Rock, pop, alternative ›

Katselen tässä muuten Lennonin ja kumppaneiden Toronton-keikkaa vuodelta 1969. Rokkiosasto vähän kökkii, mutta nämä Yokon ulinapiisithän toimivat kuin tauti! Parasta niissä on se ulina mutta kaikki muukin on hyvää.

Saamarin Yoko/kaikki muut Yokot. Se on kyl kumma kun Juhannuksen jälkeen aina vähän laulattaa ja juttu lentää. Lentääääää....
 
"Toi karvanaama raahaa tota muijaansa joka paikkaan"
"Hei Pauli kuule kasvatappa sääki kunnon parta nii voisit tehdä ehkä yhden hyvän biisin sitten eilisen"(Joojoo väärin meni mut emminä muista)

Osaako kukaan vastata seuraaviin minua askarruttaviin kysymyksiin:
 
- Kuka soittaa rumpuja kappaleessa Good Morning, Good Morning? Onko se Sounds Incorporated-yhtyeen rumpali vai Ringo? Sounds Inc.:ltähän on tässä kappaleessa puhaltimet, mutta epäilen myös rumpalia, koska jos kuuntelee kappaleen loppua tarkkaan, kuulostaa kuin siinä olisi kaksi bassorumpua. Jos Ringo polkee tuplabassaria niin miksei siitä ole kukaan kertonut?
 
- Soittaako Ringo vai joku muu toiset tai molemmat rummut Lady Madonnalla? Nehän on taas ne puhaltajat joitain ammattijazzareita mutta rumpalista on vaikea sanoa. Vai onko rumpaleita kaksi?

Keith Moon soittaa kaikki rummut Beatleseiden levyillä
noeioikeestiehkä soita

Paul soitti aika monella biisillä mutta jos kiinnostaa niin ota vittu selvää ok?
 
Lady Madonna saattaa jopa olla esim.Taxman kitarasoolo?
 
http://www.clube-de-fado.com/

Beatlesin musiikissa on muuten jotain pelottavaa; minkä takia Anthology -jämäkokoelmat ovat niin mitäänsanomattomia? Kääntäen: Miksi he osasivat niin täydellisesti laittaa levyilleen aina sen parhaan ja viimeistellyimmän otoksen?
 
Mä ainakin tykkäsin Anthology-levyistä tosi paljon. Mun mielestä ne versiot siellä oli monelta osin paljon parempia ku ne jotka pääty levyille. Esim. Strawberry Fields Forever, Yes It Is ja Tomorrow Never Knows.
 
Tosimiehit kuuntelee Beatlesii, Rollareita JA Huuta kaikkia!

Mä ainakin tykkäsin Anthology-levyistä tosi paljon. Mun mielestä ne versiot siellä oli monelta osin paljon parempia ku ne jotka pääty levyille. Esim. Strawberry Fields Forever, Yes It Is ja Tomorrow Never Knows.
 
Strawberry Fields on niitä harvoja kappaleita joiden kohdalla se vaiheittainen kypsyttely on paremmin kuultavissa. Monen piisin kanssa tuntuu käyvän niin, että vaivalloisista yritelmistä hypätään suoraan johonkin, mikä on jokseenkin täydellistä. Siinä on jotain kummaa. Nämähän ovat tietysti suhteellisia asioita, ja monella muulla bändillä onkin usein monista kappaleista useita erilaisia enemmän tai vähemmän viimeisteltyjä versioita. Beatlesilla on aika vähän.

Beatlesin musiikissa on muuten jotain pelottavaa; minkä takia Anthology -jämäkokoelmat ovat niin mitäänsanomattomia? Kääntäen: Miksi he osasivat niin täydellisesti laittaa levyilleen aina sen parhaan ja viimeistellyimmän otoksen?
 
Oiskohan George Martinilla ollut iso osuus asiassa.

Oiskohan George Martinilla ollut iso osuus asiassa.
 
Varmaan Martin oli mies paikallaan ja junaili asiat niin, ettei sutta pääse syntymään.

Nämä ovat kaikki hienoja, mutta minä vähän ihmettelen Paperback Writer -kappaleen soundeja. B-puoli Rain on säröytyneine sointeineen jotenkin kokonaisvaltaisempi esitys, mutta Writerin särösoundi on hieman valju. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta tämä taisi olla ensimmäinen Geoff Emerickin äänittämä Beatles-tuote?
 
