Rock, pop, alternative ›

Taisi säveltäjä-Ringo olla aika kovassa seurassa! Samoin kuin säveltäjä-George. Harrisonin kiukuttelut aiheessa voi jättää omaan arvoonsa, vaikka hän tekikin joitain hienoja kappaleita. Olipahan vaan kaksi vielä kovempaa kaveria porukassa.
 
Niin, ei Lennon-McCartney tosiaan ihan sieltä huonoimmasta päästä ole 8)

No joo. Olen lukenut tuon "Eilisen" joskus sen ilmestyttyä, ja käännöstä enemmän siinä tökki tekstistä välittyvä Paul McCartneyn asenne. Vanhalla banjosilmällä tuntui olevan kauhea tarve kertoa maailmalle, että hän oli se taiteellinen ja kokeellinen jätkä, joka oli yhtyeessä useammin kuin kerran avaamassa latua, olipa kyse sitten musiikillisista aluevaltauksista tai tajunnan laajentamisesta.
 
Kaikki viittaa täysin siihen, että Macca oli paitsi yhtyeen lahjakkain ja taitavin muusikko (soittaja), myös aktiivisin sovituksellisten ja tuotannollisten ratkaisujen etsijä ja kehittelijä. (Sitten on ihmisiä, joiden mielestä tällaiset henkilöt ovat jonkinlaisia natseja, mikä on totaalisen älytön ajatus.) McCartney näki kiertue-Beatlesin lopettamisen jälkeen ylivoimaisesti eniten vaivaa sekä musiikillisten että käytännöllisten asioiden toimimaan saattamiseksi. Ilman hänen toimeliaisuuttaan meillä tuskin olisi edes Valkoista Tuplaa Abbey Roadista puhumattakaan. Jos hän sanoo tämän tai jotain sinne päin ääneen underground-kaverinsa Milesin kirjassa, hän tekee pelkästään oikein.

Tuli plussa veli Pesoselle, mitenkään Lennonia ja hänen imagoaan dissaamatta.

Synkkausta käytettiin Pepperin aikaan, jolloin kaksi neliraitanauhuria kytkettiin yhteen siten, että toisesta (isäntänauhuri) hävisi yksi raita synkkauksen takia, jolloin lopputulos oli 7-raitanauhoitus..
 
Anteeksi jankkaukseni mutta eipä tainnut siihen aikaan olla SMPTE systeemeitä. Eli käytössä oli kaikki raidat eikä yhtään raitaa uhrattu synkkaukseen. Nauhalle merkittiin aloituskohta ja nauhurit olivat samalla pyöritys koneistolla, jos olivat.. Mm. Pink Floyd käytti ko. menetelmää -70 luvulla. Mutta tämä tästä.

Taisi säveltäjä-Ringo olla aika kovassa seurassa! Samoin kuin säveltäjä-George. Harrisonin kiukuttelut aiheessa voi jättää omaan arvoonsa, vaikka hän tekikin joitain hienoja kappaleita. Olipahan vaan kaksi vielä kovempaa kaveria porukassa.
 
Harrisonin biisit olivat paljon moniulotteisempia kuin tovereidensa. Lennon ja etenkin Macca tekivät maanläheisempää kamaa, joskin ihan hyvää.

Anteeksi jankkaukseni mutta eipä tainnut siihen aikaan olla SMPTE systeemeitä. Eli käytössä oli kaikki raidat eikä yhtään raitaa uhrattu synkkaukseen. Nauhalle merkittiin aloituskohta ja nauhurit olivat samalla pyöritys koneistolla, jos olivat.. Mm. Pink Floyd käytti ko. menetelmää -70 luvulla. Mutta tämä tästä.
 
Siinä SMPTE-systeemissä hukkuu molemmista nauhureista yksi raita, joten kyse on täysin eri asiasta. George Martin antoi helmikuussa 1967 kehoituksen kehittää systeemi, jolla kaksi neliraituria voidaan synkata yhteen. Tässä onnistuttiin siten että ensimmäisen nauhurin yksi raita uhrattiin ohjausraidaksi toiselle nauhurille. Täsmällisen teknisen selonteon voi lukea teoksesta Recording The Beatles. Eli se synkka oli oikeasti mekaanis-sähköinen eikä pelkästään manuaalis-inhimillinen.

