Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Musta tuolla Burning Redillä on kyllä hetkensä, ei alkuunkaan huono levy. Ne Robbin räppäilyt kyllä saa eteenkin tänä päivänä aikamoisen myötähäpeän tunteen päälle. Tuolta levyltä taitaa livesoitossa olla lähinnä vain se The Blood, The Sweat, The Tears... Parempi lätty kyllä kuin vähän väkisin väännetty More Things Change, puhumattakaan Superchargerista.

Mitkäs machine headin levyt on myös kuuntelun arvoisia?
 
Through The Ashes Of Empires on lähes yhtä hyvä kuin The Blackening. SUOSITTELEN.

Musta tuolla Burning Redillä on kyllä hetkensä, ei alkuunkaan huono levy. Ne Robbin räppäilyt kyllä saa eteenkin tänä päivänä aikamoisen myötähäpeän tunteen päälle. Tuolta levyltä taitaa livesoitossa olla lähinnä vain se The Blood, The Sweat, The Tears... Parempi lätty kyllä kuin vähän väkisin väännetty More Things Change, puhumattakaan Superchargerista.
 
Tiedän, että on monia muitakin kuin minä, joiden mielestä The More Things Change on jotain ihan muuta kuin väkisin väännetty. Kyllä sieltä ne Ten Ton Hammerrit yms. potkii sen verran kovaa. Ja toinen hieno biisi on Violate, joka oli jotain ihan muuta kuin ekalla levyllä oltiin kuultu. Nämä nyt vaan ihan esimerkkeinä.
 
Supercharcerillakin on muutamia oikein hyviä biisejä, mutta hyvä ulkopuolinen tuottaja olisi tuossa vaiheessa tehnyt varmaan ihmeitä. Jotenkin ylipitkä levy, jossa on liikaa täytebiisejä, ja muutamat räbät menee jo munkin makuun vähän yli. The Bulldozer ja White Knuklle Black Out (mitensenytkirjotetaankaan) on kuitenkin ihan kovia biisejä.
 
No, pointti oli kuitenkin se, että monien silmissä (tai siis korvissa) tuo The More Things Change on liian aliarvostettu levy. Onneksi on valaistuneitakin, joiden kanssa voi kännipäissään sitten sitä fiilistellä ja ylistää. ;)

Tällä palstalla olen muutamaankin otteeseen huomannut hehkutettavan noita bändin kahta ekaa levyä, mutta itselleni eivät ole oikein auenneet siinä määrin kuin Through the.. tai Blackening. Johtuneeko siitä, että tuli lähdettyä tuosta Empiresistä liikkeelle tämä bändiin tutustuminen, ja tämän takia sitten ei löydy se jokin sieltä.
Ne tietyt ässäbiisit (Old, Block, take my scars etc.) sieltä löytyy, mutta niiden lisäksi mukana on liikaa tyhjäkäyntiä ja umpitylsiä riffejä. Flynnin vokalisointikin on huomattavasti parempaa kahdella viimeisellä.

Ehkä itellä tuon More Things Changen vähäinen diggailu juontuu niistä ajoista kun levystä odotteli ties mitä mahtavuuksia ja uskomattomia käänteitä. Taisivat olla odotukset Burn My Eyesin jälkeen vähän ylimitoitetut...

Onko vakavaa olla bändistä riippuvainen?

Onko vakavaa olla bändistä riippuvainen?
 
Juu ei. Sitä aina välillä kaipaa niitä harvinaisia tilanteita kun joku bändi kolisee sillai "överisti"... Ikävä kyllä se huuma aina hiukan laantuu ajan myötä - nauti tuosta vielä kun voit :)

Juu ei. Sitä aina välillä kaipaa niitä harvinaisia tilanteita kun joku bändi kolisee sillai "överisti"... Ikävä kyllä se huuma aina hiukan laantuu ajan myötä - nauti tuosta vielä kun voit :)
 
No hyvä. Näin teen :)

Missäs biisissä on muutan tuo 75riffiä?

Missäs biisissä on muutan tuo 75riffiä?
 
No ei tietenkään missään.

On muuten ihan oikeasti paras levy pitkään aikaan. Riffittely sellaista että alta pois. Ja ennen Blackeningia en ollut kuullut koko orkesterilta yhtikäs mitään. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja miljoona muuta kliseetä.

Burn My Eyes, Empires ja Blackening potkii kovasti, muut ei niinkään. Voisipas ottaa ukkoja kuunteluun taas pitkästä aikaan.

Burn My Eyes, Empires ja Blackening potkii kovasti, muut ei niinkään. Voisipas ottaa ukkoja kuunteluun taas pitkästä aikaan.
 
Juuri näin. Trough The Ashes Of The Empires on itse asiassa aivan loistava albumi.

Myytäspä tonne semmosia lippuja mil pääsis kattoo pelkkää machine headii ei noi kaks muuta bändii kiinnosta yhtää. bodomi ny viel menee, mut toi yks.

Onko lipunmyynnin aloituspäivästä vielä tietoa kenelläkään?

Itseä tavallaan harmittaa ettei Machine Head ole käynyt Suomessa klubikeikalla the Blackeningin julkaisun jälkeen, sillä MH:n klubikeikat ovat kyllä silkkaa timanttia!

Pitäisi varmaan tutustua tähän uudempaan tuotantoon, paluuta juurille ilmeisesti on tapahtunut. Eka levy oli junnuna tosi kova. Nämä nu-metal pläjaykset onnistuivat sitten terminoimaan kuuntelun aika tehokkaasti.
 
No, oli se "Message in a Bottle" koveri ihan hauska vetäisy, muuten nämä kaksi nu-metal levyä olivatkin sitten melkoista sontaa, IMO.

Kyllä se uusin on ehkäpä kovinta kamaa mitä bändiltä on tullut ulos. Kannattaa ehdottomasti tutustua niiden jotka eivät vielä ole!

Katos vaan, osuu ihan viikonlopulle tuo Tampereen keikka. Sinnehän voisi vaikka mennä, jos ei parempaa käyttötarkoitusta rahoille löydy. Machine Headia on tullut kuultua vain muutamia biisejä, eikä ne ole koskaan oikein kunnolla vakuuttaneet. Mutta onhan tässä aikaa tutustua. Vaikuttaa juuri samanlaiselta bändiltä kuin Exodus, että studiolevyjä ei jaksa kuunnella, mutta livenä tuntuu sitten olevan ihan eri meininki.
 
Bodomin katselee myös oikein mielellään, vaikka nykymeininki varsinkin livenä onkin ihan soopaa. Slipknotista ei mitään hajua, on niillä yksi hyvä biisi.