Klassinen ›

kyse oli alun perin taiteen määritelmästä. mä sanoin, että mä pidän sen sanan vanhasta englannin kielen määritelmästä, jonka mukaan taide = käsityötaito. sanoin sitten, että suomen kielessä sanalla taide on tietääkseni samankaltainen etymologia, eli, että sana taide tulee sanasta taito.
 
sitten sen jälkeen siitä on väännetty kohta kaksi sivua kun jotkut on mun kaa eri mieltä jostakin mistä mulla ei ole hajuakaan.
 
Itse olen kääntämisen problematiikan ymmärtänyt niin, ettei sillä ole juurikaan sanakirjan kanssa 1:1 tapahtuvan toiminnan kanssa tekemistä. Enemmän kyse on juuri sanojen ja niiden muodostamien kokonaisuuksien kulttuuristen merkitysten ymmärtämisestä. Käytit varmaan tarkoituksella tuota yes -> kyllä -esimerkkiä, koska se yleensä kääntyy noin, ja merkityskin on suurin piirtein sama molemmissa kielissä. Suurimman osan sanoista kohdalla tuo ei toimi ollenkaan tai erittäin huonoon käännökseen johtaen. Koska täällä käytetään suomea, niin varmaan kaikki olettavat että myös sanojen merkitys on suomenkielen mukainen, ei englannin tai vaikkapa latinan, vaikka kyseisen kielen vastaavan sanan merkityssisällöstä enemmän pitäisikin.
 
Sanan etymologia on tietysti hyvä tuntea, mutta kantasana ei kerro tai rajaa suoraan tai minkään säännön mukaan siitä johdetun tai kehittyneen sanan merkitystä. Tuleehan sana kulttuurikin maanviljelystä tarkoittavasta kantasanasta, ja kulttuuri tarkoittaa jotain paljon laajempaa. Mielestäni käsitys että taide olisi yhtäkuin taito tai käsityötaito jättää todella paljon pois. Käsityötaito liittyy omassa ajattelussani taiteen tekemisen perustaitoihin, ja sellaisenaan käytettynä kopiointiin ja toistamiseen, ei sellaiseen missä tuodaan tekijää itseään lopputulokseen.
 
Käsityötaidon osuus klassisessa musiikissa on omasta mielestä huomattavan suuri verrattuna moneen muuhun musiikin lajiin. Pelkkä partituurien sujuva lukeminen, kirjoittaminen ja orkestraatio vaatii käsityötaitoa jota ei monessa muussa musiikin lajissa vaadita. Jos musiikin arvoa mitataan tällä mittarilla on klassinen musiikki varmaankin arvokkaampaa. Mutta jos arvokkuutta mitataan luovan panoksen osuudella lopputuloksessa on arvottaminen hankalampaa. Liukuhihnamusiikkiin verrattuna ei varmasti kahta kysymystä, mutta musiikin lajit jotka kumpuavat pitkästä perinteestä sitä uudistaen tai musiikinlajit joissa tavoitteena on ilmaista mahdollisimman rikkaasti ja moni-ilmeisesti tekijän / tekijöiden näkemystä ovat luovuuden vaatimukseltaa klassisen musiikin suhteen aika samalla viivalla.
 
Minulla ei ole mitään sitä vastaan että klassinen nostettaisiin "arvokkuudeltaan" ylitse muiden musiikinlajien vaikka olen vain 1/5 -suhteessa klassisen harrastaja, jos sitäkään. Sitä en kuitenkaan niele että läheskään kaikki klassinen olisi automaattisesti arvokkaampaa kuin (subjektiivisesti) hyvä pop/rock, blues, jazz, etno jne. Jostain syystä osaan maalaustaiteessa erottaa melkein aina taideteoksesta onko se pelkkää erinomaista käsityötaitoa vai taidetta. Klassisen musiikin kohdalla itsellä se on välillä hankalampaa, ehkä johtuen musiikkiteoksen suhteesta aikaan? Samoin jazzin kohdalla taiteen tunnistaminen on helpompaa.
 
Vain insinööri väittää että jossain menisi selvä raja, minkä jälkeen teos on taidetta, ei pelkästään erinomaista käsityötaitoa. Suhde on häilyvä, ja joskus niin että käsityötaidon osuus onkin varsin vaatimaton, yleensä tämä tulee esiin vain ns. onnenkantamoisissa.

