesi ym.
 
Enää en mistään hinnasta kohtelisi sitä kaltoin. On se paikkansa ansainnut.
Mustassa kitarassa on se hyvä puoli, että kolhut ja naarmut saa näkymättömiin mustalla tussilla!
 
kys. keppi tositoimissa:
 
http://www.kaamosphoto.net/pics/4717.jpg

Ite en pahemmin oo omia soittimia kolhinu, mutta kerran jätin treenikselle entisen bändin entiselle kitaristille nauhotuksiin lainaan, kun sillä oli vaan joku yamahan halpiskitara (soitettiin siis silloin beestä, ja se ei ollut kitaralle tehnyt muuta, kun pistänyt paksummat kielet ja vireeseen, joten ei kovin hyvin soinut). Menin sitten hakemaan kitaran myöhemmin kotiin, ja kotona huomasin, että kitarasta oli iso pala maalia (n. 2cm x 2cm) pois mikkijakin vierestä. Pahaltahan se tuntui aivan mint-kitarassa, mutta ajattelin että näitähän sattuu. Mutta kun kysyin sitten, että mitä kitaralle oli käynyt, niin kukaan ei mitään myöntänyt.. Ja tiesin, että kolhu oli siellä tullut, koska olin putsaillut kitaraa edellisenä iltana, eikä siinä silloin ollut mitään jälkiä.
 
Kitara oli tosin vain 500 euron LTD, mutta kyllä se siihen aikaan tuntui kalliilta (toinen kitarani)
 
Omiani en ite tosiaan oo kolhinu, mutta samaisen bändin basistin ensimmäisen basson päälle tuli johtoihin kompastumisen seurauksena kaaduttua. Ei mitään pahempaa, kuin potikoiden nupit irti, ja tonen potikan pieni vääntyminen. Samainen basso on nykyään saman bändin uudella basistilla käytössä (entinen siirtyi kitaraan), ja hyvin toimii

Että hyvät ihmiset älkää soittako kitaraa niin, että oikeassa ranteessa (vasureilla vasemmassa) on mitään metallia ja suojatkaa kitaranne kohtaamiselta mr. vyönsoljen kanssa.
 
Tämä jeppe vetäisee hendrix-soolot hampaillaan, niin lopputulos on: Masterbuild Heavy Relic 3000e.
 
http://www.robertedavies.com/wp-con … ads/2008/05/tattoo-pierced-face.jpg

Joskus 80-luvun lopulla oli treenikämpällämme ollut jonkinlaiset biletykset, joissa en itse ollut mukana. Seuraavana aamuna menin treenikselle ja oli aika uskomaton näky vastassa. Oli talvi ja kymmenisen astetta pakkasta ja trenikämpän edessä hangessa seisoi vähän aiemmin ostamani Squier Telecaster, se hieno ja hyvä 80-luvun alun 52-malli. Joku urpo oli sen siihen yöllä tökännyt, eikä ikinä selvinnyt kuka se oli ollut! Squier oli kuitenkin täysin vahingoittumaton, ei edes lakka ollut lohkeillut. Eikä sitä onneksi ollut kukaan ehtinyt pölliäkään, se oli aika julkisella paikalla Helsingin Kulosaaressa!

Heitin tuossa jokunen kuukausi sitten toisen RR:n sängylle... Ei siinä muuten mitään muttakun siinä oli jo yks kitara... Alle jääneestä kepistä lähti pieni pala maalia, toiselle ei käynyt mitään. Ja hyvä näin, alempi oli valmiiksi rumassa kunnossa, toinen täysin mint. Mitään tuon isompaa ei ole tainnut käydä. Ekaa kolmiokitaraa tuli tietty hakattua jokapaikkaan alkuun mutta kyllä siihenkin tottu. :D

Olin menossa kitaraa vaihtamaan Helsinkiin. Mexico strato, topattu pussi.
Kaisaniemen parkkihallissa nappasin sitten kitaran takapenkiltä, hanskat ja kuitukangaspussi ei olleet pitävä yhdistelmä ja kuului *TUM!* kun kitara tärähti perä edellä lattiaan. Oli muuten komea ja botnekas soundi!
 
