Kitarat: soittaminen ›

Kumma juttu, mun mielestä jonkun appetiten Sweet Childin ja 92 vuoden Godfatherin soundiero on kuin yö ja päivä.
 
Onhan siinä ero, mutta ei studio- ja live-levyjen soundeja voi verrata toisiinsa. Ennemmin Appetitea kannattaa verrata 90-luvun studiolevyihin. Minun mielestäni se ero on paljon pienempi, ja sekin johtunee kenties erilaisista studiotuotannoista, eikä niinkään kitarakamoista.

Onhan siinä ero, mutta ei studio- ja live-levyjen soundeja voi verrata toisiinsa. Ennemmin Appetitea kannattaa verrata 90-luvun studiolevyihin.
 
No joo kieltämättä, tai sitten niitä 87 vuoden clubiäänitteitä stadionkeikkoihin. Onhan niissäkin eroa.

"Pieni" hehkutus. Otin jälleen levyhyllystä soittimeen Slash's snakepitin (suom. läsän käärmekuopan) levyn Ain't life grand (soum. eiks oo elämine hiänoo häh?). Rupesin siinä puoli neljän aikaan aamusta plokkailemaan sähkiksellä (ilman sähköjä) bonusbiisiä Something about your love. Tuli kylläkin kuunneltua levy pari kolme kertaa läpi muutenkin samaan vauhtiin. Ja se pointti oli?
Kaikille jotka jossain määrin pitävät Läsän soittotyylistä GnR:ssä, mutta jostain syystä ovat jääneet paitsioon Snakepitistä, suosittelen albumin pikaista ostamista. Mielestäni parasta Slashia mahdollisesti ikinä tai ainakin parasta slashia Appetiten jälkeen. Myöskin siinä mielessä harvinainen levy, että sillä ei ole yhtään totaalisen paskaa/ muuten kelvotonta biisiä, joita nykyisillä levyillä (kun sinne levylle jostain kumman syystä on pakko aina tunkea yli tunnin verran sitä musiikkia, vaikka hyviä biisejä olisi noin 45min) on turhankin paljon.
 
Off-topic: Mitähän se laulaja Rodney Jackson mahtaa nykyään puuhata? Hieno soundi miehellä tolla em. levyllä. Livenä hiukan "mielenkiintoisia" suorituksia, (esim sanojen unohtelua ja semmosta) jotka varmaan johtuvat miehen värikkäästä päihteidenkäytöstä.
 
E: Snakepit-fanitukseni on menny jo niin pitkälle, että suuniteltiin jätkien kans vetävämme muutaman snakepit-tribukeikan....

"Pieni" hehkutus. Otin jälleen levyhyllystä soittimeen Slash's snakepitin (suom. läsän käärmekuopan) levyn Ain't life grand (soum. eiks oo elämine hiänoo häh?). Rupesin siinä puoli neljän aikaan aamusta plokkailemaan sähkiksellä (ilman sähköjä) bonusbiisiä Something about your love. Tuli kylläkin kuunneltua levy pari kolme kertaa läpi muutenkin samaan vauhtiin. Ja se pointti oli?
Kaikille jotka jossain määrin pitävät Läsän soittotyylistä GnR:ssä, mutta jostain syystä ovat jääneet paitsioon Snakepitistä, suosittelen albumin pikaista ostamista. Mielestäni parasta Slashia mahdollisesti ikinä tai ainakin parasta slashia Appetiten jälkeen. Myöskin siinä mielessä harvinainen levy, että sillä ei ole yhtään totaalisen paskaa/ muuten kelvotonta biisiä, joita nykyisillä levyillä (kun sinne levylle jostain kumman syystä on pakko aina tunkea yli tunnin verran sitä musiikkia, vaikka hyviä biisejä olisi noin 45min) on turhankin paljon.
 
