Rock, pop, alternative ›

Itse pidän seinälopetuksesta. Ikäänkuin vedettäisiin matto jalkojen alta, tai pikemminkin kuin heräisi säpsähtäen todella rankasta painajaisesta, silloin mulla on tuonkaltaisia kokemuksia.

Onko olemassa jotain faktatietoa, että mistä on tullut Let it be-kipaleessa soolon seitsemännessa tahdissa oleva puhelimen valintaääni(?) Erittäin hämäävän kuuloinen...

Steve Turner -nimiseltä toimittaja-kirjailijalta on muuten julkaistu melko äskettäin opus "The Beatles ja usko rakkauteen" (Kirjapaja, 2008) eli alkuperäiseltä nimeltään "The Gospel According to the Beatles". Turner käsittelee hengellisyyttä ja uskontoa the Beatlesin tuotannossa, tarkoittipa se sitten Mahareshin oppeja, Jumalan tavoittelemista LSD:n kautta tai sitten John Lennonin kouluaikaisia kokemuksia englantilaisesta kirkkoelämästä.
 
Olen nyt suunnilleen puolivälissä, ja olen tykännyt. Samoja asioitahan tuossa kieputellaan kuin monissa muissakin the Beatles-teoksissa, mutta näkökulma on tässä ihan mielenkiintoinen.
 
Sen ei tarvitsisi olla konstruktiivisesti sukua millekään mitä aiemmin esitetään, mutta sen pitäisi kertoa jotain emotionaalis-symbolisella tasolla.
 
... unohtamatta "pandiatonisten klustereiden ketjuja" ja "aiolilaisia kadensseja". = D

Onko olemassa jotain faktatietoa, että mistä on tullut Let it be-kipaleessa soolon seitsemännessa tahdissa oleva puhelimen valintaääni(?) Erittäin hämäävän kuuloinen...
 
Tä? Mä en kyllä mitään oo huomannu? Onko kyseessä tää "normaali" versio vai "naked". Jokatapauksessa en kyllä mitään huomannu, mutta Beatlesithan viimeisillä levyillä olivat vähän huolimattomia äänitysten suhteen ja usein piiseissä kuuluu studion taustamölinöitä.
 
EDIT: Ja tosta I Want Yousta, mun mielestä se lopetus on tosi hyvä, mutta yleensä ku kuuntelee ni se loppu on mun mielestä vähän liian pitkä. Mut kaippa sit jos oikeessa fiiliksessä kuuntelee ni se on sopivan mittane.
 
Ja sit Her Majestysta.. No se on hauska tälläne "hidden track". Sen on muuten coveroinu yllättävän moni artisti.
 
EDIT2: Ja vielä I Want Youn lopusta.. Täällähän on puhuttu että se loppu on aika möyhyne ja piisi on varmaa tehty kun John oli heroiinipäissään. Cold Turkey piisihän kertoo Johnin heroiinilopetuksesta ja I Want Youn loppu on tehty samoihin aikoihin ku Cold Turkey. Ehkäpä se I Want Youn seinälopetus heijjastelee sitä että John lopetti heroiinit?

Kun kuuntelee Revolutionin singleversion särökitaroita, niin nehän kuulostavat oikeasti tosi pelottavilta, koska niistä puuttuu kaikki maanläheisyys.
 
Kuulostavat samalta kuin omistamani tulostin 80-luvulla. :)

Kappaleeseen sisältyvän arvoituksen olisi voinut ratkaista säveltämällä siihen lopetus, joka voisi jollain tasolla kertoa kuulijalle, miksi tässä nyt näin kävi. Sen ei tarvitsisi olla konstruktiivisesti sukua millekään mitä aiemmin esitetään, mutta sen pitäisi kertoa jotain emotionaalis-symbolisella tasolla. Kappaleen rakenteen voi ajatella kuvastavan heroinistin välinpitämätöntä mielenmaisemaa.

 
Nythän kappaleen loputtua kuin seinään voimme sielumme silmin nähdä heroinistin putoavan avoimesta ikkunasta useamman kerroksen alas katuun.
 
Lennon kommentoi hauskasti biisin sanoitusta:
 
"Simplicity is evident in 'She So Heavy.' In fact a reviewer wrote: 'He seems to have lost his talent for lyrics, it's so simple and boring.' When it gets down to it-- when you're drowning, you don't say 'I would be incredibly pleased if someone would have the foresight to notice me drowning and come and help me,' you just scream."

... unohtamatta "pandiatonisten klustereiden ketjuja" ja "aiolilaisia kadensseja". = D
 
Asianmukainen suomennos on muuten aiolinen lopuke. Esimerkiksi Macca/Yesterday -kirja on muuten ihan hyvin käännetty mutta musiikkitermien kanssa mennään vähän väliä kuutamolle. Engelsmannithan käyttävät niistä aika erilaista termistöä kuin me saksalaiset.

