Puhaltimet ›

Joo, nyt menin sitten ostamaan klarinetin. Kyseessä on vanha (olisiko 60-lukuinen?) Jean Martin-merkkinen puupilli, mukana tuli Vandorenin B45 suukappale. Olisikohan kellään tietoa ko. merkistä, milloin niitä on tehty ja millaista laatua ovat? Pilli on juuri kunnostettu, tyynyt ja korkit ovat uudet ja tuntuisi olevan tiivis kun tukin päät ja reiät ja puhalsin. Suurin ongelma on että joku on öljynnyt pillin hajusta päätellen pellavaöljyllä niin perusteellisesti että läpissäkin on öljyä mikä aiheuttaa maiskutusta, läpät sentään toimivat, eivät liimaudu kiinni. Jossain ulkomaan foorumeilla on esitetty että läpät voisi puhdistaa sytkäribensalla ja piippurassilla, sitä täytynee koettaa. Rungon yläosassa on myös pari ohuen ohutta halkeamaa, onneksi kohdissa joihin ei tule rasitusta sellaisessa suunnassa että pyrkisi avaamaan halkeamaa. Eivät tuntuisi kyllä haittaavan mitään, ovat niin ohuita että juuri silmällä erottaa.
 
Liikkeellä olen siis jälleen kerran puhtaasti hupi- ja harrastemielellä, eli jos läpät menevät pilalle putsauksessa tai halkeamat alkavat vaivata niin korjaan itse. Tyynythän klarinettiin näyttäisivät olevan iha kohtuullisen hintaisia.
 
Ääntäkin siitä lähtee, klarinettia(kaan) en ole ennen soittanut, joten vinkumiseksihan se helposti menee, mutta kunhan ansatsin saa tarpeeks tiukaksi niin alarekisteri soi ihan järkevän kuuloisesti, toista rekisteriä en vielä päässyt kuin puoleenväliin. Mukana tuli kaksi lehteä, 1 ja 2,5, ykkösellä soi melko helposti, 2,5 on liian kova tässä vaiheessa, soi, mutta hyvin vaikeasti. Pitänee hankkia esim. 1,5 lehtiä aluksi. On tämä kyllä paljon vaikeampi saada soimaan kuin foni, mutta haasteitahan pitää aina olla.

Joo, nyt menin sitten ostamaan klarinetin. Kyseessä on vanha (olisiko 60-lukuinen?) Jean Martin-merkkinen puupilli, mukana tuli Vandorenin B45 suukappale. Olisikohan kellään tietoa ko. merkistä, milloin niitä on tehty ja millaista laatua ovat? Pilli on juuri kunnostettu, tyynyt ja korkit ovat uudet ja tuntuisi olevan tiivis kun tukin päät ja reiät ja puhalsin. Suurin ongelma on että joku on öljynnyt pillin hajusta päätellen pellavaöljyllä niin perusteellisesti että läpissäkin on öljyä mikä aiheuttaa maiskutusta, läpät sentään toimivat, eivät liimaudu kiinni. Jossain ulkomaan foorumeilla on esitetty että läpät voisi puhdistaa sytkäribensalla ja piippurassilla, sitä täytynee koettaa. Rungon yläosassa on myös pari ohuen ohutta halkeamaa, onneksi kohdissa joihin ei tule rasitusta sellaisessa suunnassa että pyrkisi avaamaan halkeamaa. Eivät tuntuisi kyllä haittaavan mitään, ovat niin ohuita että juuri silmällä erottaa.
 
Liikkeellä olen siis jälleen kerran puhtaasti hupi- ja harrastemielellä, eli jos läpät menevät pilalle putsauksessa tai halkeamat alkavat vaivata niin korjaan itse. Tyynythän klarinettiin näyttäisivät olevan iha kohtuullisen hintaisia.
 
Ääntäkin siitä lähtee, klarinettia(kaan) en ole ennen soittanut, joten vinkumiseksihan se helposti menee, mutta kunhan ansatsin saa tarpeeks tiukaksi niin alarekisteri soi ihan järkevän kuuloisesti, toista rekisteriä en vielä päässyt kuin puoleenväliin. Mukana tuli kaksi lehteä, 1 ja 2,5, ykkösellä soi melko helposti, 2,5 on liian kova tässä vaiheessa, soi, mutta hyvin vaikeasti. Pitänee hankkia esim. 1,5 lehtiä aluksi. On tämä kyllä paljon vaikeampi saada soimaan kuin foni, mutta haasteitahan pitää aina olla.
 
