Kitarat: kitarakamat ›

Tuli tuossa silmäiltyä Vintageampsin foorumia ja pisti silmään yksi liiankin hyvä löytö. 1960-vuoden Gibson ES335 hollowbody TÄYSIN virheettömässä kunnossa. Tarinan mukaan omistaja oli kuollut ja poika myi soittimen pois. Kitara oli ollut "under the bed" kolmekymmentä vuotta.
 
Linkki topicciin:
 
http://vintageamps.com/plexiboard/v … ays=0&postorder=asc&start=0
 
Katsokaa vaikka tätä kuvaa:
 
http://img141.imageshack.us/img141/4554/dsc01062cx5.jpg
 
Lakka ei ole halkeillut yhtään, talla ja tallapalat ovat täysin virheettömät. Nauhat ovat kuin uudet ja näyttävät epäilyttävän isoilta. Ei naarmun naarmua koko kitarassa ja sisällä oleva tarrakin näyttää säilyttäneen kaiken hohdon. Ei haalistumista eikä repeilyä melkein viidessäkymmenessä vuodessa. Kaverini sanoi, että noihin mustiin ruuveihinkin kannattaa kiinnittää huomiota. Hän ei ollut 100% varma, mutta hänen mukaansa tuolloin tuskin kitaroissa niitä käytettiin.
 
Kitara ei myöskään ihan istu laukkuunsa.
 
Mikä on mielipiteenne?
 
Laitoin asiasta myös "muusikoiden.net - tori"-huoneeseen, mutta se ei ole vielä löytänyt tarpeeksi käyttäjiä. vinkvink:)

Vaikka ei olisikaan vintage-kitaroiden asiantuntija, niin kyllä tuo minusta oudolta kuulostaa. Aivan uusi voisi kuvan perusteella olla ihan hyvin.

Omistaja joka delas, ei koskaan käyttäny tota?

Onhan näitä minttejä olemassa, tässä varmasti aito ESssi 1964:
 
http://www.davesguitar.com/product/C66165.JPG

http://img512.imageshack.us/img512/9485/dsc01038pe9.jpg
http://img78.imageshack.us/img78/5008/dsc01060rb4.jpg
 
Paha tuota on mennä sanomaan, lakkapinta näyttää kyllä ikääntyneeltä...

Kyllä tuo on varsin aidon näköinen, vaikka en niin Gibsonien yksityiskohdista tiedäkään. Lakkapinta ei mielestäni polyjotain lakoilla kiiltele tuolla tavalla. Kaulan kulma on myöskin kohdallaan (harvinaisempaa feikeissä).

Jos tuo olis feikki niin ei kuitenkaan mikään sarjassa kiinan kopio. Erittäin hienon oloinen soitin. Kuvasta välittyy sellainen arvokkuus ja käsityön leima jota kelpaa katsoa.
 
Arvata kun pitää niin sanon aito. Tekijälle tai tekijöille pisteet, menipä sitten 1960 tai 2000 luvulle.
 
E: Otelaudassa näyttäs olevan tuota vanhaa ohuempaa reunalistaa. Yhtenä aitoutta todistavana juttuna lisää.

Hyvä homma, että aidolta siis vaikuttaa. Tuntuu jotenkin täysin uskomattomalta, että jostain voi löytyä 50-vuotias soitin, joka on kuin pakasta vedetty. Mitään Kiina-väärennöstä en tosiaan odottanut, vaan pikemminkin kolme astetta pidemmälle vietyä taidonnäytettä. Mieletön kauppa tuntuu tuo olevan, jos ja kun kerran aito on.

Hyvä homma, että aidolta siis vaikuttaa. Tuntuu jotenkin täysin uskomattomalta, että jostain voi löytyä 50-vuotias soitin, joka on kuin pakasta vedetty. Mitään Kiina-väärennöstä en tosiaan odottanut, vaan pikemminkin kolme astetta pidemmälle vietyä taidonnäytettä. Mieletön kauppa tuntuu tuo olevan, jos ja kun kerran aito on.
 
Kyllähän "historia tuntee" muutamankin vastaavanlaisen tapauksen, esim. kuuluisat "Junaonnettomuuskitarat" eli tusinan verran Ibanezin lawsuitteja, lähinnä Flying V- ja Explorer-malleja, jotka oli tuolta 70-luvun loppupuolelta olleet erään kaverin omakotitalon vintillä Jenkeissä. Oli korjannut parempaan talteen aikoinaan, sitten joutunut johonkin onnettomuuteen, ja laukut unohtuneet tönön ylisille. Perikunta sitten teki hieman voittoa...
Ja eiköpä noita Fenkkujakin ole löytynyt ihan minttikuntoisina milloin mistäkin..
Kyllähän noita Suomessakin varmaan joitakin on, voihan olla, että Taavi-setä toi Lännestä banjon, jota sitte ei oppinutkaan soittamaan... =)
 
Ihan mielenkiinnosta ja oman muistin virkistämiseksi tsekkailin joitakin vuosilukuja tuosta ES-335 mallista.. Plekusuojasta tuli lyhempi 60-luvulle tultaessa, natural värinä feidattiin optioista 1960-61 ja noista "sarvista" tuli ohuemmat 1962, suurin piirtein samoihin aikoihin, kun dotit muuttui neliö-blokeiksi otelautamerkkeinä.
Edelleen mikkikehyksen ruuvit näyttäis olevan mustat kaikissa kitaroissa mustilla kehyksillä varustettuina, erikseen sitten kermanväriset raamit, joissa näyttäis olevan niklatut ruuvit. Oikein top-of-the line -malleissa toki kullatut ruuvit.
Kuvassa näkyy vielä, kuinka tuo mikkiswitchin nuppi on muuttunut väriltään vintagemmaks...

