Koskettimet ›

Pianon tuntuma hakusessa. Onko kokemusta FP-7:n toiminnasta verrattuna muihin vastaavan hintaluokan peleihin? (1000-1500€) En hae mitään ammattitason soitinta, vaan jotain, millä mielekkäästi herätellä soittoharrastusta. Keikkapianotyylistä, jotta kuskaaminen tarvittaessa olisi helppoa. FP-7 tuntuu itsestä kohtuulliselta, mutta olisi kiva kuulla, onko jokin asia jäänyt pohdinnassa huomaamatta kun ei ole oikeastaan mitään kokemusta sähköisistä pianon korvikkeista. Siis hyviä ja huonoja puolia..

Hyvät soundit, melu riittää ainakin monitorointikäyttöön, kevyt kantaa. Niistä koskettimista pitää sanoa, että ovat kyllä paljon raskaammat ja hitaammat kuin oikeassa pianossa/flyygelissä, tuntuvat kuin uisivat siirapissa. Hitaita fiilistelyjä sillä on hyvä soittaa, itsellä ainakin nopeiden juttujen kanssa olis vähän opettelemista.
 
Kosketuksen puolesta ehkä etsisin vähän enemmän, paitsi jos sellainen 'mutaisuus' sopii itselle. Ammattimuusikot sitä ovat kuulemma kehuneet, musiikkiliikkeen setä sanoi sen olevan 'paras maailmassa' (mutta tottahan toki ne niin sanovat, se on niiden työtä jotta myynti sujuisi) vaan on se vaan niin paljon jäykempi kuin mikään flyygeli, oli sitten kummasta tahansa päästä, Kawai, Samick, tai Steinway.

Tsekkaa Roland RD-300 GX.

Taitaa olla tuttuja palstalla! Mitäs jos kerrattas mitä eroa on Rolandin malleilla FP-7, RD 300 GX, RD 700 GX ja millä tavoin nämä eroaa Yamahan keikkapianoista?
 
Sähkösissä kiippareissa ammattitaso on plussaa myös kotona kun hinta ei kuitenkaan pompsahda samalla tapaa mitä tekee akustisissa soittimissa. Kunnon ammattivehkeet ei vaikeita myydäkään jos sellainen tulee eteen.

Itsellä oli ennen Rolandin 300 sx, mutta vaihdoin sen juurikin Fp-seiskaan. 300sx:n liian löysään kosketukseen kyllästyin, ja Fp-7:n kosketus todella on huomattavasti raskaampi, mutta enemmän pianomainen kun 300:ssa. Itse ainakin olen tyytyväinen soittotatsiin, tottumis/mielipidekysymys tietysti.
 
Saundeista en osaa kovin obejkiivisesti mitään sanoa kun en ole niin montaa soitinta soitellut, sähköpianot ainakin ihan ok. Kaiuttimet eivät tietenkään ole mitkään ihmeelliset mutta asian voi aina korjata ulkoisilla kaiuttimilla jos se häiritsee...

Osta pois. On paras!

Itsellä oli ennen Rolandin 300 rx, mutta vaihdoin sen juurikin Fp-seiskaan. 300rx:n liian löysään kosketukseen kyllästyin, ja Fp-7:n kosketus todella on huomattavasti raskaampi, mutta enemmän pianomainen kun 300:ssa.
 
Mikä tuommonen 300 rx on?

Mikä tuommonen 300 rx on?
 
:) Arvasin, että sä tartut.

Mikä tuommonen 300 rx on?
 
Mä vihasin sx:ää niin nimesin sen uudelleen. Nyt on editoitu kohdilleen.

Taitaa olla tuttuja palstalla! Mitäs jos kerrattas mitä eroa on Rolandin malleilla FP-7, RD 300 GX, RD 700 GX ja millä tavoin nämä eroaa Yamahan keikkapianoista?
 
Sähkösissä kiippareissa ammattitaso on plussaa myös kotona kun hinta ei kuitenkaan pompsahda samalla tapaa mitä tekee akustisissa soittimissa. Kunnon ammattivehkeet ei vaikeita myydäkään jos sellainen tulee eteen.
 
Kertaillaan vaan. RD-300 GX on noin 10 kg kevyempi kuin nää muut, ja melkein
puolet halvempi kuin esim. RD-700 GX. Ja pianomainen helposti siirreltävä
ja loistavilla ominaisuuksilla varusteltu hintansa väärti. Ja tää on vain mun
mielipide kaikenlaista "arvonsa säilyttävää" ostaneena.

Kertaillaan vaan. RD-300 GX on noin 10 kg kevyempi kuin nää muut
 
Onkohan noissa saundipuoli miten paljon samanlainen?
 
Itsellä on sellainen mielipide, että tietokoneelle laitettavilla musasoftilla voi saada ehkä parhaat sähköiset saundit, mutta käytännössä toteutunut systeemin kokonaishyvyys on kiinni monesta asiasta.
 
Veikkaisi ilman kokeiluakin, että noissa keikkadigipianoissa voi heikoimmaksi lenkiksi jäädä kaiuttimet. Minä en laskisi pianon sisäisille kaiuttimille paljon arvoa elleivät ne ole todella hyvät.
 
Monessa digipianossa on minunkin mielestä ollut hieman tahmainen kosketus, mutta eipä ole senpuoleen kaikissa akustisissa pianoissakaan paras mahdollinen.

Tarviiko sen nyt olla niin tarkkaan akustismainen kosketus. Ei kannata niuhottaa, mun mielestä 300 SX on ihan jees. Enkä sitäkään ymmärrä, että kun tulee joku uusi laite, niin heti pitäis olla ostamassa.

Kiitos vinkeistä. Itse on sanottava, että olen enimmäkseen soittanut pianoa, jossa melko jäykkä kosketus, joten kaikki kokeilemani sähköiset tuntuu jotenkin liian löysiltä. Siispä ei varmaan olisi mikään ongelma tuo mainittu "mutaisuus".
Kaiuttimille en laita paljon painoa, mitä tulee täydelliseen äänen laatuun. Lähinnä on helppo soittaa ohimennen, jos ei tarvitse tietokonetta ja stereoita kytkeä päälle. Mutta kaikkea voi lisätä soittimen jatkeeksi jos niin paljon innostuu.
Musaohjelmilla saa varmaan loputtomasti hyviä soundeja ja eri soittimia. Sekin siis, jos innostuu virittämään harrastusta niin pitkälle.

Ittellä on FP-4 ja muutaman kerran oon joutunu/saanu soittaa FP-7:lla. Kyllähän meinas ottaa oudoksesta ranteisiin tuo seiska. Ihan eri tatsi oli. Ja rokkeihin ei kovinkaan montaa klissandoa pystynyt vetämään..
FP-4 on vähän yksinkertaisempi (insinöörille), mutta saundit on lähes samat. Urkusaundeja varten on sitten ihan eri pelit.