Tuo öljyjuttu vaikuttaa kyllä ikävältä. Toivottavasti sait halvalla.
 
Klarinetti vaatii kyllä paljon tarkemman tekniikan kuin foni. Siinä kyllä opettajaa tarvittaisiin.
 
Kakkosta löysemmistä lehdistä pitäisi päästä pikimmiten eroon. Niillä et pääse kovin ylös milloinkaan ja vireen kanssa tulee ongelmia. Muuten sitten optimaalinen vahvuus riippuu suukappaleesta.
 
EDIT: B45 on aika isoaukkoinen, ei ehkä helpoin soitettava ihan alkuun. Joku varmaan tulee suosittelemaan taas B40:stä, mikä on oikein hyvä mutta aika isoaukkoinen sekin ihan aloittelijalle.
 
EDIT2: Tuossa on sivu klarinetin huollosta juuri tuollaiselle Jean Martinille http://www.accentmusic.co.nz/overhaul_clarinet.html

Klarinetti vaatii kyllä paljon tarkemman tekniikan kuin foni. Siinä kyllä opettajaa tarvittaisiin.
 
Paljon tarkemman?
 
Tuo ehkä pikkuisen kyllä häiritti.. :D
 
No ymmärrän että klarinetissa on avoläpät niin se voi ehkä aiheuttaa ongelmaa..
 
Mutta oletkos ikinä käynyt fonitunneilla jossa oikeasti opetetaan perusteellisesti kaikki? No en minäkään klarinettia ole käynyt tunneilla kyllä soittamassa.. Siinäpä ristiriita.. :D
 
En mene väittämään vastaan mutta en nyt ihan kyllä menisi allekirjoittamaan tuota.. :D

Paljon tarkemman?
 
Tuo ehkä pikkuisen kyllä häiritti.. :D
 
No ymmärrän että klarinetissa on avoläpät niin se voi ehkä aiheuttaa ongelmaa..
 
Mutta oletkos ikinä käynyt fonitunneilla jossa oikeasti opetetaan perusteellisesti kaikki? No en minäkään klarinettia ole käynyt tunneilla kyllä soittamassa.. Siinäpä ristiriita.. :D
 
En mene väittämään vastaan mutta en nyt ihan kyllä menisi allekirjoittamaan tuota.. :D
 
En ole käynyt kuin yhdellä fonitunnilla, klarinettia sitten enemmän. Fonin kanssa olen kokenut pärjääväni ilmankin, klarinetin kanssa en. Klarinetin kanssa on ollut enemmän työtä oikean ansatsin löytämisessä, kielityksessä, puhalluspaineen kanssa, sormitekniikassa, rekisterinvaihdon ylityksessä, ihan kaikessa.
 
Uskoisin että sinun tapauksessasi kunnolla opettajan johdolla opittu fonitekniikka on auttanut klarinetin (?) kanssa. Kommenttini oli kirjoitettu henkilölle joka lähtee (kuten minä muutama vuosi sitten) kylmiltään liikkeelle fonin ja klarinetin kanssa. Siinä kontekstissa pidän edelleen kiinni väittämästäni. EDIT: Ja uskon kyllä että kun mennään pitemmälle fonin tekniikka on varmaan yhtä vaativa.

Joo, kyllä voisin omalla hyvin pienellä (pari kuukautta fonia, pari päivää klarinettia :) kokemuksellani sanoa että klarinetti tuntuu noista vaikeammalta aloittaa nollasta, fonista sain heti alusta asti äänen 2,5 lehdellä suht varmasti lähtemään ja äänialaakin löytyi jo parin päivän jälkeen ylä Fis:iin asti (vire onkin siellä lusikkapäässä sitten ihan eri juttu).
 
Klarinetista ei meinannut ensimmäiseen viiteen minuuttiin tulla ykkösen lehdelläkään kuin kimeää vinkunaa. Nyt ykkönen soi suht hyvin alarekisterissä, ylärekisteri on epämääräinen eikä soi puoltaväliä ylemmäs. Toinen lehti on 2,5 ja sillä en tahdo saada ääntä edes syttymään muuten kuin kielittämällä. Voisin kuvitella että olisi vielä vaikeampaa ellei olisi sitä vähääkään fonilla harjoittelua pohjalla.
 
