Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ostin tuon Nostradamuksen jenkkipainoksen maanantaina 16.6. (virallinen ilmestymispäivä keskiviikko 18.6.) 16 eurolla ja äsken kävin vielä ostamassa numeroidun promoversion 10 eurolla. On sentään vähän harvinaisempi "collectors' item" kuin tuo ylihinnoiteltu kirjaversio.
 
Itse ainakin ostin tuon kirjaversion vain sen takia, että se sattuu olemaan niin perkeleen hieno... ja kuitenkin vain kymmenen euroa kalliimpi kuin tavallinen versio.
 
Hyvä levy on kyseessä, uskaltaisin väittää jopa, että mainio. Mun mielestäni on ihan turha arvioida yksittäisiä kappaleita ja miettiä, onko siellä niitä hittipiisejä, kysessä on kuitenkin niin selvästi yksi kokonaisuus. Vähän niin kuin kirja. Sisältää myös rauhallisempia, jonkun mielestä "hohhoijaa" - osaston osia.
 
Jalkapallo- ottelu jatkuu, riittäköön tämä nyt tästä.

Ostin Nostradamuksen ja kovia biisejähän tässä on. Kokonaisuutena ehkä hivenen liian laaja (tai siis ei siinä mitään, jos kaikki biisit olisivat yhtä hyviä), mutta mielelläni kuuntelen kuitenkin. Kyllähän tämän osti jo pelkästään Rob Halfordin vokaalisuoritusten ansiosta, etenkin jossain Future of Mankindissa on ihan mahtavaa laulua.
 
Hyvä ostos oli!

Itse ainakin ostin tuon kirjaversion vain sen takia, että se sattuu olemaan niin perkeleen hieno... ja kuitenkin vain kymmenen euroa kalliimpi kuin tavallinen versio.
 
Jep. Mä sain ostettua jenkkipainoksen (tavallinen) 16.6. hintaan 16 euroa, kun levy ilmestyi virallisesti 18.6. ja kirjapainos olisi maksanut ~32 euroa, eli siis tuplahinnan. Ajattelin, että ei kannata maksaa tuplahintaa tuosta kirjasesta. Jos mukana olisi ollut jotain bonushärpäkettä (esim. DVD "making of" tms.), niin sitten olisin voinut ostaa sen.
 
Tuon promoversion löysin ihan sattumalta. Tuli vain siitä puhetta "hovihankkija-levykauppani" myyjän kanssa ja hän sanoi, että heille oli tullut käytettynä tuo promoversio. No ostin sen sitten pois 10 eurolla koska se oli numeroitu, eli luulisi sillä olevan jotain keräilyarvoa tulevaisuudessa.
 
Edit: vielä noista Halfordin laulusuorituksista: helvetin hyvin se laulaa, mutta olin vähän pettynyt, kun levyltä ei löytynyt Halfordmaista ylärekisterilaulua muuta kuin joistain tietyistä laulustemmoista. Ilmeisesti Halford säästelee ääntänsä, kuten se teki Helsingissäkin (en ollut itse paikalla, mutta katsoin biisejä YouTubesta). Ainakin "Rock Hard Ride Free":n ja "Dissident Aggressor":in korkeat laulukohdat se veti tosi falskisti. Sama juttu tuossa Angel Of Retribution -kiertueelta julkaistulla DVD:llä "Rising In The East" (olikohan se sen oikea nimi?). Mulla on lisäksi pari televisiokeikkaa samalta kiertueelta (toinen Sofiasta Bulgariasta ja toinen Chilestä), ja eipä tuo Halford niissäkään laula niin kuin vanhoissa livepätkissä.

Edit: vielä noista Halfordin laulusuorituksista: helvetin hyvin se laulaa, mutta olin vähän pettynyt, kun levyltä ei löytynyt Halfordmaista ylärekisterilaulua muuta kuin joistain tietyistä laulustemmoista. Ilmeisesti Halford säästelee ääntänsä, kuten se teki Helsingissäkin (en ollut itse paikalla, mutta katsoin biisejä YouTubesta). Ainakin "Rock Hard Ride Free":n ja "Dissident Aggressor":in korkeat laulukohdat se veti tosi falskisti. Sama juttu tuossa Angel Of Retribution -kiertueelta julkaistulla DVD:llä "Rising In The East" (olikohan se sen oikea nimi?). Mulla on lisäksi pari televisiokeikkaa samalta kiertueelta (toinen Sofiasta Bulgariasta ja toinen Chilestä), ja eipä tuo Halford niissäkään laula niin kuin vanhoissa livepätkissä.
 