Itse olen kääntämisen problematiikan ymmärtänyt niin, ettei sillä ole juurikaan sanakirjan kanssa 1:1 tapahtuvan toiminnan kanssa tekemistä. Enemmän kyse on juuri sanojen ja niiden muodostamien kokonaisuuksien kulttuuristen merkitysten ymmärtämisestä. Käytit varmaan tarkoituksella tuota yes -> kyllä -esimerkkiä, koska se yleensä kääntyy noin, ja merkityskin on suurin piirtein sama molemmissa kielissä. Suurimman osan sanoista kohdalla tuo ei toimi ollenkaan tai erittäin huonoon käännökseen johtaen. Koska täällä käytetään suomea, niin varmaan kaikki olettavat että myös sanojen merkitys on suomenkielen mukainen, ei englannin tai vaikkapa latinan, vaikka kyseisen kielen vastaavan sanan merkityssisällöstä enemmän pitäisikin.
 
Sanan etymologia on tietysti hyvä tuntea, mutta kantasana ei kerro tai rajaa suoraan tai minkään säännön mukaan siitä johdetun tai kehittyneen sanan merkitystä. Tuleehan sana kulttuurikin maanviljelystä tarkoittavasta kantasanasta, ja kulttuuri tarkoittaa jotain paljon laajempaa. Mielestäni käsitys että taide olisi yhtäkuin taito tai käsityötaito jättää todella paljon pois. Käsityötaito liittyy omassa ajattelussani taiteen tekemisen perustaitoihin, ja sellaisenaan käytettynä kopiointiin ja toistamiseen, ei sellaiseen missä tuodaan tekijää itseään lopputulokseen.
 
vieläkö me aiotaan tästä vääntää? oliko tuo mitä mä sanoin tosiaan niin vaikea ymmärtää? (puhdas kysymys)
 
Käsityötaidon osuus klassisessa musiikissa on omasta mielestä huomattavan suuri verrattuna moneen muuhun musiikin lajiin. Pelkkä partituurien sujuva lukeminen, kirjoittaminen ja orkestraatio vaatii käsityötaitoa jota ei monessa muussa musiikin lajissa vaadita. Jos musiikin arvoa mitataan tällä mittarilla on klassinen musiikki varmaankin arvokkaampaa. Mutta jos arvokkuutta mitataan luovan panoksen osuudella lopputuloksessa on arvottaminen hankalampaa. Liukuhihnamusiikkiin verrattuna ei varmasti kahta kysymystä, mutta musiikin lajit jotka kumpuavat pitkästä perinteestä sitä uudistaen tai musiikinlajit joissa tavoitteena on ilmaista mahdollisimman rikkaasti ja moni-ilmeisesti tekijän / tekijöiden näkemystä ovat luovuuden vaatimukseltaa klassisen musiikin suhteen aika samalla viivalla.
 
en mä sanonut, että musiikkia pitäisi mitata pelkän taitotason mukaan.

vieläkö me aiotaan tästä vääntää? oliko tuo mitä mä sanoin tosiaan niin vaikea ymmärtää? (puhdas kysymys)
 
Ei ollut vaikea ymmärtää, mutta kääntämisen problematiikka sinällään on mielenkiintoinen, ja kun kerta otit sen esille, niin pähkäilinpä "ääneen". Samalla tavalla myös sinulla on tapana vääntää hieman off topic keskustelujen lomassa. Ei siinä mitään.

en mä sanonut, että musiikkia pitäisi mitata pelkän taitotason mukaan.
 
Ja enkä minä että kaikki minun mielipiteeni tuossa kirjoituksessa olisivat vastauksia tai vastaväitteitä juuri sinulle.
 
Mutta totesit yksiselitteisesti että taide = käsityötaito, ja olen käsittänyt että täällä puhutaan erityisesti musiikista, kun puhutaan taiteesta? Käsityötaitoa taas mielestäni voidaan mitata kohtuullisen hyvin taitotason mukaan, mutta taas taiteen kohdalla se on hankalaa tai mahdotonta.

Ei ollut vaikea ymmärtää, mutta kääntämisen problematiikka sinällään on mielenkiintoinen, ja kun kerta otit sen esille, niin pähkäilinpä "ääneen". Samalla tavalla myös sinulla on tapana vääntää hieman off topic keskustelujen lomassa. Ei siinä mitään.
 
aa, okei.

Ja enkä minä että kaikki minun mielipiteeni tuossa kirjoituksessa olisivat vastauksia tai vastaväitteitä juuri sinulle.
 
ok. mä oon vaan tottunut siihen, että jos joku vastaa mulle jotain niin se on miltei aina automaattisesti jonkinlainen vastaväite. kai se johtuu kirjoitustyylistä tai jotain, mut en mä oikein koskaan ole tajunnut sitä...
 
