Rock, pop, alternative ›

En edes muista, olenko jo kommentoinut asiaa parhaista levyistä, mutta itselleni on Abbey Road ehdoton ykkönen. En koe plattaa mitenkään viileäksi, kuten edellä oli kommentoitu, vaan päinvastoin aika aurinkoiseksi yleisilmeeltään. Lisäksi soundit ovat aivan törkeän hyvät, niissä ei aika kuulu (vaikka ei siinä mitään pahaa olisikaan, jos kuuluisikin). Lisäksi levyllä on useita suosikkibiisejäni (Something, Come Together, Here Comes The Sun, Because, I Want You, mustana hevosena Octopussy's Garden...)
 
Revolver ei ole tullut samalla tavalla läheiseksi itselleni, vaikka silläkin on paljon hienoja hetkiä. Sitä levyä kuunnellessa kuitenkin tulee usein fiilis, että tunnelmat vähän katkeilevat. Sgt. Pepper taas on paikoin vähän kalsean oloinen, vaikka hieno toki sekin. White Album ei sekään tavoita korvieni välissä ihan yhtä hienoja fiiliksiä kuin Abbey Road. Nämä kolme seuraavat listallani perässä yhdessä Rubber Soulin ja Let It Ben kanssa, mutta jonkinlaisessa täyteläisyydessään suojatienylityslevy on ja varmasti tulee olemaan ainainen ykkönen.

En edes muista, olenko jo kommentoinut asiaa parhaista levyistä, mutta itselleni on Abbey Road ehdoton ykkönen. En koe plattaa mitenkään viileäksi, kuten edellä oli kommentoitu, vaan päinvastoin aika aurinkoiseksi yleisilmeeltään. Lisäksi soundit ovat aivan törkeän hyvät, niissä ei aika kuulu (vaikka ei siinä mitään pahaa olisikaan, jos kuuluisikin). Lisäksi levyllä on useita suosikkibiisejäni (Something, Come Together, Here Comes The Sun, Because, I Want You, mustana hevosena Octopussy's Garden...)
 
Abbey Roadin soundi ja tuotantojälki on aika eristynyttä understatementia pullollaan ainakin minun korvissani. Vaikkapa se rumpujen tomisoundi heti Come Togetherin alussa. Se on minusta viileä vähän samalla lailla kuin joku Steely Dan, paitsi paljon karumpi. Minustakin se on aurinkoinen muttei paahtava vaan valoisa. Kirkas. Kovin mystistä ääntä sillä levyllä ei kauheasti ole, paitsi ehkä I Want Youn loppu, joka vääntää vatsan ympäri (se kappale haisee heroiinille). Myös Rubber Soul on cool mutta se on enemmän taidekahvilatunnelmaa, Gauloise'ta ja mokkanahkaa. Abbey Road on paljaudessaan aika tyly.

Abbey Roadin soundi ja tuotantojälki on aika eristynyttä understatementia pullollaan ainakin minun korvissani. Vaikkapa se rumpujen tomisoundi heti Come Togetherin alussa. Se on minusta viileä vähän samalla lailla kuin joku Steely Dan, paitsi paljon karumpi. Minustakin se on aurinkoinen muttei paahtava vaan valoisa. Kirkas. Kovin mystistä ääntä sillä levyllä ei kauheasti ole, paitsi ehkä I Want Youn loppu, joka vääntää vatsan ympäri (se kappale haisee heroiinille). Myös Rubber Soul on cool mutta se on enemmän taidekahvilatunnelmaa, Gauloise'ta ja mokkanahkaa. Abbey Road on paljaudessaan aika tyly.
 
Mielenkiintoisia näkemyksiä! Itse en ole ikinä kokenut Abbey Roadia tuolla tavoin. Lämminhenkisyyttä kokonaiskuvaan tulee mielestäni paljonkin esim. Somethingista, Octopussy's Gardenista, Here Comes The Sunista ja koko B-puolen pitkästä sikermästä. I Want You kieltämättä edustaa ihan toisenlaisia tunnelmia, mutta itse en ole siitä vatsanväänteitä tai (häiritsevän) kamahuuruisia viboja saanut. Onhan biisillä kyllä hieman samanlaiset fiilikset kuin esim. Derek & The Dominoesin Layla -platalla, joka sekin on tehty käsittääkseni melkoisissa pollehöyryissä, mutta kumpikaan tapaus ei silti ole mielestäni mitenkään luotaantyöntävä, päinvastoin. Huumeisuus ei omalla kohdallani ole se asia, joka nousee ensimmäisenä esiin.