Ylärekisteriä ei oikein enää ole. Toki tuo ylärekisteri oli kovilla jo 80-luvullakin keikoilla, mutta se on tosiaan jo niin kovan työn takana ettei mies voi vetää keikkaa entiseen malliin. Tuo nykyinen laulutyyli on vaan tullut jäädäkseen. Mies kokee toisen äänenmurroksen jossakin vaiheessa ja ääni madaltuu ja muuttuu käheämmäksi. Saman asian on kokenut Ronnie James Dio, Bruce Dickson ja kumppanit. Halford vetää usein oktaavin matalammalta alkuperäistä tai muuten varioiden. Toki tuokin toimii täysillä, mutta eihän se kieltämättä samaa ole kuin kultaisella 80-luvulla:)

Mun mielestä tuo Halfordin ääni on nyt paljon parempi kun silloin kultaisella kasarilla. Semmosta rapsakkaa murinaa.
 
Samaa mieltä.

Ylärekisteriä ei oikein enää ole. Toki tuo ylärekisteri oli kovilla jo 80-luvullakin keikoilla, mutta se on tosiaan jo niin kovan työn takana ettei mies voi vetää keikkaa entiseen malliin. Tuo nykyinen laulutyyli on vaan tullut jäädäkseen. Mies kokee toisen äänenmurroksen jossakin vaiheessa ja ääni madaltuu ja muuttuu käheämmäksi. Saman asian on kokenut Ronnie James Dio, Bruce Dickson ja kumppanit. Halford vetää usein oktaavin matalammalta alkuperäistä tai muuten varioiden. Toki tuokin toimii täysillä, mutta eihän se kieltämättä samaa ole kuin kultaisella 80-luvulla:)
 
Hei oikeasti, mikä tämä 80-luvun juttu on? Okei, youtubesta löytyvä Devil's Childin live on tosi ärjy, mutta ei niitä ultimaalisia vetoja silti silloin tehty. Tai jos tehtiinkin, niin sitä materiaalia ei ole saatavilla. 2001 Live Insurrectionilla Halford on mielestäni kirkkaasti parhaimmillaan. Bändi on ihan ok ja Halford vetää paremmin kuin..kukaan. ikinä. missään. Tämän jälkeen ei ole homma oikein toiminut. Cruciblekin oli jo jotenkin vaisu.
 
Uutta levyä en ole vielä noita näytebiisejä lukuunottamatta kuullut. Pakko se on kyllä jossain vaiheessa tsekata.

2001 Live Insurrectionilla Halford on mielestäni kirkkaasti parhaimmillaan. Bändi on ihan ok ja Halford vetää paremmin kuin..kukaan. ikinä. missään.
 
Muistaakseni jossain paljastettiin, että Halford olisi vetänyt nuo Insurrectionin lauluosuudet purkkiin studiossa, koska ei luottanut omaan livelauluunsa. No yhtä kaikki, mulla on Chilen TV:stä 2001 tullut Halfordin TV -keikka (katsottavaa laatua, ei mikään ultrapriima), niin siinä äijä luukuttaa livenä ihan niin kuin tuossa Insurrectionissa.
 
Joko sen äänelle on käynyt jotain tai sitten se säästelee ääntänsä livenä, jotta jaksaisi laulaa mahdollisimman monta keikkaa. Esim. King Diamong vähensi "The Eye" -levyn jälkeen levyllään olevia korkeita lauluosuuksia sen takia, koska niitä oli vaikeampi vetää livenä ja ne vaativat ääneltä tosi paljon. Äijä vielä itse kertoi siitä jossain haastattelussa.
 
Sehän on fakta, että ihmisen ääni madaltuu vanhetessa. Tähän ovat jo törmänneet em. vokalistit, kuten myös Geoff Tate, Robert Plant, Ian Gillan, David Coverdale, Don Dokken jne. Ihme kyllä David Lee Roth on vetänyt Van Halenin reunion -keikoilla lähes samalla tavalla kuin alkuperäisillä levyilläkin, mutta se voi johtua siitä, että hän on yleensä käyttänyt aika maltillista äänialaa.