Kyllähän se Slash soittaa yhtä hienosti, kuin aina ja kyllähän tuo parempaa on kuin velvet revolver, muttta mutta kyllä siitä puuttuu se "jokin" eli axl... Valitettavasti Slashkään ei toimi ilman Axlia... Kyllä se axl tuo sen mahtipontisuuden!

Joo se on kivaa soittajille ja, jos se on se oma juttu niin ei siinä sitten mitään, mutta ei se niin suurta yleisöä valloittanut.. Oliko syy mahtipontisuuden puute vai mikä? sitä voi jokainen miettiä.
 
E- Mutta ei sillä välttämättä ollut tarkoituskaan tuottaa hirveästi rahaa..

http://www.youtube.com/watch?v=4ZSTFRKIjbs
 
Livenä Slash on usein aivan tolkuttoman epävireinen, kuten tässä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=dW0c3F1KhcM&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=4ZSTFRKIjbs
 
Livenä Slash on usein aivan tolkuttoman epävireinen, kuten tässä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=dW0c3F1KhcM&feature=related
 
Itse olet... Valitettavasti se on se soundi!...

Itse olet... Valitettavasti se on se soundi!...
 
Slahin tavaramerkki on kieltämättä epävireiset soolot. Voishan nuo bendaukset hoitaa ihan vireisestikin eikä se saundi siitä ainakaan huononisi. Eihän se oo keltään pois jos joku siitä tyykkää. Ihmetelen vaan että näinkin pitkässä ketjussa tuota ei ole kukaan pannut merkille.

Slahin tavaramerkki on kieltämättä epävireiset soolot. Voishan nuo bendaukset hoitaa ihan vireisestikin eikä se saundi siitä ainakaan huononisi. Eihän se oo keltään pois jos joku siitä tyykkää. Ihmetelen vaan että näinkin pitkässä ketjussa tuota ei ole kukaan pannut merkille.
 
Live-keikkoihin kuuluu pieni epävireisyys. :)

Slahin tavaramerkki on kieltämättä epävireiset soolot. Voishan nuo bendaukset hoitaa ihan vireisestikin eikä se saundi siitä ainakaan huononisi. Eihän se oo keltään pois jos joku siitä tyykkää. Ihmetelen vaan että näinkin pitkässä ketjussa tuota ei ole kukaan pannut merkille.
 
Ei tuota epävireisyyttä ole niin paljoa, että vaikuttaisi ja bendaamallahan se hoidetaan;)

Ei tuota epävireisyyttä ole niin paljoa, että vaikuttaisi ja bendaamallahan se hoidetaan;)
 
Kaikkilla ei ole hyvä sävelkorva.

Kaikkilla ei ole hyvä sävelkorva.
 
Tämä on totta!... Mutta tähän asti se ei ole haitannut.. "itseä"

Kaikkilla ei ole hyvä sävelkorva.
 
Sulla on paras.

http://www.youtube.com/watch?v=4ZSTFRKIjbs
 
Livenä Slash on usein aivan tolkuttoman epävireinen, kuten tässä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=dW0c3F1KhcM&feature=related
 
Taitaa olla tulkintakysymys, en käyttäisi ilmaisua "tolkuton". Oma huomioni kiinnittyy ennemmin Slashin löysään rytmiikkaan, mutta paha noista on mennä kritisoimaan, ottaen huomioon artistin muuntuneen tajunnantilan näillä kiertueilla.

Jos ottaa huomioon ja, jos tarinat pitävät paikkansa, jotka hän kyllä kirjassaankin sanoo tosiksi, että 90 luvun alussa oltiin hiukan "aineissa" niin sen huomioon ottaminen näitä live keikkoja katsellessa tulee sellainen olo, että jos ei aineita olisi niin eikö tuon soittamisen pitäisi jumalallisen tarkkaa ja virheetöntä.. Tietenkin nämä alkoholin ja muiden aineiden vaikutuskin on henkilökohtaista ja voihan olla, että esim juuri Tokyon keikkaa varten pojat ovat vähän ryhdistäytyneet, kun tiesivät, että keikka taltioidaan, niin sekin on osa syy keikan lähes täydelliseen onnistumiseen (oma mielipide)