Joo, eihän se satunnaisen makuuhuonekitaristin keppi mihinkään kulu kun on laukussaan sängyn alla ja korkeintaan silloin tällöin otetaan esiin, viritetään ja hiukan näppäillään. Oli vielä ollut flättikielet kiinni, niin ei ole nauhatkaan kuluneet. Lienee melko ihanteelliset olosuhteet säilymiselle. Ei kai tuo vuonna 60 ole ollut mitenkään erityisen kallis kitara, joten vaari ei tietenkään ole tullut ajatelleksikaan että sillä olisi myöhemminkään ollut sen kummempaa arvoa kuin käytetyllä kitaralla yleensä. Mutta onhan se hienoa että on säilynyt tuollainen historiallinen jäänne ajalta jolloin maailma oli aikalailla erilainen kuin nykyään, monella tavalla varmasti parempikin.
 
Hintaahan ei kirjoittaja maininnut, sanoi vain että oli tarjottu jo enemmän kuin hän itse maksoi. Lienee välittäjä tehnyt isoimman tilin jos perillinen ei ole ollut perillä arvosta.

Vähän ohi aiheen menee, mutta paljon noi gibsonit yleensäkki maksoivat tuolloon 60-luvulla?

Vähän ohi aiheen menee, mutta paljon noi gibsonit yleensäkki maksoivat tuolloon 60-luvulla?
 
Tuloihin suhteutettuna huomattavasti enemmän kun nyt. Tuskimpa kauas menee jos veikkaan 2-3 kertaa enemmän.

Jos tuo olis feikki niin ei kuitenkaan mikään sarjassa kiinan kopio. Erittäin hienon oloinen soitin. Kuvasta välittyy sellainen arvokkuus ja käsityön leima jota kelpaa katsoa.
 
Arvata kun pitää niin sanon aito. Tekijälle tai tekijöille pisteet, menipä sitten 1960 tai 2000 luvulle.
 
E: Otelaudassa näyttäs olevan tuota vanhaa ohuempaa reunalistaa. Yhtenä aitoutta todistavana juttuna lisää.
 
Jaa-a, meikäläisen mielestä taas näyttää todella muoviselta kapistukselta. Yhtään en ihmettelisi jos lapaan zoomatessa siellä lukisi "Made in China".

Pakko sen on olla aito. Hyvin vaan säilynyt juurikin jossain vintillä, eihän sille käy siellä mitään. Hyvinkin pappa elellyt 40 vuotta samassa talossa. Sitten kun kuolema koitti, perilliset menivät vintille tutkimaan. Padam, sieltä löytyi kitara. Mennääs myymään se lähikauppaan, jos siitä muutaman satasen saisi käteen...

Vähän ohi aiheen menee, mutta paljon noi gibsonit yleensäkki maksoivat tuolloon 60-luvulla?
 
Johonkin, muistaakseni tuonne 50-60 luvun vaihteeseen asti ainakin, Gibsonin mallimerkinnät viittasivat niiden hintoihin ilmestymisvuonna. Ei varmaan paljoa mene pieleen, jos sanoo tuon maksaneen silloin sen 335 dollaria + jotin, mitä hinnat vähän nousseet parissa vuodessa.
 
E: Paitsi että natural oli/on aina vähän kalliimpi, mutta eiköhän tuo joka tapauksessa ole karkeasti ottaen 350-400 välillä ollut.

Vähän ohi aiheen menee, mutta paljon noi gibsonit yleensäkki maksoivat tuolloon 60-luvulla?
 
Tässä pari hintakatalogia 50-luvun lopulta:
http://vintage.catalogs.free.fr/gibson5.pdf
http://vintage.catalogs.free.fr/Gibson59.pdf

E: Paitsi että natural oli/on aina vähän kalliimpi, mutta eiköhän tuo joka tapauksessa ole karkeasti ottaen 350-400 välillä ollut.
 
ES-335TN (natural) ilmestyessään $282,5
ES-335T (sunburst) $267,5
 
+ Case $46,5 (=> natural casella = $329).
 
Muiden mallien kohdalla tämä numero / hintakorrelaatio ei pelaa.

Ostaja antaa hieman lisäinfoa:
 
"It did come from a top-end dealer, one step removed from the original owner, so it hadn't been "passed around" and marked up accordingly. There are a lot of dealers out there who are trying to make a year's profit from one trade..........and they wonder why the market's tight for them.
 
On balance, it was probably $25k less than it should have been. I've been offered $15k profit on it before I picked it up. "
 
Hinta oli 25 000 dollaria vähemmän, mitä sen tulisi olla ja miehelle oli tarjottu jo 15 000 dollaria isompaa hintaa jo ennen kitaran ostamista. Tuossa puhutaan jo aikamoisista summista. Aika hyvät kaupat on mies tehnyt. Tosin, jos olisi tuo yksi välikäsi ollut poissa, niin kaupat olisi ollut vielä paremmat:) Toisaalta alkuperäinen myyjä on päästänyt kitaran selvästi riistohinnalla eteenpäin.