Hyvinhän toi Nostradamus toimii kokonaisuutena.. kolmas kuuntelu kerta menossa ja joka kerta kuulostaa paremmalta. Priest diggareille mielestäni paljon hyvää matskua ja muutama tosi kova veto jotka luulisi vähemmän Juudasta kuunneillekin uppoavan.

Kuulinkin ton Visionsin radiosta. Jotenkin oli pliisu. En tietenkään vielä yhden biisin perusteella tuomitse, mutta mun mielestä aika tylsää demppausta. Muuta ei oikeen jäänyt päähän koko biisistä.

Nyt täytyy sanoa että Nostradamus on iloinen yllätys. Tää on just sellaista eeppistä meininkiä mitä itsekin teen(tai yritän tehdä lol)! Ehkä vois olla muutama nopeempi biisi tasapainottamassa mutta joka tapauksessa aivan mainio. Toki tällaiseen pakettiin mahtuu heikompiakin vetoja mutta yllättävän moni biisi silti on jäänyt soimaan päähän jo muutaman kuuntelun jälkeen. Tämän hetken lempparibiisit: Revelations, Pestilence, Persecution, Exiled, Nostradamus, Future Of Mankind. Kovia biisejä täältä löytyy! Nuo väiosatkin on tosi kivoja, sopivan lyhyitä ja luo kivaa tunnelmaa.
 
Miinuspuolina sanottatkoon tosiaan tuo tuotanto eli soundit on jotenkin pliisut ja synaorkestraatiot kuulostaa välillä vähän halvoilta. Halfordkin laulaa joissain biiseissä jotenkin väsyneesti, joissakin sitten taasen tosi hyvin. Sanoitukset on myös täyttä paskaa mutta empä hirveästi odottanutkaan :D Nostradamus on jotenkin niin läppä aihe tehdä teemalevy mutta menee se näinkin.

Miinuspuolina sanottatkoon tosiaan tuo tuotanto eli soundit on jotenkin pliisut ja synaorkestraatiot kuulostaa välillä vähän halvoilta. Halfordkin laulaa joissain biiseissä jotenkin väsyneesti, joissakin sitten taasen tosi hyvin. Sanoitukset on myös täyttä paskaa mutta empä hirveästi odottanutkaan :D Nostradamus on jotenkin niin läppä aihe tehdä teemalevy mutta menee se näinkin.
 
Synahommat ovat vähän erikoinen ratkaisu, miksei saman tien oikeaa orkesteria? Mutta yllättävän vähän tuo ainakaan mua häiritsee, eivät kuitenkaan ole mitenkään pääosassa noi orkestraatiot.
 
Mikäs vika sanoituksissa on hä!? Kuitenkin yhden ukkelin elämästä kerrotaan niin se vähän rajoittaa. Tentazione!

Noo joo lähinnä tarkoitin noita muutamia kauheita hevikliseitä mitä siellä on: fire, desire -osastoa yms. Siis sinänsä tykkään tän tyyppisestä musasta ja myös sanoituksistakin mutta eipähän tartte liian otsa rypyssä kuunnella. Hyvä levy kuitenkin!

Pidän kyllä paljon uudesta levystä. Petyin kyllä hieman, koska Nostradamuksen ensimmäisestä, hilloja käsittelevästä, kirjasta ei ole mainintaa.

Halfordilla on viimeiset 15 v. melkein aina ollut toinen levy edellistä hankalampi tapaus.
Fight: War of words vs. Small deady place
(TWO tähän väliin omana erikoisuutenaan)
Halford: Resurrection vs. Crucible
Priest: Angel of Retribution vs. Nostradamus
 
Ensimmäinen aina taattua metallijuhlaa ja toinen kokeilevampi.

Sanoitukset on myös täyttä paskaa mutta empä hirveästi odottanutkaan :D
 
Se suorastaan kuuluu Halfordin tyyliin tehdä sanoituksista ylpeää, mutta yhtäkaikki täyttä paskaa. Kuitenkaan en edes voisi kuvitella Priestiä syvällisillä sanoituksilla, vaan juuri tälläiset lyriikat sopivat Halfordin suuhun kuin niittikaljuuna nahkalaivaan.