Mutta totesit yksiselitteisesti että taide = käsityötaito, ja olen käsittänyt että täällä puhutaan erityisesti musiikista, kun puhutaan taiteesta? Käsityötaitoa taas mielestäni voidaan mitata kohtuullisen hyvin taitotason mukaan, mutta taas taiteen kohdalla se on hankalaa tai mahdotonta.
 
no siis minusta se on vaan kaikista selkein ja helpoin tapa keskustella tästä aiheesta. luovuuden mittaaminen on mahdotonta ja täysin subjektiivista, joten miltei kaikki keskustelut taiteesta menee saman tien hirveään estetiikkasaarnaan ja täysin henkilökohtaisiin kokemuksiin jotka ei välttämättä välity muille millään lailla -------> sivutolkulla esseeitä joita kukaan ei jaksa lukea kokonaan ja joihin vastataan myös lukematta kokonaan.
 
minusta on vaan helppo todeta, että taide on jonkin taidon kehittämistä ja jättää sen esteettiset arviot kunkin henkilökohtaiseksi asiaksi. en siis tarkota etteikö näitä kokemuksia voisi myös vaihtaa jne..
 
itse pidän sellaisesta musiikista, jossa taitojen avulla pyritään välittämään jotain jänniä "sisäisiä" kokemuksia, mutta en oleta että kaikki välittää sellaisesta enkä toisaalta usko että kaikkien pitäisikään välittää siitä.
 
aiheeseen liittyen voin myös sanoa, että kuuntelen paljon musaa joka on teknisesti hyvin hyvin yksinkertaista, mutta josta pidän paljon. kuuntelen kyllä myös paljon musaa joka on teknisesti hyvin hyvin vaikeaa.

minusta on vaan helppo todeta, että taide on jonkin taidon kehittämistä ja jättää sen esteettiset arviot kunkin henkilökohtaiseksi asiaksi. en siis tarkota etteikö näitä kokemuksia voisi myös vaihtaa jne..
 
itse pidän sellaisesta musiikista, jossa taitojen avulla pyritään välittämään jotain jänniä "sisäisiä" kokemuksia, mutta en oleta että kaikki välittää sellaisesta enkä toisaalta usko että kaikkien pitäisikään välittää siitä.
 
Mutta eikös tuo ole juuri se mikä erottaa "pelkän" taidon taiteesta, eli kyky välittää sisäisiä kokemuksiaan? Käsityötaito tai taito ovat ne keinot, ja taide on keinot + taiteilijan sisäiset kokomukset ym. jota haluaa ilmaista taitojensa avulla. Esim. moni osaa kieliopin ja jopa kirjoittaa teknisesti moitteetonta tekstiä, myös laaja sanavarasto on hallussa. On siis kaikki keinot, mutta harvan tekstiä voi silti sanoa taiteeksi, puuttuu kyky ilmaista, muuttaa sisäinen ulkoiseksi tai puuttuu se oma mitä ilmaista.
 
Luulen että myös sinä erotat todellisuudessa taidon ja taiteen, vaikka et sitä selvyyden vuoksi halua käsitelläkään. Subjektiivinen kokeminen on "ikävä" kyllä koko taiteen päämäärä. Se on kommunikaatiota, mutta niin että tekijä ei voi määrätä koskaan sitä mitä kokija teoksella ymmärtää tai miten se häneen vaikuttaa.

Mutta eikös tuo ole juuri se mikä erottaa "pelkän" taidon taiteesta, eli kyky välittää sisäisiä kokemuksiaan?
 
kai, mutta se on suhteellista. missä vaiheessa sisäisen kokemuksen välittäminen on "riittävää", jotta se olisi "taidetta"?
 
helpompi puhua enemmän tekniseltä kannalta.
 
Luulen että myös sinä erotat todellisuudessa taidon ja taiteen, vaikka et sitä selvyyden vuoksi halua käsitelläkään. Subjektiivinen kokeminen on "ikävä" kyllä koko taiteen päämäärä. Se on kommunikaatiota, mutta niin että tekijä ei voi määrätä koskaan sitä mitä kokija teoksella ymmärtää tai miten se häneen vaikuttaa.
 
joo, siis mulla kyse on vaan määritelmästä, eli loppujen lopuksi semanttisesta kikkailusta.

kai, mutta se on suhteellista. missä vaiheessa sisäisen kokemuksen välittäminen on "riittävää", jotta se olisi "taidetta"?
 
Se on varmaan vain ja ainoastaan vastaanottajasta kiinni. Käsitetaiteessa sisäinen kokemus tulee kait sitten sekin itse "teoksen" ulkopuolelta? Musiikissa ei kait käsitetaidetta voi olla, tai ehkä jos soitetaan "vakavalle" konserttiyleisölle Britney Spearsia suoraan levyltä?
 
Joskus Bachin aikaan oli varmaan paljon säveltäjiä jotka olivat 100% käsityölaisiä, ja jollain aina vahingossa lipsahti mukaan sitä taidetta, eikä varmaan pidetty edes positiivisena vahinkona.