Sormitukset lienevät tottumiskysymys, mutta kyllähän fonin sormitukset ovat kumminkin helpompia sikäli että ei tarvitse opetella kuin yksi oktaavi, toinen menee pelkällä rekisteripainikkeella.
 
Mutta uskoisin että tarkemmalla tekniikalla (klarinetin minulle myynyt ilmeisesti pitkän linjan soittaja sanoi täsmälleen samaa, eli että on paljon tarkempi soittaa kuin foni) tarkoitetaan tässä nimenomaan ansatsia. Mutta niinhän se on joka asiassa että kaikki on helppoa kun sen osaa ja pahuksen vaikeaa jos ei osaa.

Tuo kosteusjuttu muuten itseänikin mietityttää, klarinettini on ilmeisesti (liiasta ja vääräntyyppisestä) öljystä huolimatta aika kuiva, sillä kellon koristerengas pyörii käsin ja osa vahvikerenkaista on kiinni vain helpolla työntösovitteella. Tein tee-se-itse-kosteuttajan filmipurkista johon pistelin muutamia reikiä ja laitoin sisälle lähes kuivaksi puristetun kostutetun kankaanpalan, mahtuu kotelon suukappalepoteroon, suukappale tosin jää silloin ulos. Muutaman päivän aikana kellon rengas tuntuisi hiukan tiukentuneen, pyörii edelleen, mutta ei helise. Jossain väitettiin että appelsiininkuoret reiitetyssä minigrip-pussissa olisivat hyvä kosteuttaja kotelossa, ne pitää vain vaihtaa parin päivän jälkeen ettei homehdu. Ei liene kosteutuksen kannalta suurta eroa?, mutta tuoksuu hyvälle.

kokemuksellani sanoa että klarinetti tuntuu noista vaikeammalta aloittaa nollasta, fonista sain heti alusta asti äänen 2,5 lehdellä suht varmasti lähtemään ja äänialaakin löytyi jo parin päivän jälkeen ylä Fis:iin asti (vire onkin siellä lusikkapäässä sitten ihan eri juttu).
 
Tämä taas johtuu Suukappaleesta. Suukappaleen tipopen on sinulle liian iso.. Hanki pienimpi aukkoinen suukappale. Itsellä oli joskus altossa niin pieni aukkoinen suukappale että soitin 4,5 kielillä.. Nykyään on isompiaukkoinen niin tyydyn 3n..
 
Lainaten Klezberg lausetta.
 
EDIT: B45 on aika isoaukkoinen, ei ehkä helpoin soitettava ihan alkuun. Joku varmaan tulee suosittelemaan taas B40:stä, mikä on oikein hyvä mutta aika isoaukkoinen sekin ihan aloittelijalle.

Homma etenee pikkuhiljaa klarinetinkin kanssa. Hankin Alexander Superial lehtiä, vahvuus 2, tuntuvat toimivan hyvin, suunnittelin ensin Yamahan 4C suukappaleen hankkimista, mutta nyt saan jo tuosta B45:stä helposti ääntä, joten taidan sittenkin opetella sillä heti alusta alkaen. Ostin myös Fibracellin medium soft muovilehden, mutta se on selvästi hankalampi soittaa kuin tuo puulehti, olisiko hiukan jäykempi tms. Toimii tosin sekin, mutta vinkuu paljon herkemmin. Puulehdellä ääni on alarekisterissä jo varsin miellyttävä ja hiljaa soittaminenkin onnistuu, joten kotonakin kehtaa treenata toisin kuin fonilla. Ylärekisterissä ei hiljainen soitto onnistu, eikä soundikaan ole niin mukava, turhan "nokkahuilumainen", mutta alarekisteri riittääkin minulle toistaiseksi. Mukavasti tuntuvat soittimet tukevan toisiaan, kun yhden kappaleen sävelet löytää yhdestä, on aika nopea juttu hakea ne toisestakin. Pink Panther alkaa jo mennä jotenkuten kummallakin :) (ensimmäinen kappale jonka olen opetellut nuoteista, ei ollut tarpeeksi tuttu että olisi mennyt korvakuulolta). Soittimesta toiseen siirtyessä menee kyllä hetki että saa naaman sopeutettua, klarinetissa fonin jälkeen tulee hetken vingahduksia ja fonissa klaran jälkeen joutuu pari kertaa "hakemaan" ennenkuin matalimmat äänet alkavat toimia, mutta ei se mikään ongelma ole, skaalaa pari kertaa ylös-alas niin alkaa pelata. Tuntuu kuin klarinetilla treenaaminen olisi nopeuttanut myös foniansatsin kehittymistä, tosin tässä vaiheessahan kai kehitys on muutenkin vielä suht nopeaa. Joka tapauksessa foni tuntuu soivan helpommin.
 
