Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos studion kaiuttimessa on kauhea kuoppa taajuusvasteessa, ja soundia ruuvataan tuntikaupalla sopivaksi, niin tietenkin CD:ssä on sen jälkeen taajuusvasteessa kauhea piikki, joka kuuluu kun sitä kuunnellaan jossain muualla. CD:n perimmäinen äänenlaatu ei kuitenkaan käy tästä ilmi.
 
Mistään näin amatööritouhusta ei nyt kuitenkaan ole kyse.

Halpisklassisissa on yleensä halpaa se, että samat levyt voi myydä joka maassa, ne voi myydä "kenelle tahansa" tavaratalo- tai laarimyyntinä, musa on tuttua ja teostovapaata ja kannet saa olla mitä on. Ei se silti tarkoita että sisältö olisi huonosti tehty, saati "jollakin itä-eurooppalaisella" orkesterilla.
 
Kun ruvetaan tekemään, ja mitä enemmän painos kasvaa, sitä pienempi on hintaero huonosti ja/tai hyvin tekemisessä.
 
Ainakin minulla on sattunut kohdalle 10 CD:n Bach-paketti, jota ei kerta kaikkiaan kestä kuunnella. Yritin juuri pitkän tauon jälkeen, eikä sitä kestänyt nytkään. Keskialuepainottunut, puuroutunut, säröytynyt. Äänitykset ovat 50-luvulta, mutta vika ei voi olla pelkästään siinä, kun olen aikoinani kasvanut siihen 50-60 -luvun radiosoundiin. Kaiken kukkuraksi päällä lukee "24bit/96kHz high-end mastering". Ehkä vika onkin sitten siinä. Ja vertailun vuoksi vuosisadan alun äänitteetkin uudelleenjulkaistuina voivat olla hyvinkin nautittavia, niin cd:ltä kuin vinyyliltäkin kuunneltuna. (Minulle kelpaa cd, kelpaa mp3, kelpaa vinyyli, niillä on eronsa ja kaikilla paikkansa).
 
Muuten on jäänyt mielikuva että halpisklassinen kuulostaa jotenkin vaisun ponnettomalta verrattuna laatulevyihin, mutta otanta on kohdallani aika kapea.

Minulle kelpaa cd, kelpaa mp3, kelpaa vinyyli, niillä on eronsa ja kaikilla paikkansa
 
Mulle kanssa ja kasetitkin joskus.
 
CDn äänenlaatu ei ole kiinni niinkään itse formaatista, vaan siitä miten äänihenkilöt sitä ääntä sinne pistää!
 
Auts, nyt kyllä osu omaan nilkkaan!

Mulle kanssa ja kasetitkin joskus.
 
Ihan totta, mullakin on niitä monta laatikollista. Olohuoneessa ei ole vain enää kasettisoitinta, ainoastaan soittohuoneessa.

Jep, cd:n teoreettinen dynamiikka-alue on laaja, mutta kuka sitä käyttää
:-( edes klassisessa musassa, saati sitten popissa tai rokissa? Nykyään normaalin populaarimusa-cd:n dynamiikka-alue on alle 10dB:n kaista ja se, mikä on dB-maksimi on yhdentekevää jos aluetta ei käytetä nollasta täysille. Vinyylimasteroinnin rajoitukset (ja kuuntelijoiden "vanhakantaisempi" asenne) suosivat laajempaa dynamiikkaa, minkä seurauksena vinyylissä ON usein laajempi dynamiikka vaikka edellytykset sille olisivat huonommat.
 
Tärkeä pointti kuitenkin on se, että analogisena formaattina se, miten äänen "resoluutio" (pistetääs tää lainauksiin koska analogipuolella vastaava ilmiö toimii hiukan toisin) kärsii dynamiikan laskiessa, toimii eri tavalla vinyylissä ja cd:ssä. Voit helposti todeta tämän kuuntelemalla joskus YLEn klassisen musiikin stereoradiolähetystä, jossa näytteenottotaso (stereoradio perustuu kans eräänlaiseen näytteenottoon) on noin puolet cd-levyn resoluutiosta mutta soundi on yleensä parempi kuin useimmilla cd:illä.
 