Olen kokenut aina the Beatlesin osiaan suuremmaksi kokonaisuudeksi, joten on aika hankalaa mennä erittelemään yksittäisiä saavutuksia (jotakin kertonee se, etteivät yhtyeen jäsenten soolosaavutukset kuin hetkittäin yllä the Beatlesin tasolle). Ringo lienee kuitenkin persoonana eniten minua miellyttävä: todennäköisesti hän on yhtyeen jäsenistä juuri se kaveri, jonka kanssa olisi mukavinta käydä oluella.
 
Kaikki viittaa täysin siihen, että Macca oli paitsi yhtyeen lahjakkain ja taitavin muusikko (soittaja), myös aktiivisin sovituksellisten ja tuotannollisten ratkaisujen etsijä ja kehittelijä. (Sitten on ihmisiä, joiden mielestä tällaiset henkilöt ovat jonkinlaisia natseja, mikä on totaalisen älytön ajatus.)
 
George Harrisonin ärtynyt "voin soittaa mitä haluat tai olla soittamatta ollenkaan" -kommentti "Let It Be" -sessioista taitaisi viitata siihen, että natsikorttia taidettiin pelata jonkin verran myös yhtyeen sisällä.
 
Ja mitä tulee tuohon musiikilliseen etsimiseen ja kehittelyyn, niin kyllähän Georgen intialaisvaikutteet ja Johnin rajoja rikkonut "Tomorrow Never Knows"... No jaa. Kyllä se voi olla Paulkin, jonka harteille voidaan - sinänsä erikoista - sitten ehkä sisällyttää myös selkein halu miellyttää.
 
McCartney näki kiertue-Beatlesin lopettamisen jälkeen ylivoimaisesti eniten vaivaa sekä musiikillisten että käytännöllisten asioiden toimimaan saattamiseksi. Ilman hänen toimeliaisuuttaan meillä tuskin olisi edes Valkoista Tuplaa Abbey Roadista puhumattakaan. Jos hän sanoo tämän tai jotain sinne päin ääneen underground-kaverinsa Milesin kirjassa, hän tekee pelkästään oikein.
 
Paul McCartneyn musiikillista merkitystä ei voi tietenkään vähätellä, päinvastoin: kyse on eräästä 1900-luvun merkittävimmistä popmuusikoista. Jostakin syystä banjosilmän innokkuus korostaa juuri omaa rooliaan the Beatlesin tarinassa ei ole kauheasti miellyttänyt - esimerkkinä juuri tuo "Yesterdayn" kaappaaminen omiin nimiin - ja sellainen asenne tuosta kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen. Pitäisi varmaan lukea se taas uudelleen niin ehkä fiilis muuttuisi!
 
"Revolution 9 on luultavasti enemmänkin Yoko Onon kappale kuin Beatlesin, vaikka siinä on jotain samaa kuin neljätoistaminuuttisessa nauhassa "Carnival of Light", jonka Paul oli tehnyt Beatlesin kandssa kahdeksantoista kuukautta aikaisemmin, sekä muiden hänen nauhakokoeilujensa kanssa" (s. 536)

Olen kokenut aina the Beatlesin osiaan suuremmaksi kokonaisuudeksi
 
Words of wisdom!
 
Jokaisella ihmisellä tuntuu olevan jonkinlainen mielipide Beatlesista. Joten kyllä kai the Beatles alkaa olla eräänlaista kollektiivista tajuntaa. Palanen merkittävää kulttuurihistoriaa, laajempaa kuin pelkkä musiikillinen näkökulma.

Beatles on ikuisesti tietenkin Ihmenelikko. Lennon ja McCartney ovat kuitenkin a ja o. On harvinaista, että kaksi noin poikkeuksellisen lahjakasta henkilöä sattuu yksiin. Ilman toisiaan heistä tuskin olisi tullut mitä tuli - viittaan jälleen soolotuotantoihin. George Harrisonin, lahjakkaan ihmisen, näkökulmasta riippuen hyvää tai huonoa tuuria oli päätyä heidän yhtyeensä kitaristiksi osattuaan soittaa Rauchyn. Ringo oli paitsi joviaali seuramies, myös omaperäinen ja kekseliäs lyömäsoittaja, mikä kielii joustavuudesta.
 
Koska John ja Paul olivat neroja, oli tietenkin ensiarvoisen tärkeää että juuri he kaksi pystyivät sietämään toisiaan, toistensa omituisuuksia, huonoja tapoja, "tyhmiä" kavereita jne. Molemmat näkivät paljon vaivaa tämän sietämisen eteen. Ringolle ja Georgelle tämä tilanne aiheutti haasteita, jollaisten eteen harva ihminen tässä elämässä joutuu. Heidän ajoittainen kiukuttelunsa on ymmärrettävää, mutten ole varma oliko se ihan asiallista.
 