Läppien takertelu parani melko hyvin putsaamalla sytkäribensalla kostutetuilla paperiliuskoilla, tosin aikaa meni pari-kolme tuntia ja melkein kokonainen A4-arkki paperia, melko monta liuskaa tarvittiin/läppä. Pari läppää (alapuolella olevia, joihin öljy on ilmeisesti päässyt valumaan omalla painollaan) otin suosiolla irti ja putsasin irrallaan kun olivat niin mähnässä. Nyt tilanne on sikäli hyvä että ainoastaan pari alapään isoa läppä "maiskuttaa" vielä, eivätkä nekään kovin häiritsevästi. Pitää ehkä jossain vaiheessa irrottaa ne että pääsee kunnolla pyyhkimään. Kostea sää ja lähes päivittäinen soitto on ilmeisesti tehnyt hyvää puulle, vahvikerenkaat ovat nyt tiukassa eikä kellon reunuskaan enää pyöri kovin helposti.
 
Jostain syystä tuo klarinetti tuntuu jopa kevyemmältä soittaa kuin foni, naama ei juurikaan väsy vaikka ansatsi on tiukempi. Toinen ero on kosteus, joka fonilla on jonkinlainen kiusa, treenisession loppupuolella alkaa jostain syystä syljeneritys lisääntyä jolloin lehti ja suukappale kostuvat liikaa. Klarinetti "soi kuivemmin", kosteutta ei juurikaan kerry. Johtunee pienemmästä ilmantarpeesta?
 
Kivoja pillejä molemmat omalla tavallaan. Olen vihdoin päässyt eroon ala-asteen nokkahuilunsoiton aiheuttamasta puupuhallinkammosta :)

Kostea sää ja lähes päivittäinen soitto on ilmeisesti tehnyt hyvää puulle, vahvikerenkaat ovat nyt tiukassa eikä kellon reunuskaan enää pyöri kovin helposti.
 
Monet klarinestit ja muidenkin puisten instrumenttien soittajat pitävät soitinkoteloissa pientä vähän euron lanttia paksumpaa metallikuorista (siinä reikiä) akryylipolymeerirakeita sisältävää piipputupan kostutinnappia. Varsinkin jos soittimen koti on kerrostalossa, joissa kosteusmittari näyttää usein varsinkin talvella vain ehkä 20%.
Noita nappeja voi ostaa vaikka Töölön Sikarikaupasta Runeberginkadulta Hesasta muutaman euron hintaan. Itse säilytän läjää puisia nokkahuiluja vanhassa tiiviissä alttohuilun kotelossa - nappi mukana. Nappia ei tarvitse kostuttaa tislatussa vedessä kuin n. kerran kuukaudessa ja puu voi hyvin.

Monet klarinestit ja muidenkin puisten instrumenttien soittajat pitävät soitinkoteloissa pientä vähän euron lanttia paksumpaa metallikuorista (siinä reikiä) akryylipolymeerirakeita sisältävää piipputupan kostutinnappia. Varsinkin jos soittimen koti on kerrostalossa, joissa kosteusmittari näyttää usein varsinkin talvella vain ehkä 20%.
Noita nappeja voi ostaa vaikka Töölön Sikarikaupasta Runeberginkadulta Hesasta muutaman euron hintaan. Itse säilytän läjää puisia nokkahuiluja vanhassa tiiviissä alttohuilun kotelossa - nappi mukana. Nappia ei tarvitse kostuttaa tislatussa vedessä kuin n. kerran kuukaudessa ja puu voi hyvin.
 
Hyvä vinkki, ratkaisu on ainakin elegantimpi ja vähemmän tilaavievä kuin tuo nyt käyttämäni filmipurkkipatentti tai jossain suositellut appelsiininkuoret. Jos osun tupakkakaupan lähelle (taitavat olla nykyään katoavaa kansanperinnettä suomessa?) niin ostankin noita heti pari, toinen lehtiä varten. Lehdille kun minulle suositeltiin myös jonkinlaista "humidoria" etteivät kuivu niin paljon soittokertojen välissä, pitäisi kestää pidempään kosteutettuna?. Joku sopiva tiivis muovirasia ja tuollainen nappi voisi olla hyvä lehdille. Klarinetilla en ole vielä saanut ensimmäistäkään lehteä kulumaan loppuun, mutta fonilla on pari jo lakannut pelaamasta.
 