Ja sitten siihen taajuustoistoon. CD-levyn teoreettinen taajuustoisto on 1Hz-20kHz mutta loppuu kuin veitsellä leikaten. Vinyylin taajuustoistolla ei periaatteessa ole rajoja jos on mahdollista käyttää äärettömän paksua vinyyliä äärettömän harvalla uralla
:-D käytännössä vinyylin taajuustoisto alkaa jostain 25Hz paikkeilta ja loppuu kauas kuuloalueen yläpuolelle.
 
Kuuloalueen yläpuolella olevien äänten alemmat kerrannaiset vaikuttavat siihen miten äänen kuulemme, mutta niiden energia on verrattain pieni. Sen sijaan alempien äänien yläsävelsarjat ovat ihan kriittisiä kuulemisellemme silloinkin kun kuuleminen tapahtuu muuten kuin kuulon puitteissa (ihminen aistii ääniä myös luustollaan ja sisäelimillään, silloin kuulokokemus voi sijaita reilusti 20Hz-20kHz -alueen ulkopuolelta), yläsävelsarjoilla erotamme toisistaan puhaltimet ja jouset, kitaran ja pianon, symbaalit ja tilasoinnin. Vinyylin RIAA-"tallennus/korjaus" jossa äänes itse asiassa nostetaan taajuudellisesti yläpainoiseksi tallennuksen ajaksi ja sitten palautetaan takaisin meidän kuultavaksemme tukee yläsävelsarjojen toistumista vinyylitallenteessa, mikä osaltaan parantaa kuuntelukokemusta.
 
Tarkkuus ja lineaarisuus eivät ole hyveitä musiikin kuuntelemisessa, vaan ne ovat musiikin tekijän työvälineitä jotka usein jopa häiritsevät "tavallisen" kuulijan musiikkinautintoa.
 
Niinku vaikka,
 
Kivi
 
Tää on varmaan paljolti totta. Mä näkisin lisäksi, että tuollaisen teknisten seikkojen lisäksi paljon enemmän vaikuttaa äänitys- ja jälkikäsittelykulttuurin/tekniikan murros mikä on vinyylin "kuoleman" jälkeen tapahtunut.
 
Mulla oli aika pitkä vuosien jakso jolloin vinyyleitä ei tullut kuunneltua lainkaan kun levarista oli maapiuha poikki. Inspiraatio iski, korjasin piuhan ja koelevy soimaan. Taisi olla joku Steps Ahead -jazz-lätty -80 -luvun alusta.
Jumalauta mikä kuuntelukokemus! Kuulosti todella hyvälle.
 
Rupesin sitten pohdiskelemaan miksi näin ja tulin tuohon alussa mainittuun johtopäätökseen: formaatista riippumatta: crap in - crap out.
 
t. edgehill

Tää on varmaan paljolti totta. Mä näkisin lisäksi, että tuollaisen teknisten seikkojen lisäksi paljon enemmän vaikuttaa äänitys- ja jälkikäsittelykulttuurin/tekniikan murros mikä on vinyylin "kuoleman" jälkeen tapahtunut.
 
Mulla oli aika pitkä vuosien jakso jolloin vinyyleitä ei tullut kuunneltua lainkaan kun levarista oli maapiuha poikki. Inspiraatio iski, korjasin piuhan ja koelevy soimaan. Taisi olla joku Steps Ahead -jazz-lätty -80 -luvun alusta.
Jumalauta mikä kuuntelukokemus! Kuulosti todella hyvälle.
 
Rupesin sitten pohdiskelemaan miksi näin ja tulin tuohon alussa mainittuun johtopäätökseen: formaatista riippumatta: crap in - crap out.
 
t. edgehill
 
Tää on se jutun juoni. On ihan sama mitä teoreettiset lukemat näyttää, jos se tuote on mitä on. Vaikka nyt se dynamiikka. Paperilla cd:ssä on huomattavasti enemmän dynamiikkaa kuin vinyylissä, mutta koska sitä potentiaalia ei hyödynnetä on lopputulos se, että vinyylissä on enemmän dynamiikkaa kuin cd- levyissä.

Itselleni se oikea formaatti on ollut jo pitkään cd.
 