Eli siinä koko kuvio. Lennonin oli vaikea sietää Maccaa, koska tämä oli nero, syystä että oli itsekin nero. Täsmälleen samoin toisin päin. Liittäisin kavereihin seuraavat määreet:
 
Lennon: Nero.
McCartney: Nero.
Harrison: Huolellinen, erinomainen.
Starr: Omaperäinen, kekseliäs.
 
Uusia uria aukova ekstensiivinen taiteellinen etsintä on tietenkin kansalaisoikeus, eikä mikään saavutus. Kaikki säveltäjä-beatlet olivat tässä ahkeria niin kuin pitääkin olla. Jos joku yhtyeen sisällä oli ennen muita kiinnostunut jostain, on kiinnostava kuriositeetti mutta silti pelkkä kuriositeetti. McCartneyn aktiivisuus ja toimeliaisuus keskittyi laajasti myös sovituksellisiin ja tuotannollisiin pikku yksityiskohtiin. Sekin on enimmäkseen tyylikysymys mutta auttoi yhtyettä olemaan olemassa yllä mainitsemani perusproblematiikan puitteissa.
 
En ollut kuullut McCartneyn ytityksistä muuttaa Yesterdayn kreditointia. Outo tapaus. In My Lifea lukuun ottamatta lienee aika selvillä, miten paljon kumpainenkin on kuhunkin piisiin tehnyt.

En ollut kuullut McCartneyn ytityksistä muuttaa Yesterdayn kreditointia. Outo tapaus. In My Lifea lukuun ottamatta lienee aika selvillä, miten paljon kumpainenkin on kuhunkin piisiin tehnyt.
 
En nyt tismalleen muista, mistä tämän luin, mutta voimakas mielikuva moisesta tempauksesta minulla silti on. Voi olla, että lehdistössä on asiaa liioiteltu ja paisuteltu, eikä kyse ole koskaan ollut niin radikaalista toimenpiteestä kuin lööpeissä on uskoteltu.
 
Tämmöistä kuitenkin oli meneillään muutama vuosi sitten:
 
Lähde: http://www.smh.com.au/articles/2002/12/18/1040174294066.html
 
"Paul McCartney believes the last shall be first. Yoko Ono believes he wants to rewrite history. McCartney, after 40 years of second billing to his late partner John Lennon, has turned the tables on his Beatles collaborator by reversing the order of the famous Lennon-McCartney songwriting credit.
 
On Paul's last project, a two-CD live album, the 'cute' Beatle is now top dog. Back in the U.S. Live 2002 includes 19 classic Beatles songs billed as written by "Paul McCartney and John Lennon."
 
The back-and-forth continues a nasty feud between McCartney and Lennon's widow, Yoko Ono, who in the past accused the Beatles bassist of "opening a Pandora's box" by changing the credits.
 
"This is not a divisive thing," insisted McCartney spokesman Geoff Baker in London. "It's not Lennon or McCartney. Even if Paul did 95 percent or more on these songs, he's not asking that John's name be taken off.
 
"And though he's a multimillionaire many times over - a spring tour of the United States grossed $53 million - it still irks McCartney that part of his songwriting profits go to Ono.
 
"At one point, Yoko earned more from Yesterday than I did," McCartney complained in a May 2001 interview. "It doesn't compute, especially when it's the only song that none of the Beatles had anything to do with."
 
Geoff Bakerhan toteaa tuossa Paulin suulla, ettei Lennonin nimeä ole ollut tarkoitus missään vaiheessa poistaa, vaan pelkästään muuttaa järjestystä (mikä nyt sekin on vähäsen outoa).

Geoff Bakerhan toteaa tuossa Paulin suulla, ettei Lennonin nimeä ole ollut tarkoitus missään vaiheessa poistaa, vaan pelkästään muuttaa järjestystä (mikä nyt sekin on vähäsen outoa).
 
Please Please Me:en kannessahan on muutama biisi kredotoitu juurikin järjestykseen McCartney/Lennon, ainakin "I Saw Her Standing There".

Ja täsmennetäänpäs sitten tätä kreditointisotkua Wikipedian avulla. Muistin väärin, eli eipä vanhalla banjosilmällä ole ollut ilmeisestikään haluja siirtää "Yesterdayta" omiin nimiinsä. Lennon on sen sijaan näyttänyt napanneen soolobiisi "Give Peace a Changen" omiin nimiinsä.
 
