Se on suorastaan kauhistuttavaa, miten jotkut ihmiset hurahtaa johonkin artistiin/bändiin ihan totaalisesti ja pitää sitä jeesusta ja omaa äitiään tärkeämpänä juttuna. Itseäni ainakin kiehtoo ilmiönä tuommoinen armoton fanitus. Haluaisin kuulla tähän sellaisten ihmisten tarinoita, jotka ovat päässeet irti armottoman fanaattisen fanituksen pauloista ja heidän mietteitään siitä, mikä alun perin meni pieleen ja mikä näin jälkeen päin ajatellen jutussa oli kauheinta.
No jeesusta tärkeämpänä pidän aika montaakin bändiä, mutta kyllä äiti on äiti aina ja tässä=).
Armottomasti olen fanittanut ja tulen fanittamaan, mutta fanaattisesti tuskin tällä iällä enää jaksaa... Ennen tuli "taisteltua" omien suosikkien puolesta enempi, mutta nyt antaa ihmisten olla mitä mieltä ovat. Enkä myöskään rupea enää kuuntelemaan vain yhtä/kahta bändiä. Aikansa kutakin
Ai mitä fanitin? No metallicaa ja guns n rosesia silloin ysärillä kun kaikki "normaalit nuoret" kuunteli europoppia--> nyt ne samat kolmikypäset kuuntelee metallia ja iskelmää, joten pitäiskö mun alkaa kuuntelemaan europoppia=). Vähän enemmällä iällä, lukiossa tuli grunget ja siitä vähän etiä päin cavalerat. No mutta emmä mitään noista ole roskiin heittänyt, kaikki omalla tavallaan siistejä, jopa se europoppi--> on sen tahdissa tullut jokusen kerran diskoissa hölmöiltyä... |
No jeesusta tärkeämpänä pidän aika montaakin bändiä, mutta kyllä äiti on äiti aina ja tässä=).
Taidat olla satanisti siis? :D
Edit. Niin joo aiheeseen.. Maidenit ja Metallicathan oli ylä-asteella ne ykkös bändit (tietenkin daa!), eikä niitten kuuntelu oo jääny vaan musa maku laajentunu. Kaikki uppoo ja tarkoitan myös kaikki, mutta siinä pitää olla jokin juju, en tiiä mikä se on mut biisistä huomaa melkein ensi kuuntelemalla tykkäänkö vai en. Tietenkin on bändejä/biisejä joihin täytyy paneutua jotta tajuaa jotain niitten päälle, eli kuuntelu kertoja. |
Simo78
Carvel