Mp3:a tulen tuskin koskaan ostamaan, mikäli niitä ei sitten aleta myymään jotenkin varastoitavasti (usb-tikkukin, jota joku ehdotteli, jäisi ilman kansitaidetta jne. väliin). Jotenkin se digitaalisuus ei minua siinä mielessä potki, että olen tottunut hypistelemään musiikkiani kädessä. Se että minulla on joku äänitiedosto kovalevyllä kansilehtien jpg-kuvien kera ei oikein saa minua vakuuttuneeksi.
 
Lisäksi mp3:n surkea äänenlaatu tuppaa ärsyttämään myös. Sinänsä en ole erikoisen tyytyväinen myöskään cd:n äänenlaatuun, mutta pidänkin sitä lähinnä miniminä joka vielä toimii.
 
Käytän silti itse melkoisen aktiivisesti iPodia musiikin kuunteluun, sekä ammatissani pa:n säätämiseen jne. Kaikki "tärkeä" siellä kuitenkin on pakkaamattomana ja mp3:na löytyy lähinnä ylimääräiset hupailut jne.
Mielelläni kuitenkin tuota iPodia käytän, kun se säästää cd-soittimen ja levykasan raahaamisen. Boonuksena vielä cd:t eivät naarmuunnu hyllyssä niin paljoa kun niitä roudatessa ympäri keikkapaikkoja
 
Kotona taasen suosin flac-formaattia, koska tykkään soitella koneen kautta musiikkia. Lähes koko levykokoelmani löytyy koneelta käännettynä ja tarvittaessa sitten aina pyörittelen vielä cd-levyjä siinä ohessa.
 
Se miten dynaamisia mikäkin formaatti ja levy sattuu olemaan, ei mielestäni ole mitenkään tärkeää nyt, kun järjestään jokainen levy tuotetaan tappiinsa dynamiikkaan juurikaan keskittymättä.
Itse kuitenkin kannatan mielelläni jonkinmoista pakkosiirtymistä blue-ray- tai muuhun vastaavaan formaattiin. Se ehkä sitten voisi nostaa tuon dynamiikka-hifistelyn jonkinmoiseksi myyntivaltiksi tai ainakin keskusteluaiheeksi ja sitä myötä voisi ehkä-mahdollisesti-toivottavasti tuo ylilyttääminen pienentyä.
En ainakaan henk.koht. panisi yhtään pahakseni sitä, että saisin parempilaatuista musiikkia käyttööni. Luulisi myös että blue-ray-soittimienkin hinnat alkaisivat sitten laskea.
(btw, Se että kuinka paljon sitä musiikkia sinne br-levylle sitten mahtuisi, niin pusketaan formaatti vaan niin rankaksi, ettei sinne 100min enempää mene ;)

Joku random levyhän julkaistiin Suomessa viimevuoden puolella, muodossa USB-tikku...

Tää on se jutun juoni. On ihan sama mitä teoreettiset lukemat näyttää, jos se tuote on mitä on. Vaikka nyt se dynamiikka. Paperilla cd:ssä on huomattavasti enemmän dynamiikkaa kuin vinyylissä, mutta koska sitä potentiaalia ei hyödynnetä on lopputulos se, että vinyylissä on enemmän dynamiikkaa kuin cd- levyissä.
 
Ei paperilla vaan spekseissä.Se on fakta.Se kuka sitä hyödyntää vai hyödyntääkö kukaan on taas yksittäistapauksesta kiinni eikä kuulu keskusteluun formaatin paremmuudesta millään tavalla.Samoin kuin nykylevyjen "lyttyyn" kompressointi.Se on toisen keskustelun aihe - mielestäni.
 
Kuitenkin kyse on mitattavista (fysiikan osa-alueen) asioista eikä niillä taas ole mitään tekemistä subjektiivisen mielipiteen kanssa - jollaisia sinunkin kommenttisi ovat.Mittaustulokset/mitattavat suureet eivät myöskään tee CD:stä vinyyliä parempaa formaattia.Sen mittaa kukin omalla kohdallaan ja omista tarpeistaan.