Se on varmaan vain ja ainoastaan vastaanottajasta kiinni.
 
en tiedä mikä se suhde siinä on, mutta mä vaan koitan pitää läpän mahdollisena lyhyenä, helppotajuisena ja yksinkertaisena, koska mua itseäni väsyttää lukea niin monella keskustelupalstalla sellasta henkilökohtaisen sielunmaailman maalailua sivutolkulla.
 
ei sillä et siinä olisi mitään pahaa, mutta se ei usein varsinaisesti kommunikoi muille paljon mitään. en tiedä oikein, että onko sellaisilla kirjoittajilla varsinaisesti aikomustakaan kommunikoida mitään kenenkään kanssa vai mikä siinä se pointti on.
 
Joskus Bachin aikaan oli varmaan paljon säveltäjiä jotka olivat 100% käsityölaisiä, ja jollain aina vahingossa lipsahti mukaan sitä taidetta, eikä varmaan pidetty edes positiivisena vahinkona.
 
no esim. bach itse lukeutuu varmaan ainakin osittain näihin tyyppeihin.

Pikemminkin on niin, että musiikkisävellyksen objektina subjektin tajunnassa potentiaalisesti ja metafyysisesti enemmässä taikka vähemmässä määrin käsittävän objektivoituneen tunteen heijastuminen ja projisoituminen vastaanottajan puhtaan mielteen alueelle, josta tahto on pois tungettu edellyttää jo sinällään, että olemme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia eli että tiedoitseva on tiedoitsemisen puhdas subjekti ja persoonallisiin päämääriin tähtäävä tahtominen ja suhteiden tiedoitseminen on pois pelistä, kun normaali-ihmisen tuon "luonnon tehdastuotteen" subjektiivisessa harrastuksessa kykenee tiedoitsemaan luontumustensa ja henkisten kykyjensä mukaan erityisoloissa vain toimintansa vaikuttimia tahdon, oman persoonansa tarpeiden tyydyttämiseksi ollessaan tämänkaltaiseen intressittömään ja objektiiviseen käsittämiseen ja tarkasteluun luonnostaan kykenemätön ellei aivoainesta ole riittävästi tarjolla kuten nerolla jonka hermo-ja keskushermojärjestelmät ovat hypertrofisia. "Onhan kaikki korkeampi jo luonnostaan sairaampaa" ja siksi "ankarasti ottaen voisi fysiologia lukea sellaisen aivotoiminnan ja aivojen ylimäärän liiallisuuden luomin epämuodostumiin jotka se tunnetusti rinnastaa puutteen ja väärän aseman aiheuttamiin epämuodostumiin".

Pikemminkin on niin, että musiikkisävellyksen objektina subjektin tajunnassa potentiaalisesti ja metafyysisesti enemmässä taikka vähemmässä määrin käsittävän objektivoituneen tunteen heijastuminen ja projisoituminen vastaanottajan puhtaan mielteen alueelle, josta tahto on pois tungettu edellyttää jo sinällään, että olemme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia eli että tiedoitseva on tiedoitsemisen puhdas subjekti ja persoonallisiin päämääriin tähtäävä tahtominen ja suhteiden tiedoitseminen on pois pelistä, kun normaali-ihmisen tuon "luonnon tehdastuotteen" subjektiivisessa harrastuksessa kykenee tiedoitsemaan luontumustensa ja henkisten kykyjensä mukaan erityisoloissa vain toimintansa vaikuttimia tahdon, oman persoonansa tarpeiden tyydyttämiseksi ollessaan tämänkaltaiseen intressittömään ja objektiiviseen käsittämiseen ja tarkasteluun luonnostaan kykenemätön ellei aivoainesta ole riittävästi tarjolla kuten nerolla jonka hermo-ja keskushermojärjestelmät ovat hypertrofisia. "Onhan kaikki korkeampi jo luonnostaan sairaampaa" ja siksi "ankarasti ottaen voisi fysiologia lukea sellaisen aivotoiminnan ja aivojen ylimäärän liiallisuuden luomin epämuodostumiin jotka se tunnetusti rinnastaa puutteen ja väärän aseman aiheuttamiin epämuodostumiin".
 
Säpäs sen sanoit. Oon tässä muutaman yön tavannut tuota Lissabonin sopimusta viitteineen, ja tämä oli sen jälkeen kuin jäänraikas selkeän kirjallisen ilmaisun kevyt henkäys.

kuin jäänraikas selkeän kirjallisen ilmaisun kevyt henkäys.
 
hohoo

Käsityötaito ei ole sama asia kuin taide.
 
Taide on lopputulos, jonka tekemiseen tarvitaan mm. käsityötaitoa.
 