Jos ottaa huomioon ja, jos tarinat pitävät paikkansa, jotka hän kyllä kirjassaankin sanoo tosiksi, että 90 luvun alussa oltiin hiukan "aineissa" niin sen huomioon ottaminen näitä live keikkoja katsellessa tulee sellainen olo, että jos ei aineita olisi niin eikö tuon soittamisen pitäisi jumalallisen tarkkaa ja virheetöntä.. Tietenkin nämä alkoholin ja muiden aineiden vaikutuskin on henkilökohtaista ja voihan olla, että esim juuri Tokyon keikkaa varten pojat ovat vähän ryhdistäytyneet, kun tiesivät, että keikka taltioidaan, niin sekin on osa syy keikan lähes täydelliseen onnistumiseen (oma mielipide)
 
Mielestäni Tokion keikka on jotenkin semmoinen tasapaksu ja yllätyksetön. Bändi on paisunut kunnon sirkukseksi torvineen ja ekstra kiipparisteineen. Deer Creekin keikka Indianasta vuodelta 1991 on taasen yksi suosikeistani. Izzy on mukana ja bändi on vielä pelkistetyn hyvä. Soittavat esim. November Rainin eka kertaa livenä, kannataa tarkistaa.

Mielestäni Tokion keikka on jotenkin semmoinen tasapaksu ja yllätyksetön. Bändi on paisunut kunnon sirkukseksi torvineen ja ekstra kiipparisteineen. Deer Creekin keikka Indianasta vuodelta 1991 on taasen yksi suosikeistani. Izzy on mukana ja bändi on vielä pelkistetyn hyvä. Soittavat esim. November Rainin eka kertaa livenä, kannataa tarkistaa.
 
ilmeisesti illusion kiertueen jälkimmäistä puoliskoa ei ole juurikaan kuvattu, mutta bändihän riisui homman takaisin rocki bändi meininkiin. eli taustalaulu porukat jäi pos sun muut ylimääräiset härpäkkäät. etenkin kirjassaan läsä kehuu kovasti menoa noiden japanin keikkojen ja muiden big band keikkojen jälkeen.

ilmeisesti illusion kiertueen jälkimmäistä puoliskoa ei ole juurikaan kuvattu, mutta bändihän riisui homman takaisin rocki bändi meininkiin. eli taustalaulu porukat jäi pos sun muut ylimääräiset härpäkkäät. etenkin kirjassaan läsä kehuu kovasti menoa noiden japanin keikkojen ja muiden big band keikkojen jälkeen.
 
Kiertueen viimeinen keikka Argentiinassa '93 on kyllä tosiaan hyvä. Soittavat akustisenkin setin, hyvä meininki tuntuu olevan. Taustakööri loistaa poissaolollaan.

Mielestäni Tokion keikka on jotenkin semmoinen tasapaksu ja yllätyksetön. Bändi on paisunut kunnon sirkukseksi torvineen ja ekstra kiipparisteineen. Deer Creekin keikka Indianasta vuodelta 1991 on taasen yksi suosikeistani. Izzy on mukana ja bändi on vielä pelkistetyn hyvä. Soittavat esim. November Rainin eka kertaa livenä, kannataa tarkistaa.
 
Joo, no itse pidän juuri siitä, että oli tasapaksu eikä keikassa ollut mitään ihme sekoilua.. Yleensähän nuo keikat ovat menneet pilalle, kun läsä on soitellut ihan omiaan niin kuin juuri tuossa ensimmäisessä November rainin live esiintymisessä läsän improt menee mielestäni aivan pyllylleen.. Ja näin käy aika monellakin keikalla.. Epäilen, että hän on tuossakin konsertissa niin aineissa, että ei pysty soittamaan oikein kunnolla niin joutuu tekemään tommosia heikkoja vetoja...