Cd on mielestäni kärsinyt koko olemassa olonsa ajan siitä että se markkinoitiin nimenomaan LP:n tappajana. Ei hyödynnetty formaatin mahdollisuuksia, vaan aluksi levyt masteroitiin tarkoituksella kuulostamaan "digitaalisilta" - se kun oli hienoa. Sitten alkoikin vähitellen hamaan loppuun jatkunut "kovempaa parempi" -ajattelu. Itsellä on kuitenkin tullut vastaan monia cd-formaatissa olevia levyjä, joiden äänenlaadusta en keksi mitään valittamista (muun laitteiston rajoissa), tosin usein ovat klassista tai jazzia. Ja vieläpä näitä kaksi mikkiä ja rec -äänityksiä.
 
Omassa hyllyssä on varmaankin +200 LP:tä ja 700-800 cd:tä. Lp:t ovat ne mitä en koskaan vaihda, cd:t varmaan joskus joudun jo ihan teknisistä syistä siirtämään "aineettomaan" formaattiin. Vielä en ole mp3 osannut ottaa musiikkiformaattina vakavasti, tulee kuunneltua ämppäreinä omia äänityksiä, demoja ja ylen ym. podcasteja, ei juurikaan toisten tekemää kaupallista musiikkia.
 
Fyysisten hi-res -formaattien etsikkoaika oli ja meni. Huomattiin että suuri massa ei halua cd:tä parempaa ääntä, ja mp3 on todistanut että myöskään fyysinen olomuoto ei enää ole musiikin ostamisen välttämättömyys, kohta kait päinvastoin. Itse ja suurin osa täällä pitää levyistä myös esineinä, mutta yleistää tuota ei enää voi.
 
Ikävä jos ja varmaankin kun musiikkia ei enää kohta saa "levyinä", pois lukien lp-harrastustoiminta ja hiipuvat cd-markkinat, vaan tulee monenlaista multiformaattiyritystä (blue-ray jne) ja sitten valtavirta, joka on aineetonta verkon kautta tapahtuvaa jakelua.
 
Itse en lähtisi muuttamaan omaa levykokoelmaani yhteen formaattiin, vaan soittelen lp:t ja cd:t kuten ennenkin ja kuulostelen mitä jatkossa on tulossa. Joka tapauksessa ostaminen on vähentynyt, koska entisissäkin riittää ylen määrin kuunneltavaa.

Cd on mielestäni kärsinyt koko olemassa olonsa ajan siitä että se markkinoitiin nimenomaan LP:n tappajana. Ei hyödynnetty formaatin mahdollisuuksia, vaan aluksi levyt masteroitiin tarkoituksella kuulostamaan "digitaalisilta" - se kun oli hienoa. Sitten alkoikin vähitellen hamaan loppuun jatkunut "kovempaa parempi" -ajattelu. Itsellä on kuitenkin tullut vastaan monia cd-formaatissa olevia levyjä, joiden äänenlaadusta en keksi mitään valittamista (muun laitteiston rajoissa), tosin usein ovat klassista tai jazzia. Ja vieläpä näitä kaksi mikkiä ja rec -äänityksiä.
 
Itse olen kuullut ,että cd:n alkuaikoina monia vinylinä alunperin julkaistuja levyjä siirrettiin varsin "kirjavasti" cd-muotoon.Tiedä sitten.Monet tällaiset 90-luvun alkupuolen cd:t kuulostavatkin minusta hiukka onnettomilta esim.Skynyrdin levyt.
 
Omassa hyllyssä on varmaankin +200 LP:tä ja 700-800 cd:tä. Lp:t ovat ne mitä en koskaan vaihda, cd:t varmaan joskus joudun jo ihan teknisistä syistä siirtämään "aineettomaan" formaattiin. Vielä en ole mp3 osannut ottaa musiikkiformaattina vakavasti, tulee kuunneltua ämppäreinä omia äänityksiä, demoja ja ylen ym. podcasteja, ei juurikaan toisten tekemää kaupallista musiikkia.
 
Mulle cd,vinyyli ja kasetti on saman asian eri puolia.Nyt käytössä cd ,koska sillä saan kohtuullisen äänentoiston edullisesti ja valikoima myös kehä kolmosen ulkopuolella on edes kohtuullinen.
 
