Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Eipä tosiaan yllätys etteivät halua vielä paljoa levystä kertoa. Erityisen hyvillä mielin kuulin Brannin kommentit siitä, kuinka bändi haluaa tehdä levyn rauhassa loppuun - saman tyyppisessä uran vaiheessa on joiltain bändeiltä tullut nimittäin aikas keskinkertaista matskua levy-yhtiön, fanien ym. painostaessa. Toivottavasti ovat myös ottaneet kunnon breikin hurjan kiertämisensä jäljiltä...
 
Yhden aiempiin kommentteihin siitä, kuinka bändi on vaan parantanut levy levyltä. Tuntuu että Mastodon on lähtenyt koko ajan rohkeammin omille teilleen, mm. High On Fire ja Neurosis mielleyhtymät ovat viimeisiä lättyjä kuunnellessa jo aikas vähissä :)

Jutustelua uuden levyn tiimoilta: http://www.youtube.com/watch?v=R0FKnP9psn0
 
Jos studioon mennään vasta huhtikuussa, niin levyä voidaan odotella varmaan syksymmällä.

Yhden aiempiin kommentteihin siitä, kuinka bändi on vaan parantanut levy levyltä. Tuntuu että Mastodon on lähtenyt koko ajan rohkeammin omille teilleen, mm. High On Fire ja Neurosis mielleyhtymät ovat viimeisiä lättyjä kuunnellessa jo aikas vähissä :)
 
Näin on! Verivuori kuulostaa välillä enemmän Dillinger Escape Planilta kuin Hight on Fireltä, mikä on kyllä toisaalta ihan hyvä. Koska niitä perus ilmiliekki jynkytyksiäkin löytyy vielä, mutta mukaan on tullut uskomaton määrä muita elementtejä.

Näin on! Verivuori kuulostaa välillä enemmän Dillinger Escape Planilta kuin Hight on Fireltä, mikä on kyllä toisaalta ihan hyvä. Koska niitä perus ilmiliekki jynkytyksiäkin löytyy vielä, mutta mukaan on tullut uskomaton määrä muita elementtejä.
 
Tuo on totta. DEP-väitettä en kuitenkaan allekirjoita.
Varsinkin Leviathanista tulee kyllä Neurosis mieleen, eikä pelkästään S.Kellyn vierailusta johtuen.
Osaisiko joku kertoa, mikä Neurosiksen levy kannattaisi tarkastaa, jos miettii vähän tuollaista Mastodon-tyyppistä linjaa, eikä niitä ylikikkailuja?
 
E:ei onnistunut

Osaisiko joku kertoa, mikä Neurosiksen levy kannattaisi tarkastaa, jos miettii vähän tuollaista Mastodon-tyyppistä linjaa, eikä niitä ylikikkailuja?
 
Meniköhän mulla taas jotenkin ohi? Neurosis on kaukana kikkailusta ja perustuu enemmänkin hypnoottisuuteen, minimalismiin, simppeleihin melodioihin ja depressiivisiin tunnelmiin, sekä aggressionpurkauksiin.
 
Tsekkaa nämä kuitenkin;
 
Enemy of the Sun. Totaalista ahdistusta. Mikään muu kuulemani levy, poislukien Elendin viimeisin, ei pääse samalle tasolle maanisuudessa. Ihan oikeasti raskasta kuunneltavaa, ja aina ei voi koko kiekkoa viimeistellä.. muttei ollenkaan huonossa mielessä ahdistava siis.
 
Times of Grace on raivokas levy, mutta sisältää myös paljon dynamiikkaa. Eipä tästä sen enempää. Toimii ja tuhoaa.
 
A Sun That Never Sets on minusta ehkä paras Neurosis, sisältäen myös eniten akustisuutta, jota käytetään nerokkaasti ihan eri rooleissa, miten yleensä. Eli aina ei himmailla, vaikka särkijä ei olekkaan päällä. Täyden kympin apokalyptinen fiilis.
 
The Eye of Every Storm on monien ylistämä, ja minimalistisuudessaan todella hieno tekele. Sävellykset ei minusta kuitenkaan ihan ole yhtä teräviä, kuin ASTNS:llä.
 
Viimeisin Given to the Rising on mulla jäänyt tarkistamatta, mutta lienee uusin näkemys aiheesta on helpoin tie kaivaa niitä yhtäläisyyksiä Mastodonin kanssa.