Tuo ilman talvikuivuus on tosiaan tullut huomattua. Liimattuani uudelleen alasauman sekä viulusta että seuraavana talvena sellosta (onneksi molemmat halpoja, joten ei ihan hirveä katastrofi) hankin ilmankostuttimen, mutta sekään ei pysty talvella pitämään kosteutta kuin n. 30%:ssa vaikka on täysillä ja käyttää n. 5l vettä vuorokaudessa, ilman kostutusta lukema on juurikin jotain 20%.

Joku sopiva tiivis muovirasia ja tuollainen nappi voisi olla hyvä lehdille.
 
Ei tarvita edes mitään muovirasiaa, kun kostutinnapin rakeet imee kostutinveden itseensä
 
Tuo ilman talvikuivuus on tosiaan tullut huomattua. Liimattuani uudelleen alasauman sekä viulusta että seuraavana talvena sellosta (onneksi molemmat halpoja, joten ei ihan hirveä katastrofi) hankin ilmankostuttimen, mutta sekään ei pysty talvella pitämään kosteutta kuin n. 30%:ssa vaikka on täysillä ja käyttää n. 5l vettä vuorokaudessa, ilman kostutusta lukema on juurikin jotain 20%.
 
Isommille soittimille, kuten kitaralle ja sellolle kannattaa harkita sikarihumidoreissa käytettävää vastaavankaltaista mutta tilavampaa kostutinelementtiä. Noin kympillä saa jo pienen kosteusmittarin, jolla voi tarkkailla rosentteja ja sitten lisätä vettä tarpeen tullen.
 
Veden pitää olla joko huoltoasemalta tai apteekista ostettua akkuvettä tai tislattua vettä - kraanavesi tuottaa hometta.

No niin, minä rähmäkäpälä onnistuin pudottamaan tuon suukappaleen pöydältä lattialle (n. metrin korkeudelta) ja Murphyn lain mukaan osui kärjelleen josta lohkesi (ja mureni pieniksi kappaleiksi) parin millin pala. Ei yllättäen enää soi, joten pitä koettaa korjata. Onko hyviä ideoita mikä aine parhaiten soveltuisi tarkoitukseen, Netistä löytytyy kyllä tietoa että onnistuisi ihan normaalilla epoksilla tai sitten JB-weldillä, joka lienee ns. kemiallista metallia. Kemiallista metallia ajattelin ensin koettaa, sitä löytyy kotoa, jos ei tartu niin jotain muuta sitten.
 
Kyllähän taas vituttaa, mutta minkäs teet. Jos ei korjaus onnistu niin itänee sittenkin hommata esim. joku Yammun oppilassuukappale. Harmi sinänsä, tuolla B45:llä alkoi jo ääni lähteä ihan mukavasti.

Korjaus onnistui. Käytin Plastick Paddingin kemiallista metallia, jonka "valoin" hyvin putsatun suukappaleen kärkeen käyttäen teippiä muottina. Kovettumisen jälkeen tein ensin karkean muotoilun pienoisporakoneella ja katkaisulaikalla (vaatii huolellisuutta, vakaata kättä ja pieniä kierroksia, laikka syö melko nopeasti tuota tavaraa). Lopulliseen muotoiluun käytin kivilevylle laitettua hienoa hiomapaperia, tavallista työkalukovasinta ja hienoa timanttikovasinta, lopuksi kevyt kiillotus huopamopilla. Kuvia hommasta löytyy täältä http://s273.photobucket.com/albums/ … tion=view&current=halkeama1.jpg ilmeisesti sain muodon aika hyvin oikeaksi, koska suukappale soi mielestäni ihan yhtä hyvin kuin ennen. Kuvissa ei näytä ihan symmetriseltä johtuen paikan vaaleammasta väristä, mutta kyllä se lehden kanssa mallattuna sitä on.
 
Saa nähdä miten tuo aine kovakumissa pysyy, ainakin kesti työstön hyvin. Joku suukappaleiden korjauksen ja muuttelun ammattilainen ainakin kirjoitteli jossain että pysyvä korjaus on mahdollista tehdä nykyisillä aineilla.