Mutta vinyylejäkin löytyy vielä muuttolaatikollinen - tosin levaria ei enää.Mp3 tulee tuskin koskaan olemaan pääasiallinen formaattini - se fyysisyys ratkaisee minulle.Ja varsinkin remastereiden (mm.Purple) erinomaisen informatiiviset kansiläpyskät :-)
 
Lisäksi mulle on tärkeää ja olennaista ,että artisti josta pidän saa omansa.
 
Fyysisten hi-res -formaattien etsikkoaika oli ja meni. Huomattiin että suuri massa ei halua cd:tä parempaa ääntä, ja mp3 on todistanut että myöskään fyysinen olomuoto ei enää ole musiikin ostamisen välttämättömyys, kohta kait päinvastoin. Itse ja suurin osa täällä pitää levyistä myös esineinä, mutta yleistää tuota ei enää voi.
 
En olisi noin pessimistinen."Suuri massa" ei mun havaintojen mukaan osta levyjä.Ei ole koskaan ostanut.Korkeintaan muutama vuodessa.Meikäläisen rohkea hypoteesi on ,että nimenomaan aktiivisesti ja paljon levyjä -vinyyli/cd- ostava kuulijakunta ratkaisee pelin.Siksi olen luottavainen.
 
Tää perustuu viime aikojen havaintoihin näistä Kari Tapion jne. kuuntelijoista.Ei ne osta levyjä kuin ehkä sen Kari Tapion uusimman kerran kahdessa vuodessa.
 
Uskokaa pois :-)

Itse en lähtisi muuttamaan omaa levykokoelmaani yhteen formaattiin, vaan soittelen lp:t ja cd:t kuten ennenkin ja kuulostelen mitä jatkossa on tulossa. Joka tapauksessa ostaminen on vähentynyt, koska entisissäkin riittää ylen määrin kuunneltavaa.
 
Mä muutin cd:hen.Pakon edessä.Toisaalta esim.täältä Savon perukoilta alkoi löytyä cd:n tulon myötä esim.Black Oak Arkansasin levyjä mikä lämmitti mukavasti :-)

Ei paperilla vaan spekseissä. kukas nyt nussii pilkkuja? :)
 
Se on fakta.Se kuka sitä hyödyntää vai hyödyntääkö kukaan on taas yksittäistapauksesta kiinni eikä kuulu keskusteluun formaatin paremmuudesta millään tavalla.Samoin kuin nykylevyjen "lyttyyn" kompressointi.Se on toisen keskustelun aihe - mielestäni.
 
Musta ei. Teoreettisesti mitattavilla arvoilla mä en tee mitään. Tuo mulle empiirisesti todettavia asioita.
 
Kuitenkin kyse on mitattavista (fysiikan osa-alueen) asioista eikä niillä taas ole mitään tekemistä subjektiivisen mielipiteen kanssa - jollaisia sinunkin kommenttisi ovat.Mittaustulokset/mitattavat suureet eivät myöskään tee CD:stä vinyyliä parempaa formaattia.Sen mittaa kukin omalla kohdallaan ja omista tarpeistaan.
 
Musta nämä kuuluu jonnekin muualle kuin musafoorumille. Vaikka insinöörit.net tai jonnekin hifihörhöhen laudalle.

kukas nyt nussii pilkkuja? :)
 
Kuinka niin? Olen koko ajan puhunut mittausarvoista.Enkä ole ketään muistaakseni arvostellut "pilkunnussijaksi"?
 
Musta ei. Teoreettisesti mitattavilla arvoilla mä en tee mitään. Tuo mulle empiirisesti todettavia asioita.
 
En voi tuoda sulle "empiirisesti todettavia arvoja" koska kyse on sun mielipiteestä ja subjektiivisesta arvioista.En mä niitä ole kiistämässä.
 
Kyse ei ole pelkästä teoriasta vaan tieteellisesti todetuista tosiasioista.Jos sulla on Mersu jolla pääsee 200 km/h ja Lada jolla pääsee 80 km/h niin eihän se alenna Mersun huippunopeutta vaikka jotkut ajaakin sillä 50 km/h?
 