Aivan oikein. Alistaaksemme ja ehdollistaaksemme taiteen ja tieteen välisen eroavaisuuden tarkemman analyysin kohteeksi yleisemmmällä teoreettis-filosofisella tasolla ja tutkiskelkaamme hetken näiden toisilleen vastakkaisten käsitteiden keskeisiä merkityseroja.
 
Taide on luovan hengen itseilmaisua pyrkiessään metafysiikan tavoin ilmiön ulkopuolelle ilmentyvään, ideoiden tai tahdon itsensä välittömänä ilmauksena. Tiede taasen vastaavasti pyrkii kaiken ulkoiselle havainnolle ilmenevän logilliseen ja systemaattiseen, rationaaliseen selittämiseen, tieteellisten teoriain ollessa hypoteeseja, parhaimmillaankin vain nerokasta arvaamista.
 
Taiteilja kääntää katseensa ulkomaailman fysikaalisten ilmiöiden tarkkaamisen sijaan omaan sisimpäänsä, sitä tutkiskellen ja kuunnellen, katseensa tunkeutuessa syvemmälle toisillekin ilmenevään, ilmiön taakse, maaliin, jota muut eivät voi edes nähdä neron nähdessä kokonaan toisen maailman kuin muut mutta vain sikäli että se esiintyy hänen aivoissaan objektiivisempana, erityistieteiden keskittyessä aivojen ulkopuolisen sille objektiivisesti ilman muuta sinänsä olemassaolevan ilmiömaailman kausaaliseen ja fysikaalissti oikeaan selittämiseen usein ainoana probleeminaan johtaa etsimänsä harvinaiset ja haetut ilmiöt yleisemmistä kuoria ja padan pohjaa kaapiessaan luonnon sisimmän olemuksen, objektivoituneen elämäntahdon ilmaisemisen sijaan, joka ihmisessä astuu järjen siihen yhtyessä ensi kertaa tajuntaa ihmetellessään toisensa jälleen kohdatessaan omaa olemassaoloaan.
 
Vain taiteen avulla kyetään ilmaisemaan inhimillisen tietoisuuden viimeisiä, salatuimpia totuuksia olioiden ja maailman olemuksesta.
 
Ajatusleikkiä jatkaaksemme tarkastelkaamme sitä ilmiötä missä nämä kaksi käsitettä likeisemmin sivuavat toisiaan taiteellisessa luomistyössä kun Schönberhg pyrki tekemään ulkoiseksi sen mikä jossain märin oli ollut sisäistä 12-sävel koodiaan formuloidessaan saattaessaan taiteen tieteellistämisen huippuunsa kun myöhäisromanttinen kromaattinen tonaalinen harmoninen kieli oli provosoinut hänen atonaalisen reaktionsa ja että näissä kiertyilevissä ja venytetyissä melodialinjoissa oli avain atonaalisen kielen organisoimiseen luodessaan tämä monimutkaisen matemaattisen järjestelmänsä.

Suom.huom.
 
Aivan oikein. Alistaaksemme ja ehdollistaaksemme taiteen ja tieteen välisen eroavaisuuden tarkemman analyysin kohteeksi yleisemmmällä teoreettis-filosofisella tasolla ja tutkiskelkaamme hetken näiden toisilleen vastakkaisten käsitteiden keskeisiä merkityseroja.
 
Mietitään vähän, mitä eroa on tieteillä ja taiteella.
 
Taide on luovan hengen itseilmaisua pyrkiessään metafysiikan tavoin ilmiön ulkopuolelle ilmentyvään, ideoiden tai tahdon itsensä välittömänä ilmauksena. Tiede taasen vastaavasti pyrkii kaiken ulkoiselle havainnolle ilmenevän logilliseen ja systemaattiseen, rationaaliseen selittämiseen, tieteellisten teoriain ollessa hypoteeseja, parhaimmillaankin vain nerokasta arvaamista.
 
Taide on luovaa itseilmaisua, tiede asioiden järjellistämistä.
 
Taiteilja kääntää katseensa ulkomaailman fysikaalisten ilmiöiden tarkkaamisen sijaan omaan sisimpäänsä, sitä tutkiskellen ja kuunnellen, katseensa tunkeutuessa syvemmälle toisillekin ilmenevään, ilmiön taakse, maaliin, jota muut eivät voi edes nähdä neron nähdessä kokonaan toisen maailman kuin muut mutta vain sikäli että se esiintyy hänen aivoissaan objektiivisempana, erityistieteiden keskittyessä aivojen ulkopuolisen sille objektiivisesti ilman muuta sinänsä olemassaolevan ilmiömaailman kausaaliseen ja fysikaalissti oikeaan selittämiseen usein ainoana probleeminaan johtaa etsimänsä harvinaiset ja haetut ilmiöt yleisemmistä kuoria ja padan pohjaa kaapiessaan luonnon sisimmän olemuksen, objektivoituneen elämäntahdon ilmaisemisen sijaan, joka ihmisessä astuu järjen siihen yhtyessä ensi kertaa tajuntaa ihmetellessään toisensa jälleen kohdatessaan omaa olemassaoloaan.
 
kts. uudestaan edellinen suomennos.
 