Nostra kuulostaa olevan aika luonnollinen jatkumo Angelille. Perusvarmaa (siis melkein tylsää) Priestiä. Semmosta reipasta tykittelyä Hellriderin tyyliin jäin kyllä kaipalemaan. Ja se ylempänä mainittemani rapsakka murina jäi puuttumaan täysin. Kyynel.
 
t. Painkiller pt. 2:sta odotellen. Sedät jaksaa heilua.

Nostra kuulostaa olevan aika luonnollinen jatkumo Angelille. Perusvarmaa (siis melkein tylsää) Priestiä. Semmosta reipasta tykittelyä Hellriderin tyyliin jäin kyllä kaipalemaan. Ja se ylempänä mainittemani rapsakka murina jäi puuttumaan täysin. Kyynel.
 
t. Painkiller pt. 2:sta odotellen. Sedät jaksaa heilua.
 
Luin muuten jostain ulkomaalaiselta foorumilta ihan samanlaisen kirjoituksen. Joku speed metal -fani ylisti Painkilleriä yhtyeen parhaimmaksi levyksi ja lyttäsi uuden levyn. Mun mielestä on hyvä, että bändi suorittaa kokeiluja. Ne sitten menevät joko syteen tai saveen ;-)
 
Priestistä olen pitänyt 80 -luvun puolivälistä lähtien. Mutta yksi bändi, jota aloin kuuntelemaan ja josta diggaan myös ihan helvetisti on The Cult, joka on yleensä pystynyt muuntumaan jollain tavalla jokaisella levyllään - ja vieläpä onnistunut siinä (OK, viimeisin levy oli aika kuraa).
 
Esimerkki bändistä, joka todella ryssi mahdollisuutensa on saksalainen Bonfire. Tekivät ensin 80 -luvulla kolme hyvää levyä, jossa viimeisimmässä Point Blank oli pari tosi kovaa hittibiisiä (Hard On Me ja Bang Down The Door) ja sen jälkeen julkaisivat kokeellisemman Knockout -levyn, joka oli ihan kuraa. No yllättäen bändi hajosi ja kokosi rivinsä uudestaan olisko ollut ~10 vuoden päästä. On matsku on tänä päivänä taas parempaa, mutta yleisökatoa on aivan varmasti tapahtunut, eli ei tainnut mennä tuo kokeilu ihan putkeen...
 
Niin, ja siihen speed metal -juttuun: Priesthän ei ole mikään speed metal -bändi. Jos haluaa kuunnella speed metalmaista Priestmaista musaa, niin sitten kannattaa tsekata saksalainen Primal Fear. Bändin laulaja Ralf Sheepers on hurja Priest -fani ja yritti niin kovasti päästä Priestiin laulamaan, että sai lähteä Kai Hansenin johtamasta Gamma Raysta. No Priest halusi kuitenkin laulajaksi hemmon, jonka äidinkieli on englanti, joten valitsivat aikanaan sitten Tim "Ripper" Owensin. Sheepers perusti Matt Sinnerin kanssa Primal Fear -bändin ja musa sitten oli "yllättäen" enempi tai vähempi "priestmaista".

Levy paranee päivä päivältä. Albumi on yksinkertaisesti niin massiivinen teos ettei sitä pysty pureskelemaan hetkessä. Tällä hetkellä kappaleet kuten War, Pestilence and Plague, Lost Love, Persecution, Alone, Visions, Nostradamus ja Future of Mankind ovat jo erinomainen syy kaikille Priestin ystäville hankkia levy.
 
Rob Halford laulaa levyllä todella uljaasti, mutta muutamat kitarasoolot eivät oikein istu kokonaisuuteen. Esimerkiksi Alone-kappaleen soolo on melko hämmentävä.

Itekkin vasta nyt kunnolal tutustunut uuteen levyyn kokonaisuutena, ja helevetin hyvähän se on. Aiemmin oon vaan kuunellu pätkissä, ja silloin ei ihan kokonaisuus auennut, mutta nyt kunjakso vähän keskittyä niin kova kokonaisuus kyllä kyseessä. Parhaat biisit Exiled, Alone, Nostradamus, Visions