Mä oon Abbey Roadin suhteen täysin samaa mieltä BaariMikon kanssa. Siinä on jotenkin niin kiva fiilis. Ja tätä levyähän äänitellessäkin oli lukeman perusteella suurimman osan ajasta positiivine fiilis, sillä Beatlet tiesivät sen olevan viimeinen ja sellane helpotus ja hyvä mieli tunkee läpi :) Toki kiistaakin oli esim. Come Togetherissa ja Maxwellssissa, mutta sitä ei huomaa musiikista. Saunditkin on kyllä upeet läpi levyn.

Mielenkiintoisia näkemyksiä! Itse en ole ikinä kokenut Abbey Roadia tuolla tavoin. Lämminhenkisyyttä kokonaiskuvaan tulee mielestäni paljonkin esim. Somethingista, Octopussy's Gardenista, Here Comes The Sunista ja koko B-puolen pitkästä sikermästä. I Want You kieltämättä edustaa ihan toisenlaisia tunnelmia, mutta itse en ole siitä vatsanväänteitä tai (häiritsevän) kamahuuruisia viboja saanut. Onhan biisillä kyllä hieman samanlaiset fiilikset kuin esim. Derek & The Dominoesin Layla -platalla, joka sekin on tehty käsittääkseni melkoisissa pollehöyryissä, mutta kumpikaan tapaus ei silti ole mielestäni mitenkään luotaantyöntävä, päinvastoin. Huumeisuus ei omalla kohdallani ole se asia, joka nousee ensimmäisenä esiin.
 
Abbey Road on ensimmäinen Beatles-levy joka tehtiin 8-raitakoneilla. Se lisäsi huikeasti mahdollisuuksia eristää asioita toisistaan äänitystilanteessa. Noisegatejä ei tuolloin ollut ja vuotoja piti estää tekemällä kuivempaa ääntä. Huono puoli voi periaatteessa olla se, että luovuutta ja kekseliäisyyttä ei tarvitse enää käyttää niin paljon kuin rajoitetummalla kalustolla toimittaessa (vrt. Pepper). Se kuiva ääni syö musiikista rehevyyttä ja johtaa helposti siihen etteivät soittimet kuulosta enää normaalilta. Silloin tapahtuu jotain myös ns. tunteelle musiikissa. Eivät ne siellä studiossa pöllyssä olleet mutta Lennon oli ehkä säveltänyt kappaleen heppehuurussa.

Itse asiassa aika jännä lukea jälkikäteisarvioita Beatlesin lätyistä. Mä elin sitä aikaa, että ostin kaikki uunituoreena ja jokainen oli tapaus ja tunne että uusi oli aina parempi kuin edellinen.

Kaikilla bändeillähän niitä "huonoja" piisejä on jonkun verran.. Paitsi Beatlesilla! Ihan totta, pystyn varmasti yhellä kädellä laskeen Beatlesin heikommat piisit.
 
Niin minäkin: Thank You Girl. Ei tule muita mieleen. Se kappale lähestyy oikeasti sellaista lällätystä, miksi jotkut sitä jee-jee-Beatlesia syyttä suotta nimittelevät. Sanoituksen puolesta Run for Your Life ei ole minulle ihan vielä auennut, mutta soittopuoli siinäkin menee mukiin.

Abbey Road on ensimmäinen Beatles-levy joka tehtiin 8-raitakoneilla. Se lisäsi huikeasti mahdollisuuksia eristää asioita toisistaan äänitystilanteessa. Noisegatejä ei tuolloin ollut ja vuotoja piti estää tekemällä kuivempaa ääntä. Huono puoli voi periaatteessa olla se, että luovuutta ja kekseliäisyyttä ei tarvitse enää käyttää niin paljon kuin rajoitetummalla kalustolla toimittaessa (vrt. Pepper). Se kuiva ääni syö musiikista rehevyyttä ja johtaa helposti siihen etteivät soittimet kuulosta enää normaalilta. Silloin tapahtuu jotain myös ns. tunteelle musiikissa. Eivät ne siellä studiossa pöllyssä olleet mutta Lennon oli ehkä säveltänyt kappaleen heppehuurussa.
 