Vain taiteen avulla kyetään ilmaisemaan inhimillisen tietoisuuden viimeisiä, salatuimpia totuuksia olioiden ja maailman olemuksesta.
 
Taide on maagista ja ihmeellistä.
 
Ajatusleikkiä jatkaaksemme tarkastelkaamme sitä ilmiötä missä nämä kaksi käsitettä likeisemmin sivuavat toisiaan taiteellisessa luomistyössä kun Schönberhg pyrki tekemään ulkoiseksi sen mikä jossain märin oli ollut sisäistä 12-sävel koodiaan formuloidessaan saattaessaan taiteen tieteellistämisen huippuunsa kun myöhäisromanttinen kromaattinen tonaalinen harmoninen kieli oli provosoinut hänen atonaalisen reaktionsa ja että näissä kiertyilevissä ja venytetyissä melodialinjoissa oli avain atonaalisen kielen organisoimiseen luodessaan tämä monimutkaisen matemaattisen järjestelmänsä.
 
Tästä en enää ymmärtänyt mitään. Voisiko joku muu suomentaa minulle?

Taide on luovan hengen itseilmaisua pyrkiessään metafysiikan tavoin ilmiön ulkopuolelle ilmentyvään, ideoiden tai tahdon itsensä välittömänä ilmauksena. Tiede taasen vastaavasti pyrkii kaiken ulkoiselle havainnolle ilmenevän logilliseen ja systemaattiseen, rationaaliseen selittämiseen, tieteellisten teoriain ollessa hypoteeseja, parhaimmillaankin vain nerokasta arvaamista.
 
Tässä nyt yritetään taiteen ja tieteen tekoprosessista tehdä kovin erilaista. Kirjoituksessa on sellainen asenne, että taide olisi henkevämpää toimintaa kuin tiede.
 
Kovin romanttinen kuva siitä, mitä taiteen tekeminen on. Tulee mieleen O. Mustosen lausahdus jossakin TV-ohjelmassa vuonna 7, kun hän sanoi, että hän "tuntee olevansa vain välittäjä korkeamman voiman ja kuulijan välillä", sekä säveltäjänä että muusikkona. Kuitenkin kaikki musiikin tekeminen lähtee hänenkin kohdalla siitä, että hän ITSE istuutuu soittimensa tai työpöytänsä ääreen, viipyy siinä x määrä minuuttia ja poistuu lounastamaan tms. Tällainen tuppaa olemaan se mystifioitu taiteentekoprosessi, jossa ilmaistaan itseään, joko harjoitellen, esiintyen, säveltäen tai jammaillen.
 
Itse musiikkitieteilijänä en suostu nielemään yksioikoista selostusta tieteen pyrkimyksistä, koska siitä puuttuu tieteen tekemisen taito, luova tiede eli taide. Mikä opettaisikaan taiteen tekemistä paremmin, kuin tutkimuskohteen tarpeeseen tutkijan luovan työskentelyn kautta kehittämä metodi, jonka avulla taiteentekijän salat samalla raottuvat, ainakin osittain. Eli huipputieteen tekijä tekee taidetta, mikä metodiensa avulla käy dialogia taidekappaleen kanssa, mikä samalla luo teoreettisia malleja tutkimuskohteestaan.
 
Kyllähän se taiteentekijä tietää ainakin jollakin tasolla sen, miten hän sointinsa rakentaa, koska jokaisella musiikilla on teoriansa, ja kyseisessa musiikkikulttuurissa toimivalla taitelilijalla syvällinen tietoisuus siitä, miten teoria ja luova prosessi käyvät jatkuvaa dialogiansa. Taiteen tekijä elää yhtälailla kulttuurissa kuin tutkija, joten heitä koskee myös samat normit. Sekä taiteilijat että teoreetikot vuoroin sekoittavat pakkaa ampumalla yli tai tyytymällä tavanomaisempaan. Ero on siinä, että taitekappaletta ei voine kadottaa historiaan antiteesin kautta, kun taas tieteellisen teorian voi. Taiteessa vain paskat taidekappaleet unohtuvat merityksettöminä "huttuina".

Tässä nyt yritetään taiteen ja tieteen tekoprosessista tehdä kovin erilaista. Kirjoituksessa on sellainen asenne, että taide olisi henkevämpää toimintaa kuin tiede.
 