Musta nämä kuuluu jonnekin muualle kuin musafoorumille. Vaikka insinöörit.net tai jonnekin hifihörhöhen laudalle.
 
Sullahan on aikuismainen suhtautuminen asioihin...
 
Hifihörhöilyyn kuuluvien "kulmikkaiden diskanttien","puisten volumepotikoiden" ja "pyöreiden bassojen" kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.Tekniikan puolelle nyt mennään pakosta kun formaateista keskustellaan ja teknisen koulutuksen saaneena ja tekniikan ammattilaisena mulla nyt on vähän tämmönen vamma käsitellä asioita tekniikan näkökulmasta.Sori :-)
 
Mitähän pitäisi ajatella siitä ,että "musafoorumilla" joillekin formaatti tuntuu olevan tärkeämpi kuin musiikki? Kuuluukos se musafoorumille?
 
Mulle musiikki on tärkeämpi asia kuin se tuleeko se vinyyliltä vai cd:ltä.

Kuinka niin? Olen koko ajan puhunut mittausarvoista.Enkä ole ketään muistaakseni arvostellut "pilkunnussijaksi"?
 
Sun mielestä on siis aidosti hirvee ero puhuuko "spekseistä" vai "paperista"? Hoho.
 
En voi tuoda sulle "empiirisesti todettavia arvoja" koska kyse on sun mielipiteestä ja subjektiivisesta arvioista.En mä niitä ole kiistämässä.
 
Kyse ei edelleenkään ole mistään mun mielipiteistä, vaan musabisneksen toimintamallista.
 
Kyse ei ole pelkästä teoriasta vaan tieteellisesti todetuista tosiasioista.Jos sulla on Mersu jolla pääsee 200 km/h ja Lada jolla pääsee 80 km/h niin eihän se alenna Mersun huippunopeutta vaikka jotkut ajaakin sillä 50 km/h?
 
Mitä hyötyä siitä teoreettisesta 200km/ tunnissa huippunopeudesta on Suomessa kun täällä on suurin tiekohtainen nopeus 120km/h? Kyse on edelleen musabisneksen todetuista toimintamalleista. Ikäänkuin olisi Lada millä pääsee 120km/h ja Mersu millä teoreettisesti pääsisi kahtasataa, mutta kukaan ei ajaisi sillä jostain syystä kuin satasta.
 

 
Mulle musiikki on tärkeämpi asia kuin se tuleeko se vinyyliltä vai cd:ltä.
 
Niin mullekin, kaikkia on edelleen käytössä, siksi mä nitä pystyn vertailemaankin.

Mitähän pitäisi ajatella siitä ,että "musafoorumilla" joillekin formaatti tuntuu olevan tärkeämpi kuin musiikki? Kuuluukos se musafoorumille?
 
Estääkö yhteen formaattiin keskittyminen jotenkin musiikin kuuntelemista? Mä olen itse kokenut kyseisen pelisiirron kuunteluharrastuksessani vaikuttaneen päinvastoin, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin.
 
Ja kyllä musiikin kuuntelun formaatit ja välineet kuuluvat musafoorumille siinä missä musiikin tuottamiseen käytettävät laitteet ja soittimetkin. Ja kaikki oheissälpe. Olisihan se sinänsä mielenkiintoinen rajaus, että puhutaan vain ja ainoastaan musiikista.

Mä en ihan ymmärrä mistä tämä kiista syntyi.
 
Insinöörinä sanoisin että spekseillä on kaksi ilmentymismuotoa: ensin paperilla ja sitten laitteissa niiden toimintana ja suoritusarvoina, jotka ovat mitattavissa olevia asioita.
 
Minusta PsychedelicWarlord tässä kiistellyssä kohdassaan:
 
Kuitenkin kyse on mitattavista (fysiikan osa-alueen) asioista eikä niillä taas ole mitään tekemistä subjektiivisen mielipiteen kanssa - jollaisia sinunkin kommenttisi ovat.Mittaustulokset/mitattavat suureet eivät myöskään tee CD:stä vinyyliä parempaa formaattia.Sen mittaa kukin omalla kohdallaan ja omista tarpeistaan.
 
tekee nimenomaisesti eron mitattavissa olevien ilmiöiden ja suoritusarvojen ja subjektiivisen paremmuuskokemuksen välillä, joten en ihan ymmärrä mistä nyt kiistellään.