Toisaalta, kun suhteuttaa sen siihen julkaisuaikakauteensa, niin onhan se aika hevi tuote. Ja Rain -biisi päätyisi milloin tahansa Radioheadin levyille.
 
Hivenen harmi on se, että Piitlekset hieman joutuivat siloittelemaan soundiaan ekoilla levyillään.

Toisaalta, kun suhteuttaa sen siihen julkaisuaikakauteensa, niin onhan se aika hevi tuote. Ja Rain -biisi päätyisi milloin tahansa Radioheadin levyille.
 
Hivenen harmi on se, että Piitlekset hieman joutuivat siloittelemaan soundiaan ekoilla levyillään.
 
Mutta esmes Anthology 1:llä kuultavissa Ruotsissa Marraskuussa 1963 nauhoitetuissa livepätkissä kuulee mitenkä Voxit huutavat mukavasti säröllä ja bändin live-esityksen energian voi aistia. Varsinkin "Money" on hyvin rapsakka veto.

Mutta esmes Anthology 1:llä kuultavissa Ruotsissa Marraskuussa 1963 nauhoitetuissa livepätkissä kuulee mitenkä Voxit huutavat mukavasti säröllä ja bändin live-esityksen energian voi aistia. Varsinkin "Money" on hyvin rapsakka veto.
 
Jep, livenä kylläkin.

Jos olette lukeneet Petri Kuljuntaustan kirjaa On/Off, niin siellähän helsinkiläinen urkuristi Erkki Ertama väittää Brian Epsteinin tarjonneen hänelle rahaa eräästä hänen sävellyksestään niin että se olisi pantu Lennon-McCartneyn nimiin. Ainoa kummallisuus siinä on, että kyseinen kappale oli yleisesti tunnettu Lapland Magic Song, jota Ertama itse oli soittanut mm. Englannissa 1955! Hän omien sanojensa mukaan hylkäsi tarjouksen, mutta lisäsi Fabsien ostaneen useita kappaleita ulkopuolisilta mainitsematta kuitenkaan nimiä.
 
Jos Beatless todella osti kappaleensa ulkopuolisilta, se selittäisi ensikäden studioyritelmien heiveröisyyttä. Toisaalta ei liene todisteita tai edes viitteitä että näin olisi, on vain Ertaman puheet.
 
Jos minulla olisi rahaa ostaisin Get Onin sanoituksen omiin nimiini. Jos Ertaman puheissa on perää alan heti säästää sitä varten.

Itse asiassa Beatlesien biisit sävelsi CIA tuhotakseen länsimaisen nuorisokulttuurin.

Toisaalta, kun suhteuttaa sen siihen julkaisuaikakauteensa, niin onhan se aika hevi tuote. Ja Rain -biisi päätyisi milloin tahansa Radioheadin levyille.
 
Hivenen harmi on se, että Piitlekset hieman joutuivat siloittelemaan soundiaan ekoilla levyillään.
 
Please Please Me -levyllä on rämisevä soundi. Lännentunnelmia ja peribrittiläistä sadesumua sekaisin. Jos vertaa vaikka Searchersiin tai Gerry & Pacemakersiin samana vuonna, niin onhan siinä eroa Fabien hyväksi. Don't Throw Your Love Up.

Nämä ovat kaikki hienoja, mutta minä vähän ihmettelen Paperback Writer -kappaleen soundeja. B-puoli Rain on säröytyneine sointeineen jotenkin kokonaisvaltaisempi esitys, mutta Writerin särösoundi on hieman valju. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta tämä taisi olla ensimmäinen Geoff Emerickin äänittämä Beatles-tuote?
 
En kyllä itsekään pidä erityisemmin A-puolen soundista. Rain sen sijaan on hyvinkin lähellä parasta yksittäistä Beatles-sävellystä.
 
Pitääpä vielä mainita se yksi ja erityisen hieno Penny Lane -ripoff, jossa lopussa soitetaan muistaakseni seitsemän torvisointua. Säväyttävää.

En tiedä rämiseekö I am the Walrus, mutta itselleni ollut ainaisen ihmettelyn aihe ja paras biisi. Niin hienoa aikuisen Liisa Ihmemaassa meininkiä että.

Pitääpä vielä mainita se yksi ja erityisen hieno Penny Lane -ripoff, jossa lopussa soitetaan muistaakseni seitsemän torvisointua. Säväyttävää.
 
Anteeksi, onko ripoff jonkinlainen vedätys?

Viittaa varmaan lainaan jostain klasaripuolen biisistä?