Ite suosittelisin Neurosikselta Times Of Gracea erityisesti, siinä levyssä on musta parhaiten onnistuttu saamaan tuo bändille ominainen tiheä tunnelma nauhalle. Omaan korvaan kummastutti alkuun levyn erikoinen soundimaailma ja minimalistinen meno. Tämä levy vaatii varmasti bändiin tutustuvalle vähän pureskelemista, mutta kyllä se kannattaa.
 
Tämä uusimmainen Given To The Rising on myös oikein toimiva paketti, tämä on ehkä helpoimmin omaksuttavaa Neurosista vaihtelevuutensa takia. Levyllä on yksinkertaisesti enemmän tapporiffejä ja vähemmän maalailua kuin muutamalla aiemmalla levyllä. Eli jos selkeästi metallista menoa halajat, niin kannattaa tutustua tähän.

Times Of Grace sopii varmaan Mastodon-fanille erittäin hyvin Sisältäen Neurosikselle tuttujen tribaalirumpujen ja tiiviin tunnelman lisäksi raskaita riffejä ja huutamista.

Juu, kiitoksia. Times Of Gracen ja Sun that never setsin voisi tarkistaa..

Trough silver in blood on Neurosiksen tuotannosta henk.koht. ehdottomasti paras levy, siihen loppui aikoinaan normaali hevin kuuntelu.

Trough silver in blood on Neurosiksen tuotannosta henk.koht. ehdottomasti paras levy, siihen loppui aikoinaan normaali hevin kuuntelu.
 
Ihmettelinkin miksei tätä oltu vielä mainittu, tiukka levy.

Ihmettelinkin miksei tätä oltu vielä mainittu, tiukka levy.
 
Johtuu varmaan siitä, että Neurosiksen tuotantoon ei mahdu ihan oikeasti mitään heikkoa lenkkiä Souls At Zerosta lähtien, ja siitä eteenpäin kaikilla on omat suosikkinsa. Through Silver in Blood esim. ei kuulu mun Neurosis parhaimmistoon suosikkeihin, mutta on kaikesta huolimatta älyttömän hyvä levy!

Tätä bändiä kohtaan oli kovat ennakkoluulot johtuen juuri tuosta kovasta hypetyksestä. Sitten joskus näin Conan OBrienissä heidät esiintymässä ja mietin että melkoista kuraa. Sama mielikuva jäi parista muusta kuullusta biisistä. Nyt krapuloissaan sellaset biisit ku Pendelous Skin ja Sleeping Giant iskivät melkoisesti kun kaveri ton Blood Mountain-levyn kuletti kuunneltavaksi.
Youtubesta olen joitain livevetoja katsellut ja olen päätymässä siihen lopputulokseen että nuo raskaammat ja nopeammat biisit eivät kyllä yllä millään noiden maalailevampien veisujen tasolle. En vielä osaa päättää onko tämä mistään kotoisin :)

http://www.roadrunnerrecords.com/Bl … x?mode=Article&newsitemID=99062
 
Kolme uutta piisiä. Aika psykedeelisellä linjalla mennään.

Eka biisi oli kova, etenkin ne kertsit. Kolmaskin kuulosti hyvältä. Hindsin laulu sen sijaan ei ole parantunut tippaakaan.

Kolmas oli tietyllä tavalla ilmava ja vapaampi kuin aikaisempien levyjen biisit, kuten olin odottanutkin, mikäli elementti-teemaa jatkavat.
 
Brentin laulu taas oli minusta parempaa kuin ennen.

En kyllä kommentoi mitään noiden äänilaatujen perusteella. Ihme dissaus laulua kohtaan. Mä olen kyllä aina pitänyt Mastodonin vokaaleista ainakin levyllä. Tuo sellaista sopivaa särmää.

En kyllä kommentoi mitään noiden äänilaatujen perusteella.
 
Sama. Tosin ihailin jälleen tuon Dailorin kannuttelua :)
 
Ihme dissaus laulua kohtaan. Mä olen kyllä aina pitänyt Mastodonin vokaaleista ainakin levyllä. Tuo sellaista sopivaa särmää.
 
Sama.

Mistä tuolta voi kuunnella noita uusia biisejä? Painoin tuolta this location kohasta, ja latasin sieltä sen mastodon homman, ja siinähän soi blood mountainin biisejä vaan.

Mistä tuolta voi kuunnella noita uusia biisejä? Painoin tuolta this location kohasta, ja latasin sieltä sen mastodon homman, ja siinähän soi blood mountainin biisejä vaan.
 
Olivat videoina aiemmin, nyt näköjään vedetty pois.