Koskettimet ›

kokeilkaapa vielä näitäki:
 
Cmaj9: C d1 e1 h1 c2 g2 ja tuo C on isoa oktaavialaa eli aika matala.
 
Cmaj9/6/#11: C G e fis d1 a1
 
ja tuo kvintti tuossa alimmaisena, otettuna alemmasta rekisterista on ihan kiva väri, vois kokeilla siinä Pianismin hajotuksessa eli oliko se:
 
(C G) e a d1 g1 h1 = Cmaj7/9/13 tai sinnepäin..
 
ja monet clusterityyppiset hommat esim. h1 c1 d1 e1 g1 = aika tiivis sointu
 
pistelkää omia ehotuksianne, tahtoo lisää!!!!

nyt kun yhden tunnin oon ottanu popjazzkonsiksessa niin herää mieleen ihan mielettömästi kysymyksiä. Ite oon soittanu aina soinnut ihan samanlailla esim. C7 ois C,E,G,B.. nii mietin vaan että miten jazzpianistit soittaa sitten nuoteista ku ne käyttää esim. 2-5-1-patternia. Tarkotan siis että miten tuota "kaavaa" pitää/tulee käyttää sitten ihan oikeissa biiseissä? oon nyt harjotellu ottamaan sointuja esim. silleen että ottaa vaan rootin ja sit kolmosen ja seiskan, mut mistä tietää että milloin kannattaa joku sointu ottaa niin jne. onko siis jotain yleistä ohjetta antaa miten noudattaa näitä kuvioita? huomenna pitää kysyä opettajalta mutta vinkkejä ois kiva saada täältäkin. Kyllä tuli taas sekavaa tekstiä...

C7 ois C,E,G,B.. nii mietin vaan että miten jazzpianistit soittaa sitten nuoteista ku ne käyttää esim. 2-5-1-patternia. Tarkotan siis että miten tuota "kaavaa" pitää/tulee käyttää sitten ihan oikeissa biiseissä?
 
Yks jännä keino jos soittaa bändissä jossa on laulaja, on esim. teeman aikana (kun tietää mitä on tulossa) huomioida laulajan melodiasävel ja basistin soittama pohjasävel, kuvitella ne pianolle ja rakentaa se oma voicingi niiden väliin.
 
tai vaikka nähdä se myös näin (pianolla):
 
(basso)____LH____(melodia)____RH

jossa oikea käsi esim. ottaa ylimmäksi juuri melodia sävelen, laulajan säveltä pari oktaavia ylempää. Ja vasuri ottaa vaikka just ne terssin ja septimin.
Mutta pitää sitten huomioida että missä kohdassa biisiä sen otat, liian alleviivaava melodian tuplaus voi kuulostaa, öhöm... Ja jos kitaristi on messissä niin hyvä meininki on sopia voicingit keskenään ja ettiä niitä hyviä.
 
Tuo Ville Viattoman sointukulku on loistava. Allekirjoittaneen yks suosikkeja.
 
Se sujuvan kuuloinen homma lienee tärkein (että ne kuulostaa hyviltä peräkkäin, akateemisesti niinku horisontaalisella akselilla), mutta siisti mennä myös yhden ainoan soinnun sisälle ja yrittää analysoida se päästä varpaisiin ja etsiä siihen hyvää voicingia (vertikaalinen akseli), paljastaa se seuraavalla bänditunnilla ja kitaristit on taas entistä kateellisempia.

Mulla on varmaan päässä vikaa, mutta mä huomaan aina pyrkiväni komppaamaan mahdollisimman matalalta. Siis alin mahdollinen käännös joka ei kuulosta mutaiselta. Jotenkin se 'kokonaisharmonia' kuulostaa silloin paksummalta. Ilmankos basistit ei tykkää mun soitosta!