Mä itse oon jonkunlaista tieteilijää edustanut ja mitä taiteilijoitten kanssa tullut ryypättyä ja duunista puhuttua niin kovin samantapaiselta kummatkin tuntuneet: Ripaus inspistä ja paljon raakaa duunia.

Mä itse oon jonkunlaista tieteilijää edustanut ja mitä taiteilijoitten kanssa tullut ryypättyä ja duunista puhuttua niin kovin samantapaiselta kummatkin tuntuneet: Ripaus inspistä ja paljon raakaa duunia.
 
Baronille plussa! Raakaa duunia on tehty paljolti, mutta se itsensä kehittäminen on jäänyt soittimien hipelöinnissä kovin vähäisiksi. Onneksi ovat tietokoneet mahdollisuuksineen ja äänimaailmoineen käytettävissäni ja tanssimuusikkous on myös myös pönttöön jättänyt jotain- ehkä.
 
E: loosahille myös plussa

Tässä nyt yritetään taiteen ja tieteen tekoprosessista tehdä kovin erilaista. Kirjoituksessa on sellainen asenne, että taide olisi henkevämpää toimintaa kuin tiede.
 
Kovin romanttinen kuva siitä, mitä taiteen tekeminen on. Tulee mieleen O. Mustosen lausahdus jossakin TV-ohjelmassa vuonna 7, kun hän sanoi, että hän "tuntee olevansa vain välittäjä korkeamman voiman ja kuulijan välillä", sekä säveltäjänä että muusikkona. Kuitenkin kaikki musiikin tekeminen lähtee hänenkin kohdalla siitä, että hän ITSE istuutuu soittimensa tai työpöytänsä ääreen, viipyy siinä x määrä minuuttia ja poistuu lounastamaan tms. Tällainen tuppaa olemaan se mystifioitu taiteentekoprosessi, jossa ilmaistaan itseään, joko harjoitellen, esiintyen, säveltäen tai jammaillen.
 
Itse musiikkitieteilijänä en suostu nielemään yksioikoista selostusta tieteen pyrkimyksistä, koska siitä puuttuu tieteen tekemisen taito, luova tiede eli taide. Mikä opettaisikaan taiteen tekemistä paremmin, kuin tutkimuskohteen tarpeeseen tutkijan luovan työskentelyn kautta kehittämä metodi, jonka avulla taiteentekijän salat samalla raottuvat, ainakin osittain. Eli huipputieteen tekijä tekee taidetta, mikä metodiensa avulla käy dialogia taidekappaleen kanssa, mikä samalla luo teoreettisia malleja tutkimuskohteestaan.
 
Kyllähän se taiteentekijä tietää ainakin jollakin tasolla sen, miten hän sointinsa rakentaa, koska jokaisella musiikilla on teoriansa, ja kyseisessa musiikkikulttuurissa toimivalla taitelilijalla syvällinen tietoisuus siitä, miten teoria ja luova prosessi käyvät jatkuvaa dialogiansa. Taiteen tekijä elää yhtälailla kulttuurissa kuin tutkija, joten heitä koskee myös samat normit. Sekä taiteilijat että teoreetikot vuoroin sekoittavat pakkaa ampumalla yli tai tyytymällä tavanomaisempaan. Ero on siinä, että taitekappaletta ei voine kadottaa historiaan antiteesin kautta, kun taas tieteellisen teorian voi. Taiteessa vain paskat taidekappaleet unohtuvat merityksettöminä "huttuina".
 
On myös todettava, että "ns. sointuopin lait ovat sävelmaailman abstrakteja käsitteitä, ja niillä on positiivista arvoa sikäli kuin ne tukevat mutta eivät ylitä taiteellisen luonnostelun tärkeyttä" Ylimalkaan voitaisiin lisäksi todeta, että erityistieteet ovat lahjakkuuden työmaata, jonka kohteena voivat oikeastaan olla vain olioiden väliset suhteet ei niinkään olioiden olemus yleensä, niiden yleinen puoli ja kokonaisuus johon nerouden voidaan sanoa kohdistruvan olioiden ja maailman objektiivisen olemuksen ymmärtämis-ja ilmaisukyvyssään ja mitä tieteellisiin teorioihin tulee, niissä spekulatiivinen aines on teoriaa koossa pitävä ydin ja kieli jolla teoria esitetään on matemaattis-looginen sisältäen viittauksia olioihin ja konstruktioihin joilla ei tarvitse olla niiden loogis-matemaattisen rakentenvuoksi suoranaista vastinetta välittömässä aistikokemuksessa jopa paljon vähäisemmässä määrin mitä loogisen empirismin edustajat alkujaan ajattelivat. Ei ole likimainkaan oikein väittää että tieteeliset lauseet olisivat välitöntä aistikokemusta kuvaavia elementaarilauseita tai sellaisten totuusfunktioita koska tieteelliset teoriat eivät ole tosiasioiden luetteloita. Ja mikäli normaali aivotieto taas on ilmaistavissa sanoin ja käsittein se on abstraktia, jos taas taideteoksin, yksinomaan havainnollista.
 