No katsos kun minusta kyse on teoreettisesti mitattavista olevista arvoista, ja todellisuudessa käytössä olevista arvoista, ja subjektiivisella kokemuksella ei sen kanssa ole mitään tekemistä. Teoreettisilla arvoilla ei ole mitään arvoa jos ne eivät koskaan realisoidu todellisuuteen. Ja nyt ne eivät sitä tee mm. tässä cd-lvyjen dynamiikassa yms. Teoriassa paperilla, tai jos se on joillekin mieluisampi termi, spekseissä, kaikki näyttää hyvältä. Mutta kun musabisnes nyt vain on mennyt sellaiseksi että näistä teoreettisista mahdollisuuksista käytetään hyväksi vain murto-osa. Niitä ei käytännön vertailussa voi käyttää siksi lähtökohtana. Käytetään niitä arvoja mitkä on olemassa, ei niitä mitkä teoriassa voisi olla olemassa.
 
OK, tämän näkökulman tajuan.
 
Minulle tämmöinen kysymys on niin monitahoinen (esim. tässä kohtaa formaatin kyky sinänsä vs. sen käyttö nykyisessä musiikkibusineksessa) että en edes yritä löytää yhtä vastausta.
 
EDIT: Minusta kaikessa tekniikassa on ainakin nämä tasot:
- mihin se teoriassa pystyy
- mihin sen pohjalta tehdyt laitteet tms. todellisuudessa pystyvät
- mitä sillä käytännössä tehdään

Sun mielestä on siis aidosti hirvee ero puhuuko "spekseistä" vai "paperista"? Hoho.
 
Toki.Ne speksit on oletettavastikin testattu käytännössä joten ne on ihan käytännön asioita - ei teoriaa.
 
Kyse ei edelleenkään ole mistään mun mielipiteistä, vaan musabisneksen toimintamallista.
 
Minä taas en ole missään vaiheessa keskustellut "musabisneksen toimintamalleista" ainakaan tietoisesti joten tässä on nyt meillä varmaan ns.puurot ja vellit sekaisin.Tai sitten vaan minulla.
 
Mä olen huomaavinani ,että täällä vedotaan tuohon vellovaan keskusteluun "lyttyyn" kompressoinnista nykymusiikissa ja siihen en ota kantaa.
 
Mitä hyötyä siitä teoreettisesta 200km/ tunnissa huippunopeudesta on Suomessa kun täällä on suurin tiekohtainen nopeus 120km/h?
 
a)Kyseessä ei ole teoreettinen nopeus
 
b)Vaihdetaan sitten Mersun oletetuksi huippunopeudeksi 120 km/h.Pointtihan oli ,että vaikka mummo pihtiputaalta ja pappa katajanokalta ei koskaan aja sitä 120 km/h sei ei tarkoita etteikö Mersun huippunopeus edelleen olisi 120 km/h.Ja edelleen tuo 120 km/h on enemmän kuin sen Ladan 50 km/h.
 
Kyse on edelleen musabisneksen todetuista toimintamalleista. Ikäänkuin olisi Lada millä pääsee 120km/h ja Mersu millä teoreettisesti pääsisi kahtasataa, mutta kukaan ei ajaisi sillä jostain syystä kuin satasta.
 
Edelleen en puhu "musabisneksen toimintamalleista" -enkä kummankaan formaatin "paremmuudesta"- vaan formaattien teknisistä,mitattavista eroista.
 
Niin mullekin, kaikkia on edelleen käytössä, siksi mä nitä pystyn vertailemaankin.
 
Vertailuhan on suotavaa ja mukavaa.Minäkin vertailen omista kokemuksista lähtien ja niitä kokemuksia olen tuossa aiemmin tuonut esillekin.Tosin pysin erottamaan ne myös ns.faktoista.
 
Näyttää siltä ,että tämä menee osin juupas/eipäs -tasolle joten pyrin olemaan kommentoimatta tätä tämän enempää.
 
Piis ja rispekt.