Olen samaa mieltä, minustakin se olisi pitänyt lopettaa "oikeasti". Mutta kun fiilis on se että "nyt mennään jo liian lujaa", niin kaipa siinä tekee mieli lopulta ajaa vaikka seinään. Radiohead varmaan keksisi paremman lopun.
 
Kyllähän tuo seinälopetus on aivan loistava. Nykybändeistä Type O Negative, joka on ammentanut hyvinkin paljon Beatlesilta on varsinkin noista seinälopetuksista innostunut enemmänkin (ja varmasti juuri Beatles-diggailun ansiosta, ovat muuten coveroineetkin Beatlesia enemmänkin, myös kyseisen kipaleen).
 
Aiheuttaa mukavia häh-fiiliksiä kun biisi loppuu ihan seinään kesken kovimman menon :)

Asianmukainen suomennos on muuten aiolinen lopuke. Esimerkiksi Macca/Yesterday -kirja on muuten ihan hyvin käännetty mutta musiikkitermien kanssa mennään vähän väliä kuutamolle. Engelsmannithan käyttävät niistä aika erilaista termistöä kuin me saksalaiset.
 
Se on käännetty ihan päin karhun persettä. Helvetin keinotekoista ja takeltelevaa käännöstä koko paska. Saatanan Jalava kustannusyhtiö ja kääntäjä Minna Maijala.
 
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=8752

Mikäköhän siinä sitten toisaalta on, että ne kääntäjät, jotka saavat musiikkialan termistön oikein eivät sitten oikein muilta osin saa aikaan luettavaa tekstiä?

Tä? Mä en kyllä mitään oo huomannu? Onko kyseessä tää "normaali" versio vai "naked". Jokatapauksessa
 
Kyseessä siis aivan levyltä löytyvä versio, liekö sitten tämä normaali. Piti vielä tarkistaa ja kyllä se siellä on! Kuunnelkaapa!

Kyseessä siis aivan levyltä löytyvä versio, liekö sitten tämä normaali. Piti vielä tarkistaa ja kyllä se siellä on! Kuunnelkaapa!
 
Taidat puhua sähköpianosta.

Taidat puhua sähköpianosta.
 
Hyvin mahdollista että on sähköpiano, mutta omaan korvaan kuulostaa täysin puhelimen näppäinääneltä. Mutta eipä tuo kauheasti haittaa...hyvä kappale!

Osut ytimeen. Musiikkitieteilijöiden kirjoittamat elämäkerrat ovat usein kehnoa kirjallisuutta. Suotuisana ratkaisuna ongelmaan pitäisin, että musiikista kirjoittavat ihmiset opiskelisivat aihepiiriä. Kääntäjille maksetaan liian vähän ja he joutuvat tekemään työnsä kiireessä.
 
Pitäisi oikoluettaa musiikin asiantuntijalla.

Kyseessä siis aivan levyltä löytyvä versio, liekö sitten tämä normaali. Piti vielä tarkistaa ja kyllä se siellä on! Kuunnelkaapa!
 
Tuota en ole huomannut, mutta Let It Be-biisissä joskus huvitti kun bongasin sieltä väärän pianosoinnun, tulee heti sanojen "I wake up to the sound of music" jälkeen; pitäisi kai olla Am, mutta on jotain ihan muuta.

Hyvin mahdollista että on sähköpiano, mutta omaan korvaan kuulostaa täysin puhelimen näppäinääneltä. Mutta eipä tuo kauheasti haittaa...hyvä kappale!
 
Niin perhana on! Seitsemännessä tahdissa toisen ja kolmannen tahdinosan välissä on ihme ääni. Kohdassa 2.21 digitaalista aikaa.

Tuota en ole huomannut, mutta Let It Be-biisissä joskus huvitti kun bongasin sieltä väärän pianosoinnun, tulee heti sanojen "I wake up to the sound of music" jälkeen; pitäisi kai olla Am, mutta on jotain ihan muuta.
 
Joo, lisää pandiatonisia klustereita. Tässä se termi on ehkä enemmän paikallaan kuin Not a Second Timen kohdalla.

Ehkäpä se I Want Youn seinälopetus heijastelee sitä että John lopetti heroiinit?
 
Ehkäpä se tosiaan oli niin viisas että sisälytti siihen tuollaisen viestin. Minun päässäni se kuitenkin kääntyy täsmälleen toisin päin, eli seinälopetus on vain piste i:n päälle siinä motivoimattomassa vaikutelmassa.

EDIT2: Ja vielä I Want Youn lopusta.. Täällähän on puhuttu että se loppu on aika möyhyne ja piisi on varmaa tehty kun John oli heroiinipäissään. Cold Turkey piisihän kertoo Johnin heroiinilopetuksesta ja I Want Youn loppu on tehty samoihin aikoihin ku Cold Turkey. Ehkäpä se I Want Youn seinälopetus heijjastelee sitä että John lopetti heroiinit?
 
Syy taisi olla nauhan loppuminen.