Tieteen materialistista katsomustapaa vastassa on kuitenkin aina ollut ja aina oleva taiteen henkisyys taiteiljan kyvyssä luoda kuin tyhjästä aina jotakin uutta ja ennalta arvaamatonta, emergenttistä, ikään kuin itse luonto kaikessa älyn luonnonvastaisuudessaan pelkällä taiteilijan luovan tahdosta vapautuneen älyn, mielikuvituksen ja ajattelun energian voimalla kun tiede pyrkii tyhjentävään mekanistiseen ja materialistiseen maailmankuvaan jo olemassaolevan selittämisellä ja perinpohjaisella ja tyhjentävällä kausaalisella selittämisellä, jossa lähtien äärellisestä määrästä luonnolakeja kaikki uuden esiintyminen maailmassa voidaan ainakin periaatteessa pyrkiä etukäteen ennustamaan yhdisteiden emergenteistä ominaisuuksista huolimatta, jolle vastakkaista katsomustapaa edustaa pluralistinen, jonka mukaan aina eri olosuhteista huolimatta vaikuttavien luonnonlakien määrä on ääretön, vaikka pointsi on siinä että tieteellinen tutkimus lähtee aina vain kokonaisuuksista jotka voidaan palauttaa osikseen kokonaisuuksien emergenteistä ominaisuuksista johtuen, joiden vuoksi on mahdoton päätellä erikseen alkuainjeita tutkimala kuinka ne reagoivat keskenään muodostaen kemialisesti yhtymällä uusia yhdisteitä joita ei voi päätellä lähtien niiden osista käsin ja rakentaessaan siksi osat kokonaisuuksia tutkimalla, ja myöskään koska emme voi tehdä kaikkia mahdollisia kokeita ja tutkia kuinka ne reagoivat keskenään tietyissä hypoteettisissa olosuhteissa kun taiteellinen luomistyö on neron objektiivisesta, puhtaasta ja selvästä tahdon tarkoitusperille vieraasta, hyödyttömästä ja jopa vahingollisesta aivojen ja älyn ylijäämästä sukeutuvasta havaitsevan tietokyvyn täydellisyydestä johtuvasta intuitiivisen tiedon suuremmasta tottumuksesta syntynyttä kykyä ymmärtää ja ilmaista maailman ja olioiden, ja niiden objektiivisesti havaitavan tietynlaisen ideamaailman objektiivista olemusta matemaattisen näpertelyn tai aineen pienimpien osasten aksidenttisen tutkimisen ja löytämisen sijaan kuten päättely atomien olemassaoloon viittaavista tuloksista sattumalta erilaisiten rinnakkaisten tutkimusprosessien myötä kun puolestaan ihmisen mielikuvitus ja äly ovat emergenttejä ominaisuuksia jotka ovat syntyneet jossakin mapallon ja elämän kehitysvaiheessa eikä sitä oli voitu tietää tutkimalla pelkästään ihmisen varhaisempia kehitysasteita. Taiteilja on se joka kykenee luomaan intuitivisesti luovan älyn ylijäämän energialla sisäisen henkisen elämän ja kokemuksen piiriin kuuluvaa taiteilijan jossakin luovan elämän kypsyysvaiheessa traditioon nojautuen pienistä motiiveista temaattisen työn tai muun opitun käsityötaidon tai sävellystekniikan avulla osista kokonaisuuksia, teoksia joita musiikkianalyytikot ja tieteilijät sitten tutkivat koittaessaan palauttaa ne osiinsa vaikka ne ovatkin vain jäävuoren huippu joka peittää alleen niiden tieteelliseltä tutkimukselta luoksepääsemättömän syvimmän salaisuuden jota tutkimalla vaikka kuinka syvällisen analyysin keinoin voimme vain huomata että tästä se salaisuus vasta alkaakin.
 
Kirjoitin tekstin siinä määrin ex tempore muistellessani mm. naturalistista katsomusta jota hiukan lukaisin Eurooppalaisen ihmisen maalmankatsomuksesta ja otan oikeudekseni suhtautua lukijoiden kanssa niihin kaikkiin jossain määrin varauksellisesti ennen lopullsisen tiedon vahvistamista. mutta periaate on kuitenkin tässä.

En mä viitsinyt lainata edellä olevaa, mutta perustutkimus, joka tutkii ilmiöitä juuri siksi että niitä on, ei mielestäni poikkea periaatteiltaan taiteen tekemisestä.

Jos edellä oleva oli taidetta, myönnän että poikkeaa.