Aloittelijat ›

Muistaakseni Tohtori Toonikassa oli myös tällä tavalla taulukoituna kaikki mahdolliset fraasit sitä mukaa, kun kyseiset aika-arvot opeteltiin.
 
En nyt muista oliko siinä kaikki mahdolliset, mutta siinä loogisesti edettiin helpoista vaikeampiin ja sitten siinä oli rytmitunnistustehtäviä ja jos ootte itseopiskelijoita: Opettajan kirja, josta voi tarkistaa, menikö oikein.

Kuka tässä mistään tarkistamiseta on puhunut? Soittaminen prima vistana ja laskeminen mielessä samaan aikaan eivät ole mahdoton tapahtuma. Kuten sanoin vähän edistyneemmän ei tarvitse ajatella sitä laskemista siinä ollenkaan.
 
Minä en olisi ihan varma että tuo on mahdollista. Moni asia saattaa näyttää ulospäin siltä että tehdään useampia asioita yhtä aikaa, mutta se sisäinen prosessi ei välttämättä toimi niin.
 
Laskemisesta vielä sen verran että laskiessa täytyy olla tasainen syke, eli ei voi laskea esim. ta-taa-ta-taa, vaan sen pitää olla tasainen, kuin sekuntikellon tikitys, ti-ti-ti-ti. Lisäksi sykkeen täytyy olla niin nopea että yksikään nuotti ei ole lyhyempi kuin laskemisen isku. Eli jos kappaleessa on vain neljäsosanuotteja, voi laskea neljäsosia, yy-kaa-koo-nee, mutta jos kappaleessa esiintyy myös kahdeksasosia täytyy alkaa laskea kahdeksasosissa, y-y-ka-a-ko-o-ne-e. Tällöin pystyy ikäänkuin keinotekoisesti luomaan kuulokuvan siitä mitä nuotteihin on kirjoitettu, kun laskee tasaisesti mutta painotuksilla tuo esiin eri rytmit.
 
Otetaan esimerkiksi rytmimusiikin jumalallisen ilmestyksen neljäs rivi, joka on tällainen:
4   8 4   4   8 -
Tuossa esiintyvä lyhin kesto on kahdeksasosa, joten laskeminen täytyy suorittaa kahdeksasosissa. Laskeminen menee näin:
ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti.
Nyt teoreettisen tiedon avulla voimme selvittää että ensimmäinen neljäsosanuotti on kaksi laskemisiskua pitkä ja seuraava on yhden iskun pituinen, ja seuraava on taas kaksi iskua pitkä, jne. Laskeminen painotetaan siis näin:
TI-ti-TI-TI-ti-TI-ti-TI.
Tuota kun hokee vähän aikaa niin siitä voi alkaa hahmottamaan miltä rytmin pitäisi kuulostaa, ensin se ehkä alkaa kuulostamaan tältä: ti-i-ti-ti-i-ti-i-ti, ja lopuksi tii-ti-tii-tii-ti.
 
Tällainen laskeminen on erittäin väkevä apuväline jonka avulla voi selvittää minkä tahansa rytmin, myös triolit ja muut, mutta tätä apuvälinettä ei kuitenkaan kannata käyttää ensisijaisena rytmienlukukeinona, vaan ainoastaan silloin kun mikään muu ei auta, koska jatkuva laskemiseen turvautuminen voi pahimmassa tapauksessa estää asian kunnollisen omaksumisen. Sen sijaan aina kannattaa yrittää opetella ulkoa miltä mikäkin rytmi kuulostaa.

Minä en olisi ihan varma että tuo on mahdollista. Moni asia saattaa näyttää ulospäin siltä että tehdään useampia asioita yhtä aikaa, mutta se sisäinen prosessi ei välttämättä toimi niin.
 
Laskemisesta vielä sen verran että laskiessa täytyy olla tasainen syke, eli ei voi laskea esim. ta-taa-ta-taa, vaan sen pitää olla tasainen, kuin sekuntikellon tikitys, ti-ti-ti-ti. Lisäksi sykkeen täytyy olla niin nopea että yksikään nuotti ei ole lyhyempi kuin laskemisen isku.
 
