Rummut: soittaminen ›

Riippuu tietty musasta, mut kyllä mäkin useimmiten soitan ennaltapäätetyn mukaan vaan silleen viittelliisesti ja koitan aina kuunnella ja reagoida muiden soittajien tekemisiin sekä tietenkin laulajan tulkintaan. Aika tylsältä tuntuis toi neilpeartismi mut kukin tietty tavallan.

Jos kappale vaatii aina samankaltaisuuden, niin silloin soitan samalla tavalla. Jos soitan nuoteista, niin pyrin siihen mitä säveltäjä on tarkoittanut. Joskus puhalliork.musassa rumpusovitus on niin perseestä, että sovitan sen itse paremmaksi tai ainakin toimivammaksi. Joskus kap.mestari haluaa jotakin omaa visiotaan biisiin ja silloin menen hänen mukaansa.
 
Ylipäätään kuitenkin soitan aina " omasta päästä" ja luotan omaan taitooni ja makuuni.
 
Eli. Ei koskaan eikä milloinkaan orjallista soittoa, jos sitä voi välttää.

Se riippuu siitä miten luonteenomainen osa sävellystä rumpuosuus on. Jos rumpali soittaa "orjallisesti" ja hänen ideansa ovat huonoja, on sitä tuskallista kuunnella. The Whon ihanuus oli siinä, että kaikki neljä elementtiä olivat koko ajan aivan pinnassa ja kuplimassa esillä, ja Live at Leeds onkin IHANA. Sitten kun ne alkoivat yrittää jotain tavallisempaa niin sitä ei kuuntele vanha susikaan.
 
Näiden kahden mainitsemasi ääripään välillä liikkuminen voi olla työlästä, mutta antoisaa se kyllä on.

Se riippuu siitä miten luonteenomainen osa sävellystä rumpuosuus on. Jos rumpali soittaa "orjallisesti" ja hänen ideansa ovat huonoja, on sitä tuskallista kuunnella. The Whon ihanuus oli siinä, että kaikki neljä elementtiä olivat koko ajan aivan pinnassa ja kuplimassa esillä, ja Live at Leeds onkin IHANA. Sitten kun ne alkoivat yrittää jotain tavallisempaa niin sitä ei kuuntele vanha susikaan.
 
Näiden kahden mainitsemasi ääripään välillä liikkuminen voi olla työlästä, mutta antoisaa se kyllä on.
 
Mitähän nää tavallisemmat jutut on? Just pistin Who Are Youn soimaan ja ei sitä tavallista tule.

Mitähän nää tavallisemmat jutut on? Just pistin Who Are Youn soimaan ja ei sitä tavallista tule.
 
Oho. Kuuntelin By Numbersin ja Who Are Youn viimeksi syksyllä ja pidin niitä edelleen aika tylsinä levyinä. Face Dances ja It's Hard ovat jollain muulla lailla epämiellyttäviä kokemuksia. Näille neljälle levylle on minun korvissani tyypillistä intohimon puute.

Näin kun minulla ja joillain muilla puhe kääntyy Whohun heti kun silmä välttää, lienee paras aloittaa Who-aiheinen fanituspiiri ja aihe tällä palstalla.