En tosiaan itse koe levyn soundeja kuiviksi. Luovuuttahan levyllä voi sanoa käytetyn ainakin Moog-syntikan kanssa - taisi olla ensimmäisiä poplevyjä, joilla ko. soitin soi, joten mallia ei voinut hirveästi muilta ottaa :)

Itse asiassa aika jännä lukea jälkikäteisarvioita Beatlesin lätyistä. Mä elin sitä aikaa, että ostin kaikki uunituoreena ja jokainen oli tapaus ja tunne että uusi oli aina parempi kuin edellinen.
 
Jumalauta, olet yhtä vanha kun mun isosiskot! Ensimmäiäisen "keikan" soitin Karavaanissa Hämeentiellä ehkä -69. Biisi oli "Kerran Erehdyin vain"

En tosiaan itse koe levyn soundeja kuiviksi. Luovuuttahan levyllä voi sanoa käytetyn ainakin Moog-syntikan kanssa - taisi olla ensimmäisiä poplevyjä, joilla ko. soitin soi, joten mallia ei voinut hirveästi muilta ottaa :)
 
Voi verrata Doorsin Strange Daysiin, joka myös tehtiin 8-raitakoneilla (melkein kaksi vuotta aiemmin) ja sisältää moogeja.

Wow. Oliko Sgt. Pepper myös meillä Suomessa sellainen etukäteen pystyynkehuttu levy niin kuin Englannissa ja Jenkeissä?
 
En ainakaan muista että siitä olisi täällä ollut muuta etukäteisinfoa kuin että uusi levy ilmestynyt.
Kansihan tietysti oli "erilainen".

Abbey Road on ensimmäinen Beatles-levy joka tehtiin 8-raitakoneilla.
 
Muistelen että herrat ovat maininneet sen tehdyn 24-raita koneella.

Wow. Oliko Sgt. Pepper myös meillä Suomessa sellainen etukäteen pystyynkehuttu levy niin kuin Englannissa ja Jenkeissä?
 
Oli. Muistan kun saimme sen joululahjaksi ja etukäteis hehkutus oli kovaa.

Muistelen että herrat ovat maininneet sen tehdyn 24-raita koneella.
 
Eipä tainnut Beatles 24-raiturilla päästä työstämään. Tästähän onkin teoria, että joutuivat Martinin ja teknikkojen ohella käyttämään luovuutta ihan toiseen malliin kuin moniraitaisempaa tekniikkaa käyttäneet aikalaisartistit.

Muistelen että herrat ovat maininneet sen tehdyn 24-raita koneella.
 
Kasiraitakoneita ne oli, tosin mahdollisesti toisiinsa kytkettyinä siten, että 3 x 8 = 24.

Kasiraitakoneita ne oli, tosin mahdollisesti toisiinsa kytkettyinä siten, että 3 x 8 = 24.
 
Voi olla näinkin koskapa jotain mekaanista synkkaus tapaa useammalla nauhurilla käyttivät aiemmissa teoksissaankin.

Voi olla näinkin koskapa jotain mekaanista synkkaus tapaa useammalla nauhurilla käyttivät aiemmissa teoksissaankin.
 
Siinä olikin miettimistä, milloin kytketään nauhureita yhteen ja milloin tehdään välimiksauksia. Se luovuus liittyy paljolti tähän valintaan (joka pitää tehdä usein edeltäkäsin). Nythän on ilmestynyt semmoinen Recording The Beatles -kirja, mistä varmaan selviää aika lailla.

Aina saa kaivaa...
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Abbey_Road_(album)
 
Production notes kohdasta selviää.

Aina saa kaivaa...
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Abbey_Road_(album)
 
Production notes kohdasta selviää.
 
Wikipedia ei ole kaikilta kohdiltaan täysin luotettava. Esim. Joe Bonamassasta siellä väitetään että mies soittaa keikoillaan ainoastaan Stratolla ja Telellä. Mulla on kuitenkin yksi herran keikkavideo missä on myös Les Paul kitaralla soitettuja osuuksia.