"The nature and billing order of the dual credit were an occasional source of controversy. When McCartney released his solo live album Wings Over America in 1976, the songwriting credits for five Beatles songs included on the album were reversed to place McCartney's name first; Lennon's wife Yoko Ono publicly objected to the change, though Lennon himself made no public statement.
 
When Lennon's 1997 posthumous compilation of solo hits, Lennon Legend: The Very Best of John Lennon, was released, "Give Peace a Chance", a song that had previously been credited to Lennon/McCartney, was listed as being composed solely by Lennon. The song was written by Lennon but was originally released in the period when all songs by both were credited to Lennon/McCartney regardless of the respective scale of contribution. Lennon stated that he had originally chosen to share the credit with McCartney "out of guilt"
 
In the late 1990s, McCartney and Yoko Ono were in a dispute over the writing credits for a number of Beatles songs. 16 McCartney had wanted to change the credits from the traditional Lennon/McCartney to 'Paul McCartney and John Lennon' for the song "Yesterday". McCartney claimed that he and Lennon had agreed in the past that the credits could be reversed, if either of them wanted to, on any future releases, but he later withdrew his request.16 In a February 2005 statement, McCartney said, "It's something that I don't have a problem with anymore."

............ In My Lifea lukuun ottamatta lienee aika selvillä, miten paljon kumpainenkin on kuhunkin piisiin tehnyt.
 
Hyvää tekstiä, + ! Eikös Eleanor Rigbyssäkin ollut myös epäselvyyksiä kumpi sen on tehny. Tosin musta Eleanorin on tehny selkeesti Paul ja In My Lifen John.

Ho Ho! Eikö kukaan halua leikkiä sun kanssa?
 
Haluaa, kuinni?

Hyvää tekstiä, + ! Eikös Eleanor Rigbyssäkin ollut myös epäselvyyksiä kumpi sen on tehny. Tosin musta Eleanorin on tehny selkeesti Paul ja In My Lifen John.
 
Kyllä Eleanor on ainakin minun silmissäni aina ollut ennen kaikkea Paulin tekele. Kyseinen kappalehan muuten kelpuutettiin 60-luvun lopulla brittiläistä runoutta kokoavaan kirjaseen. Opukseen pääsi kaikkiaan vain kaksi varsinaista sanoitusta; Eleanorin lisäksi Pink Floydin loistokas Arnold Layne.

"And though he's a multimillionaire many times over - a spring tour of the United States grossed $53 million - it still irks McCartney that part of his songwriting profits go to Ono.

"At one point, Yoko earned more from Yesterday than I did," McCartney complained in a May 2001 interview. "It doesn't compute, especially when it's the only song that none of the Beatles had anything to do with."
 
Tässä ei mun mielestä mitään epäselvää. Ja muutenkin eikö saa olla enää periaatteita jos on rahaa?

Hyvää tekstiä, + ! Eikös Eleanor Rigbyssäkin ollut myös epäselvyyksiä kumpi sen on tehny. Tosin musta Eleanorin on tehny selkeesti Paul ja In My Lifen John.
 
Eleanor Rigby on täysin McCartneyn säveltämä ja lähes täysin sanoittama. Lennon antoi sanoituksessa makutuomari-tyyppistä apua. In My Life on Johnin mielestä Johnin ja Paulin mielestä Paulin sävellys, enimmäkseen. Lennonhan sen laulaa mutta melodioissa on maccamaisuuksia, vaikkapa kohdassa "for lovers and friends I still can recall".

(McCartney:) "It doesn't compute, especially when it's the only song that none of the Beatles had anything to do with."
 
Muistaa väärin, koska Valkoisella Levyllä on hänen omat kappaleensa Blackbird ja Mother Nature's Son, sekä Lennonin Julia ja Lennon-Onon Revolution 9, joilla ei tiettävästi esiinny kuin yksi Beatles-yhtyeen jäsenistä. (Wild Honey Piella Lennon laulaa mukana sitä koukeroista melodiaa.) Ja jos Her Majesty on itsenäinen kappale, niin kuin minusta on, niin siinäkin on Paul yksin.
 
Good Nightilla ei esiinny muita beatleseja kuin Ringo mutta se on Johnin säveltämä ja sanoittama, joten ei kuulu joukkoon.

(McCartney:) "It doesn't compute, especially when it's one of the songs that none of the Beatles had anything to do with."
 
Ehkä se sanoi näin. Tällaisia virheitähän tullee helposti jos on yksikin välikäsi.