Mä voisin kuvitella, että soittajalla soi päässään esim. tasainen neljäsosanuoteista koostuva pulssi, jonka päälle hän sijoittaa oppimiaan peruskuvioita (esim. kaksi tai neljä kahdeksasosanuottia, pisteellinen neljäsosanuotti + kahdeksasosanuotti, trioli jne.). Pulssin ei tarvitse siis olla niin nopea kuin siinä soitetut nuotit.

Mä voisin kuvitella, että soittajalla soi päässään esim. tasainen neljäsosanuoteista koostuva pulssi, jonka päälle hän sijoittaa oppimiaan peruskuvioita (esim. kaksi tai neljä kahdeksasosanuottia, pisteellinen neljäsosanuotti + kahdeksasosanuotti, trioli jne.). Pulssin ei tarvitse siis olla niin nopea kuin siinä soitetut nuotit.
 
Kaikenlaisia tuollaisia yhdistelmiä voi käyttää tietyissä jo valmiiksi tutuissa tilanteissa, mutta esim. synkooppien kohdalla liian hitaalla laskemisella putoaa heti kyydistä. Tämä apukeino jossa lasketaan aina niin nopeasti kuin on nopein nuotti pätee aivan kaikissa tilanteissa, sillä voi selvittää triolit, kvintolit, septolit, synkoopit, tauot, pisteelliset nuotit, sidotut nuotit, aivan kaiken. Tarkkaan ottaen ei riitä että laskemisnopeus on nopein nuotti, vaan sen täytyy olla kaikkien nuottien pienin yhteinen nimittäjä, eli jos kappaleessa esiintyy trioleita ja kahdeksasosia niin täytyy laskea kuudestoistaosatrioleita. Toisaalta jos trioleita tai vastaavia ei esiinny niin käytännössä nopein nuotti riittää.
 
Trioleita voi kyllä pudotella hitaammankin pulssin päälle, mutta se vaatii sitä että ensin on selvittänyt miltä trioli kuulostaa ja oppinut sen ulkoa, ja tässäkin synkopointi tekee heti asian todella vaikeaksi.

Ihan tän säikeen avauskirjoitukseen liittyen, missä tilanteissa oikeassa elämässä oikeasti tarvitaan kovin monimutkaisten rytmikuvioiden prima vista taitoa?
 
Mä osaan simppelit prima vistana ja silloin kun tarvitsen monimutkaisia, aina on ollut tilaisuus treenata.

Trioleita voi kyllä pudotella hitaammankin pulssin päälle, mutta se vaatii sitä että ensin on selvittänyt miltä trioli kuulostaa ja oppinut sen ulkoa, ja tässäkin synkopointi tekee heti asian todella vaikeaksi.
 
Just tämän takia arvelenkin että primavistasoittaja todellisuudessa sijoittaa oppimiaan peruskuvioita kohtuullisen pulssin päälle. Peruskuviot ovat sitten iskun tai parin mittaisia, eivät koko tahdin.
 
Tietysti on kovin vaikea tehdä ero sen että laskee yy-kaa ja soittaa sen päälle tititi-tititi, tai että oikeasti tuossa kohdassa myös mielessään tikuttaa tuon triolin (eli hetkellisesti vaihtaa pulssin nopeutta). Mutta tuskinpa tarvitsee minuuttien ajan laskea mielessään 32-osanuotteja siksi että jossain kohtaa menee niin nopeaksi.

Peruskuviot voi tietenkin jaotella siten kuin näkee parhaaksi, mutta vaikka tuo laskemisesimerkkinä käytetty rytmikaanonin neljäs rivi on aika vaikea jakaa tahtia pienemmiksi peruskuvioiksi.
4   8 4   4   8 -
 
Mielessä ei tarvitse laskea kuin sen verran että tietää miltä rytmi kuulostaa, loppu on ulkoa opettelemista.