Myös heti perään kuulunut ja pitkään kaikunut "VOI PERKELE!" oli varmaan aika botnekas..
 
Nooh.. ei siinä muuta käyny ku että hihnatappi väänty ja pieni pala maalia lähti tapin alta..
 
EDIT: Niin.. ja ei sitä sopivaa kitaraakaan sitten löytyny joten strato oli reissussa ihan turhaan...

Nuorena poikana tulin reeneistä hyvässä hutikassa kotiin ja rappukäytävässä ihmettelin kun kitaralaukku tuntui oudolle. Kansi olikin auki ja rehotti 90 asteen kulmassa ja kitaraa ei näy missään. Takaisin pihalle ja siellähän se kantele kökötti nätisti hangessa vatsallaan. Muistakaa sulkea laukun salvat kunnolla!

Itellä katkes tossa pari päivää sitten vibrakampi kierteistä tallan sisään. Tiedä sitten mistä tinasta noi Squierin tallat on tehty, kun ei mulla voimaakaan oo niin hirveesti.
 
Eipä tuo silti pahemmin haittaa, halpahan tuo oli ja mitä tarvii niin saa suoraan tallaa painenemalla.

Joskus oli hirvee kiire treeneihin ja kitaraa siinä pakkailin. Laitoin kitaran pussiin ja kävin tässä välissä kusella. Tullessa takasin nappasin pussukan mukaan ja lähin kiireellä menemään, harmi etten montaa askelta kerenny ottamaan kun epiluuri tipahtikin pussista perä edellä lattialle. Sen vetoketjun vois tosiaan laittaa kiinnikin, niin farkuista kuin kitarapussistakin. 2x2cm alueelle tuli jonkunlainen painauma hihnatapin viereen mutta eipä tossa erikoisempaa.

Jeps, elikkä tuosta Henkka1000:n kommentista(Hän soitti joskus bändissämme) puolustukseks, että itte en mitään olis huomannu, että kolhu olis tullu.
 
Bassoni kaatoi joskus bändin kosketinsoittaja, ja bassoon tuli muutamia naarmuja. Se basso oli paljon kokenu muutenkin, monta kertaa oli tippunu seisten soittaessa lattialle. Ihan hyvin se semmoset iskut otti kuitenki vastaan.
Nykynen kitara tuntuu suurinpiirtein hajoavan käsiin. Kaulan puu on ihan liian pehmeä, tuntuu että jää jälki vähän peukalolla painamalla, maali ropisee rungosta, vaikka mitään en myönnä sille käyneen, mitä nyt välillä tuoleja tulee välillä tökittyä.

Eipä isompia vahinkoja sattunut. Tässä jotain mitä muistan.

-Yhestä mooresta tallamikin kehys katkes rämpytyksessä + vibrakampea ei enää löytynyt.
-Moorea piti kerran keikan jälkeen imuroida ja pyyhkiä noin tunnin kun oli täynnä vehnäjauhoja kaikki reiät ja paikat
-volumepotikka tippui veks
-Gibsonista kaulamikki pois ruuveiltaan ja painu sisään kesken keikin
 
-ekasta g-majorista tippui nappulat pikku hiljaa veke
-Behkun Midipedaalista suli expression pedaali lavavaloon mössöksi
-Midipedaalin päälle kaatui olut tuoppi. Myös tekoverta lentänyt kyseisen pedaalin päälle.
-4x12 kaapin musta päällyste repeili kun änki sitä väkisin opeli takabaxiin
-4x12 pyörät irtos ja repes (2 kpl) kun sen päällä meni ulkona rallia jätkä kyydissä
-pa kaapista meni elementti ku yx älypää vierailija viskos sinne vasaran joskus 90 luvun alus
- reenikämpän seinille lenteli joku Eko merkkinenkin kitara joskus